Eväsretki jäällä

Maattuaan koko aamupäivän isännän kanssa sohvalla Urpo oli jo melko levoton, kun Dumle tuli vihdoin hakemaan häntä treffeille. Tällä kertaa suuntasimme jäälle testaamaan, kestääkö se vielä. No kestihän se onneksi! Koko merenlahti oli täynnä mönkijöitä, jotka ajoivat välillä todella kovaa, joten pärinän kuuluessa koirat piti äkkiä ottaa vierelle seuraamaan, mutta muuten he saivat juosta aivan vapaasti. Meillä oli vähän eväitä mukana, tosin koirille ei valitettavasti ollut mitään. He osasivat kuitenkin kerjätä niin mallikkaasti, että munkeista irtosi pienet siivut heillekin.

Mönkijöistä huolimatta oli kyllä kiva käydä jäällä. Koiramme-lehdessä oli juuri juttua siitä, että saako koiraa pitää vapaana jäällä, ja yksiselitteinen tuomio oli, että saa, jää kun ei ole kenenkään omistuksessa. Me söimme eväämme erään mökin edustalla, mutta varoimme jättämästä mitään jälkiä, siis tassun- ja kengänjälkiä lukuun ottamatta. Urpo ei esimerkiksi saanut kaivaa maata rannasta, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli.