Teimme tuttavuutta ennen kaikkea Lukkoleuan ja Tulilordin kanssa:
Kolmas urospentu, Sotakone, oli jo löytänyt isäntänsä. Kasvattaja kertoi, että Sotakone on urospennuista dominoivin ja sen takia haastavin. Meille ensikertalaisille sopinee paremmin rauhallisempi koira, joka ei ole koko aikaa suuna päänä.
Pienokaiset nukahtelivat kesken leikkien aina tilaisuuden tullen:
Tarjolla olisi ollut dummyja, mutta karvamatto oli poikien mielestä välillä kaikista ihanin ja kiinnostavin:
Pistäydyimme ulkona tuulen tuiverruksessa. Molemmat mennä viipottivat ihan rohkeasti, mutta pysyivät kuitenkin ihmisten lähettyvillä. Kasvattaja ampui dummyheittimellä pari kertaa, mutta pennut eivät reagoineet siihen mitenkään, mikä on tietysti lupaavaa.
Tulilordi juoksi suoraan päin lapiota ja hämmentyi hetkeksi, mutta oli pian taas meno päällä:
Välillä alkoi kuulua uikutusta ja pian saimmekin täriseviä pentuja jalkoihimme pyörimään. Eihän siinä auttanut muu kuin kaapata syliin:
Kun tuli valinnan aika, emme todellakaan osanneet sanoa, kumpi näistä kahdesta pienestä olisi meille parempi. Niinpä noudatimme kasvattajan suositusta ja valitsimme Tulilordin. Tässä siis Gironin Tulilordi eli Urpo:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti