Ensimmäisen illan ja päivän jälkeen Urposta on tullut huippukärsivällinen Kärsän kanssa. Pikkuveli on koko ajan kimpussa eikä meinaa antaa Urpon edes nukkua rauhassa, mutta Urpo ei välitä lainkaan. Hän korkeintaan poistuu paikalta ja pyytää päästä toiseen huoneeseen, jos Kärsä käy liian tunkeilevaksi.
Pihallakin Kärsä on jatkuvasti vaanimassa ja näykkimässä Urpoa. Useimmiten Urpo näyttää hampaita, mutta ärähtelee nykyään harvoin. Jos Kärsä tavoittelee Urpolla olevaa keppiä tai lelua, niin Urpo saattaa murahtaa. Toisinaan keppejäkin voi järsiä yhdessä ilman mitään ongelmaa.
Yhtenä päivänä Urpo ärähti vähän kovemmin, sillä Kärsä huusi täyttä kurkkua varmaan parikymmentä sekuntia ja vaappui häntä koipien välissä emännän jalkoihin. Ei kuitenkaan mennyt kauan ennen kuin Kärsä oli taas Urpon kimpussa, ensin suupieliä nuollen ja sitten reilusti kaulaa purren.
Joskus Kärsä on jopa ihan kiltti, esimerkiksi silloin kun hän nukkuu... Muuten saa kyllä koko ajan olla komentamassa ja katsomassa pienen perään. Jos erehtyy jättämään vessan oven auki, niin saa varautua siihen, että wc-paperirulla on pian tuhannen silppuna sohvalla. Tai jos jättää kengät esille, niin ne löytyvät seuraavaksi koirien pediltä naskalihampain muokattuina.
Urpo on viime aikoina viihtynyt pihalla erittäin hyvin, mikä johtunee siitä, että pihalla hänellä on enemmän tilaa ja paremmat mahdollisuudet päästä pakoon pientä herhiläistä. Kärsä kun ei millään vielä pysy Urpon vauhdissa mukana. Sen takia onkin hyvä, että Urpolla on sisällä oma paikka, johon Kärsältä on pääsy estetty. Sääli vaan pistää Urpo esteiden taakse lymyilemään samalla kun Kärsä makoilee sohvalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti