tiistai 5. maaliskuuta 2013
Hanska- vaan ei korvisvaras
Urpo-raukka joutui olemaan viime yön yksin kotona isäntäväen työvelvoitteiden takia. Aamulla eteisen lipaston päältä oli hävinnyt korvakoru, jonka isäntä on tehnyt perhonsidonnan lomassa. Koska korua ei löytynyt mistään, Urpo sai syyt niskoilleen. Siitä alkoikin ihana kakkapökäleiden kyttääminen siltä varalta, että koru putkahtaisi takaisin päivänvaloon. Ei sillä, että sitä olisi enää suolistokeikan jälkeen otettu käyttöön, mutta ajatus Urpon vatsassa pyörivästä terävästä korusta huolestutti hieman. Onneksi korvis löytyi myöhemmin makuuhuoneen lattialta, joten vika ei todellakaan ollut Urpon.
Sen sijaan Urpo kunnostautui aamulla hanskavarkaana. Mitään muuta ei ollut kuonon ulottuvilla, kun emäntä tuli töistä kotiin, joten kintaat oli annettava Urpon hellään huomaan, hänen kun on aina saatava kantaa jotain, kun joku tulee kotiin. Hän kantoi niitä tasan siihen asti, että maasta löytyi joku kiinnostava haju, sitten kintaat saivat jäädä. Onneksi Urpo ei sentään ehtinyt pissata niiden päälle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hienot korvikset!
VastaaPoista...Urpo on myös pipovaras, joka käyttää toisen onnettomuuden surutta hyväkseen ; D ♡
-Jaana
Kyllä, pahimman luokan pipovaras! (Oikeastaan mikä tahansa päähine kelpaa.)
Poistahihii multakin löytyy miehen väsäämät perhokorvikset.:D
VastaaPoistaMulla on tilauksessa vielä vaikka kuinka monet! Eipähän ole kellään ihan samanlaisia.
PoistaSaitkohan houkuteltua Pekan tekemään mullekin korvikset?Ovat todella hienot :)t.Ride
VastaaPoistaEiköhän se ehdi tekemään parit korviksetkin, kun ainakin perhoja se sitoo päivät pitkät kotona ollessaan. Sun pitää vaan valita joku malli.
Poista