Muutaman tunnin päästä koittaa taas se hetki, kun isäntä nostaa kytkintä (tai siis painaa automaattivaihteisen auton kaasupoljinta) ja lähtee kohti pohjoista. Tänä vuonna Urpon ei tarvitse rehkiä, sillä apuvoimia on tulossa sankoin joukoin. Dumle on tosin ainoa, josta tällä hetkellä on Urpon tuuraajaksi, sillä muut - Kärsä, Pätkis ja Kuura - ovat keltanokkia. Tosin eihän sitä koskaan tiedä, miten pentujen kanalintu-ura lähtee käyntiin - voihan heistä olla suurikin apu!
Matkustusjärjestelyt ovat hieman erilaiset kuin aiempina vuosina, koska autossa on nyt kaksi koiraa. Häkkiin mahtuu pitkällä matkalla vain toinen, ja ainakin tänä vuonna Kärsä on se, joka saa nauttia häkin ruhtinaallisista tiloista. Hän on nimittäin sikaillut pureskelemalla takakontin sisustuksia eikä enää voi olla siellä irrallaan. Ainahan niitä tarinoita on kuullut, että koira söi auton sisukset rattia myöten, mutta nyt ne jutut eivät enää naurata samalla tavalla...
Kärsä sai eilen ikioman metsästysliivin, jota hän ei olisi tykännyt pitää. Hän yritti purra sitä eikä suostunut poseeraamaan se yllään, mutta eiköhän hän totu siihen nyt kun hän saa harjoitella sen pitämistä kuukauden verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti