Viime lauantaina Paimiossa olisi ollut canicross-tapahtuma, johon olimme ilmoittautuneet, mutta jätimme sen väliin. Ensinnäkin takana oli rankka työviikko, jonka aikana yöunet olivat jääneet vähäisiksi (lauantai oli muuten viikon ainoa vapaapäivä), toiseksi olisimme olleet liian huonosti valmistautuneita. Ei olisi ollut mitään järkeä lähteä juoksemaan 10 kilometrin matkaa aivan kylmiltään. Mehän olemme juosseet vain maaseudulla, missä ei juurikaan tule ketään vastaan, joten kymmenien tuntemattomien koirien ja ihmisten seassa juokseminen ei välttämättä olisi sujunut kovin hyvin. Tosin muiden seassa juoksemista ei oikein voi harjoitella muuten kuin menemällä kisoihin, sillä harvemmin kaupungissakaan tulee vastaan kymmenien koirakkojen joukkoja.
Kuvan koira liittyy tapaukseen.
Sen sijaan kävimme juoksemassa ihan kahdestaan. Lenkki oli kyllä melkoisen tuskainen, koska Urpo ei oikein ollut kiinnostunut vetämisestä. Matka taisi olla liian pitkä ja ilma liian kuuma - reilut 13 kilometriä yli 20 asteen lämmössä ei ole kovin ihanteellinen lenkki. Aiemmin sama lenkki on taittunut nippa nappa tunnissa, nyt meni reippasti yli tunti. Ensimmäiset 6-7 kilsaa Urpoa sai vetää perässä ja maanitella juoksemaan, vasta viimeiset kilometrit hän veti. Onneksi koimme lenkillä myös onnistumisen: vastaan tuli ratsastaja ison valkoisen hevosen päällä, eikä Urpo pelännyt. Kyllä hän tietysti hieman vilkuili heppaa, mutta ei yrittänyt karkuun eikä haukkunut niin kuin monesti ennen hevosen kohdatessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti