Turha reissu

Tulipahan koettua tämäkin - nollatulos kokeesta! Olimme nimittäin tänään kaer-kokeessa Marttilassa, missä tavoittelimme Urpolle tulosta avoimen luokan kokeesta. Mutta kuinkas kävikään, suutariksi jäi koko päivä.



Dumlen joukot olivat mukana ja jo automatka oli kurja. Koirilla oli ahdasta kahdestaan Urpon häkissä eikä Urpo antanut Dumlelle ollenkaan tilaa. Sitähän Dumle ei sulattanut, vaan ärähti Urpolle. Mitään tappelua ei sentään syntynyt, mutta paluumatkalla Urpo sai olla yksin häkissään Dumlen rötvätessä häkin vieressä tyytyväisenä.



Kokeessa oli maksimimäärä koiria eli kuusi. Urpo oli hakuvuorossa kolmantena, millä ei sinänsä ollut mitään merkitystä. Sääolosuhteet olivat kaikille samat: navakka tuuli ja puolipilvistä. Lintuja oli viety maastoon riittävä määrä, mutta kaiketi kovan tuulen takia ne olivat poistuneet pellolta ja menneet piiloon ojiin ja metsäsaarekkeisiin.



Urpon ensimmäinen hakuvuoro meni ihan plörinäksi. Hän vain etsi kakkapaikkaa ja söi heinää. Yhtään lintua ei löytynyt. Toinen haku meni hieman paremmin Urpon keskittyessä olennaiseen, mutta hyväksyttävä riistatyö jäi tekemättä. Urpo seisoi kerran rusakkoa ja otti käskystä avanssinkin, mutta tuomari ja ampuja eivät nähneet tilannetta, joten sitä ei voitu ottaa huomioon arvostelussa. (Vaikka tarkoitus on etsiä lintuja, niin rusakolle tehty riistatyö kelpaa, jos koira tekee sen oikein.)



Kolmas haku meni taas huonommin. Urpo kyllä juoksenteli pitkin peltoja ja ojia, mutta palasi vähän väliä isännän luo hakemaan tukea. Lisäksi haku oli jollain tavalla laiskaa ja Urpo vaikutti jo väsyneeltä. Yhtään lintua ei taaskaan löytynyt. Sen jälkeen tuomari sanoikin, että Urpon koe on pulkassa.



Matkalla pellolta takaisin autoon Urpo oli ihmeen vaisu. Hän ei enää edes vetänyt remmissä, vaikka potentiaaliset metsästystilanteet saavat hänet yleensä innostumaan sen verran, että remmi on kireänä koko ajan. Hän ei ollut muutenkaan oma iloinen itsensä. Syy selvisi, kun pääsimme autolle: hänellä oli naama veressä. Jossain kohtaa kirsua oli haava, joka oli varmaankin tullut sänkipellosta. Kuono punoitti ja verta oli suupielissä asti. Vuoto tyrehtyi onneksi kotimatkan aikana, ja nyt Urpo on jo ennallaan.

Vaikka tästä päivästä ei jäänyt mukavia muistoja, niin kiitos kuitenkin kokeen järjestäjille! Ehkä kokeilemme joskus uudestaan, ehkä emme...