Tänä aamuna oli taas vuorossa juoksulenkki polkuja pitkin. Alku oli ihan lupaava, koirat vetivät hyvin eivätkä jääneet haistelemaan jokaista hiekanmurua.
Sitten kun käännyimme kotia kohti, veto loppui kuin seinään molemmilta koirilta. Emäntä sai vetää heitä perässään, kuinka noloa! Kaksi saksanseisojaa vetovaljaissa ja sitten he löntystelivät perässä! Ehkäpä heitä harmitti jättää metsän hajut taakseen tai ehkä heillä oli kuuma auringossa, mutta kyllä he ennen ovat kuitenkin jaksaneet vetää tai edes juosta edellä jotenkuten, ainakin Kärsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti