Urpo ja Kärsä saivat tänään uuden leikkikaverin, kun törmäsimme polulla vapaana olleeseen saksanpaimenkoiranarttuun. Ensin pakoilimme vierasta koiraa pusikkoon, koska ei ollut tietoa, oliko kyseessä uros vai narttu. Koiran omistajat kuitenkin huutelivat meille, että voimme tulla moikkaamaan ja että koira on narttu. Menimme siis ottamaan lähempää kontaktia kovasti haukkuvaan koiraan.
Kärsä pelkäsi selvästi isoa ja vierasta koiraa, mutta Urpo meni tervehtimään. Kärsällä oli koko ajan karvat pystyssä ja hän haukkui takaisin. Lopulta Kärsäkin kuitenkin meni tekemään lähempää tuttavuutta. Taas nähtiin se, että olisi pitänyt viedä Kärsää enemmän ihmisten ilmoille silloin, kun hän oli vielä ihan pentu. Urpo on paljon rohkeampi eikä välitä lenkkeilijöistä, koska hän on saanut pienenä asua kaupungissa, missä tuli joka lenkillä vastaan ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti