Sohvaperunan loppu

Urpolla on päässyt viime aikoina riistäytymään käsistä sohvalla rötvääminen. Emme itse tahdo mahtua sohvalle lainkaan, kun hän vie niin paljon tilaa. Niinpä olemme ottaneet tiukemman linjan (tai isäntä on ottanut, emäntä ei raaskisi kieltää pienokaiselta oikein mitään) emmekä salli Urpon tulla sohvalle milloin tahansa.


Uni näyttää maistuvan ihan hyvin omallakin paikalla.

Tilapäinen anoreksia on nyt muuten selätetty. Urpo on tänään syönyt ihan normaalisti, joten hän ei näköjään ole sen pitkäjänteisempi kuin ihmiset uudenvuodenlupaustensa kanssa.