Olipas todella "rentouttava" päivälenkki koirien kanssa tänään! Ensinnäkin törmäsimme kahteen erittäin suureen viholliseen eli kissaan, jotka lymyilivät pusikoissa ja lähtivät karkuun suoraan koirien nokan edestä. Siitähän seurasi kauhea riuhtominen ja huuto. Joku kerta koirat vielä pääsevät riuhtaisemaan itsensä irti taluttajasta, ja se on sitten kissan loppu se. Siinä vaiheessa mitään ei ole tehtävissä, koska kissojen omistajia ei jostain kumman syystä koskaan näy mailla eikä halmeilla...
Kun olimme selvinneet kahden kissan ohi vahingoitta, niin eiköhän suoraan edessämme tiellä pomppinut orava! Taas alkoi kauhea venkoilu ja vinkuminen, mutta onneksi oravat eivät sentään jää mihinkään näkösälle lymyilemään vaan kipittävät puunrunkoa pitkin ylös korkeuksiin.
Jotta lenkki ei olisi ollut liian rento, niin variksetkin kiusasivat Urpoa ja Kärsää. Niitä tuntui olevan joka puolella. Koirat asettuivat kerta toisensa jälkeen seisomaan niitä vain joutuakseen päästäämään ne karkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti