Urpon ja Kärsän eilinen päivä meni koirahotelliin tutustuen. Isäntä vei heidät sinne heti aamusta, jotta he voisivat syödä siellä aamupalan. Kumpikin oli syönyt ihan innoissaan, tosin Urpo olisi varmaan jättänyt syömättä, jollei Kärsä olisi ollut mukana. Urpolla on tapana paastota päivän pari, kun maisema vaihtuu, mutta onneksi ruoka maistui hoitolassa.
Hoitolan omistaja oli oikeassa veikatessaan, että Kärsä on reippaampi. Urpo oli haikaillut isännän perään pitkään, kun taas Kärsä oli ollut oma itsensä eli onnellinen hölmö. Päivän aikana roolijako oli samanlainen kuin kotonakin: Urpo ei puhua pukahtanut mitään siinä missä Kärsä haukkui aina kun joku avasi hoitolan oven. Koirat eivät yllättäen olleet vetäneet remmissä lainkaan hoitajan kanssa lenkkeillessään. Hajuja oli kuulemma niin paljon, että he kulkivat kuonot maata viistäen koko matkan.
Illalla, kun emäntä haki heidät kotiin, niin vastaanotto oli melkoinen! Urpo ulvoi ja Kärsä haukkui niin kovaa, että hoitajan kanssa piti käyttää elekieltä. Pihalle päästyään Urpo temppuili ja riuhtoi remmissä, mutta Kärsä oli hieman yllättäen aivan viilipytty.
Kotona uni maistui, tosin Kärsä oli välillä hieman levoton. No, onhan se tiedossa, että Kärsän väsyttäminen on miltei mahdoton tehtävä.
Ihan reippaan näköisiä poikia.Kyllä he pärjäävät :) t:Ride
VastaaPoista