Eilen matkustimme Bertan luo maaseudulle ulkoilemaan välttääksemme kaupungin ruuhkat. Nykyään tuntuu, että joka paikka on koko ajan täynnä ihmisiä! Jos haluaa ulkoilla rauhassa, niin pitää lähteä liikkeelle jo aamuyöstä. Ei paljon enää huvita törmäillä muihin ihmisiin ja koiriin, kun on pari kertaa saanut kirosanoilla höystetyt haistattelut päin pläsiä täysin tuntemattomilta ihmisiltä, vaikkei mitään ole tapahtunut... Liittyy siis siihen, että Urpo on ollut vapaana metsässä sellaisella alueella, missä usein näkee koirien juoksevan ilman remmiä. No, Bertan luona voimme ainakin liikkua rauhassa, sillä meillä on maanomistajan lupa pitää koiria vapaana, eikä siellä edes koskaan tule ketään vastaan.
Bertta ei lähtenyt mukaan lenkille, mutta Urpo juoksi hänenkin puolesta. Meno oli todella hurjaa, kun hän pääsi pitkästä aikaa juoksemaan sydämensä kyllyydestä eikä joutunut vähän väliä palaamaan emännän luo. Jos hänet kutsui luokse, oli muutaman sekunnin ihan hiljaista, sitten alkoi jostain kuulua kauhea läähätys Urpon juostessa tuhatta ja sataa.
Metsässä oli paljon uutta lunta. Jäljistä päätellen kukaan ei ollut pitkään aikaan kulkenut samaa reittiä. Palattuamme lenkiltä Urpo meni pöydän alle nukkumaan, ja Bertta turvasi sillä aikaa selustan.
Tänään Urpo sai tyytyä juoksemaan vapaana jäällä. Metsässä hän joutui olemaan remmissä, sillä varsinkin sunnuntaisin on yleensä paljon ihmisiä ulkoilemassa, vaikkei olisi edes kiva ulkoilusää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti