Eilen oli huomionkipeiden seisojapoikien onnenpäivä! Törmäsimme lenkillä
sauvakävelevään mummoon, joka halusi taas kerran silittää ja paijata koiria. Hän tunnustautui koirahulluksi ja sanoi, että ottaisi itsekin taas koiran, jos kunto kestäisi. Hän arveli Kärsää rauhallisemmaksi ja vanhemmaksi "veljeksistä"! Siinä tilanteessa Urpo vaikutti kyllä varmaan villimmältä, sillä Kärsä painautui mummoa vasten keräämään rapsutuksia sillä aikaa kun Urpo meni pitkin ojaa ja söi heinää.
Illalla meille tuli kaksi vierasta, jotka olivat molemmat koiraihmisiä. Ensin uusille tuttavuuksille piti tietysti haukkua kovaa, mutta sitten koirat kiipesivät sohvalle vieraiden syliin. Kun olimme kahvipöydässä, Urpo ja Kärsä norkoilivat lähettyvillä sillä seurauksella, että toinen vieraista veti kahvit naamariin nopeasti ja siirtyi lattialle paijaamaan heitä. Voi että he nauttivat kaikesta huomiosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti