Vanha ystävä

Kun perheeseen syntyi ihmislapsi, Urpo oli kuusivuotias. Emäntä oli huolissaan siitä, että Urpo ehtisi lähteä autuaammille metsästysmaille ennen kuin lapsi olisi tarpeeksi vanha muistaakseen Urpon aikuisena.



Nyt lapsi on pian seitsemän, ja Urpo on vieläkin luonamme. On siis hyvin mahdollista, että lapselle jää muistikuvat Urposta.

Ikävä isäntää

Urpo ja Kärsä roikkuivat ikkunan ääressä, kun isäntä lähti asioille kaupunkiin. Niin liikuttavan uskollisia!

Suru-uutinen

Meidät tavoitti suuri suru-uutinen: Dumle on lähtenyt matkalle sateenkarisillan toiselle puolelle. Hyvää matkaa, Dumle-rakas.



Viimeiseksi tapaamiseksi jäi reilun vuoden takainen päivä, jolloin Dumle tuli Pätkiksen ja Tuplan kanssa meille kyläilemään. Silloin Dumlella riitti vielä virtaa juoksennella ja komentaa kakaroita.



Ensimmäinen kohtaaminen (tai ainakin yksi niistä) oli heinäkuussa 2011, jolloin Dumle oli viisi kuukautta ja Urpo sisaruksineen neljä kuukautta vanha. Yhteinen sävel löytyi heti uima-altaalta.

Urpo ja Dumle tekivät monet yhteiset metsästysreissut pohjoiseen ja olivat kanalintujen kauhuna. Yhteiset lenkit ja tapaamiset jäivät vähiin sen jälkeen, kun muutimme nykyiseen kotiimme kymmenen vuotta sitten, mutta monia hyviä muistoja on silti paljon.



Lepää rauhassa, Dumle.

Hammastarkastus

Kärsä halusi tarkistaa, ettei Urpo ole syönyt salaa herkkuja. Kärsän kärsää ei kyllä huijata!

Aikainen aamu

Kellojen siirrosta huolimatta aamuisin alkaa olla jo aika valoisaa. Tässä kuuden aikaan otettu kuva.

Urpon ahdinko

Kun emäntä yrittää saada Urpoa mukaan lenkille, hän tekeytyy aivan litteäksi ja yrittää olla näkymätön. No, ei Urpoa pakoteta mukaan, jos hän ei todellakaan halua lähteä. Kyllä 13-vuotias osaa jo itse päättää, lähteeko mukaan vai ei.

Keittiössä tapahtuu

Kärsää väsyttää, mutta hän ei voi nukkua, kun keittiössä tapahtuu jotain. Silmä lumpsaa, mutta Kärsä sinnittelee urheasti hereillä siltä varalta, että jotain tippuu lattialle. Hän ottaa päivystävän siivoustyönjohtajan tehtävän hyvin vakavasti.

Joskus huhtikuussa sataa lunta

Olipahan taas ylläri, kun aamulla oli lunta maassa! Vain pari päivää sitten oli melkein kesäisen lämmintä, mutta nyt on taas maa valkoisena. Olisivatkohan nämä nyt sitten viimeiset lumet tälle talvelle.

Aprillisää

Aprillipäivä toi tullessaan auringon ja lämmön, joten koirille tuli aamupäivällä jo kiire pihalle rötväämään. Siellä he sitten viettivätkin monta tuntia, kunnes tuli ihan kunnon ukkoskuuro!



Ensin jyrisi pitkään jossain kaukana, sitten jyrinä lähestyi, näkyi muutama salama, ja taivas repesi. Satoi rakeita kaatamalla. Sitä olisi voinut luulla aprillipäivän pilaksi, ellei se olisi ollut totisinta totta. Mutta onneksi ehdimme kuitenkin nauttia lämmöstä ennen tätä kummallista luonnonilmiötä.

Urpon omat seikkailut

Vietimme aikaa pihalla näin pyhäpäivänä, kun ei satanut vettäkään. Koirilla ei oikein ollut rötväyskeliä, joten he seikkailivat pitkin pihaa kaikkea tonkien ja haistellen.

Urpo hävisi pari kertaa metsään eikä tullut kutsusta takaisin. Hän oli kuitenkin ihan vieressä koko ajan, ei vain viitsinyt totella. Tai sitten hän ei oikeasti enää kuule mitään.

Kolmannella kerralla emäntä juoksi Urpon perään metsään eikä päästänyt tätä häviämään näköpiiristä.