Nyt on koiraportit molempien makuuhuoneiden ovella! Urpo ei enää pääse sikailemaan isäntäväen sänkyyn, eikä Kärsä pääse aamuyöstä nuuhkimaan emännän naamaa.
Valitettavasti portti ei toimi äänenvaimentimena, joten Kärsän vinkuminen kuuluu yhä makkariin. Aamuyöstä ei parane pahemmin kääntää kylkeä, ettei Kärsä tule valtavalla ryminällä portin taakse ravistelemaan itseään ja vinkumaan. Hän ei voi sille mitään, että hän on niin läheisriippuvainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti