Tänä aamuna tapahtui kauheita täällä meillä kotona. Emäntä avasi ulko-oven, jotta sisälle virtaisi viileää ilmaa helteiden lämmittämään taloon, ja sisälle avoimesta ovesta pölähti talitiainen. Emäntä pelästyi ja vauhkoontui täysin ja sai vauvankin itkemään, mikä puolestaan sai Kärsän poistumaan takavasemmalle. Urpo oli ainoa viilipytty.
Lintu hävisi emännän rauhoitellessa vauvaa, joten elämä pääsi jatkumaan tavalliseen malliin, kunnes emännän imuroidessa lintu löytyikin sohvan takaa kyyhöttämästä. Se lähti tietysti pakoon imuria ja taas mentiin. Hetken päästä lintua ei taaskaan näkynyt missään, mutta kesken lenkkivalmisteluiden se tuli esiin, tällä kertaa kukkaruukusta.
Sieltä lintu pyrähti hädissään päin ikkunaa ja sai ehkä jonkinlaisen tällin, sillä se putosi sohvalle ja jäi siihen makoilemaan. Vain pyrstö heilui hieman. Kärsä meni katsomaan lintua, mutta ei suostunut noutamaan sitä emännälle, joten oli otettava käyttöön järeämpi ase eli Urpo.
Urpo ei epäröinyt ottaa linnusta otetta ja kantaa sitä noutokäskyllä ulos. Ihan oikeaoppinen nouto ei tullut kyseeseen, sillä emäntä ei halunnut koskea lintuun, mutta Urpo pudotti sen hellästi maahan, mihin se jäi makoilemaan hetkeksi. Sitten se otti siivet alleen ja lähti jatkamaan elämäänsä.
Urpo on kyllä varsinainen luottopakki, aivan täydellinen lintukoira, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti