Eläinlääkärissä Tampereella

Eilen oli tarkoitus tehdä mukava päiväreissu Tampereelle Villan ja Sipin luo. Mukava reissu muuttui ikäväksi, kun jouduimme viemään Kärsän eläinlääkäripäivystykseen. Viimeksikin, kun Kärsä oli Tampereella, jouduimme koukkaamaan eläinlääkärin kautta. Onneksi Villa ja Sipi muuttavat ensi viikolla pois Tampereelta, niin Kärsän ei tarvitse enää mennä sinne ainakaan vähään aikaan.

Kärsä alkoi torstai-iltana kuolata aika paljon. Niin on käynyt ennenkin ja kuolaaminen on aina loppunut itsekseen muutaman tunnin sisällä. Nyt Kärsä oli kuitenkin kaiken lisäksi vähän vaisu, sillä hän makoili vain paikoillaan eikä edes ottanut frisbeetä mukaan, kun oli aika mennä iltapissalle. Suussa ei näkynyt mitään iltahämärässä, joten oli pakko luottaa siihen, että kuolaaminen lakkaa itsestään, kun malttaa odottaa.

Kun olimme päässeet Tampereelle seuraavana päivänä, kuolaaminen jatkui ja silloin tuli katsottua suuhun päivänvalossa. Huulen sisäpuolelta paljastui märkivä haava, joka haisikin aika pahalta. Ei auttanut muu kuin soittaa eläinlääkärille ja varata aika. Päivystysaika oli juuri ehtinyt alkaa, mutta onneksi Kärsä oli toisena jonossa emmekä joutuneet odottamaan kovin pitkään, ehkä noin puoli tuntia. Odotushuoneessa oli muitakin koiria ja Kärsällä oli hieman vaikeuksia olla nätisti. Hänen piti haukkua ja murista "vihollisille" emännän selän takaa. Onneksi odotustila oli iso, ja Kärsäkin tajusi aina välillä olla hiljaa ja paikoillaan.

Itse tutkimus meni ihan hyvin. Eläinlääkäri tarjosi nukuttamista tutkimuksen ajaksi, mutta siihen emme suostuneet, koska olimme tosiaan reissun päällä. Kärsä antoi lääkärin kuunnella sydänäänet ja mitata kuumeen ja kyllä hän antoi kurkata suuhunkin aika nätisti. Eläinhoitaja tuli putsaamaan haavan, mikä oli välillä haasteellista, koska se oli Kärsän mielestä ikävä toimenpide. Lopulta sekin meni ihan hyvin ja hoitaja sai ronkittua märkää pois.

Kärsälle määrättiin antibioottikuuri ja kipulääkitys. Lisäksi huuli pitää putsata aina ruokailun jälkeen. Se käy yllättävän helposti, koska haava on niin reunalla. Huulta pitää vain vähän raottaa ja sitten truutata Hexarinseä sisään. Eläinlääkäri sanoi, ettei haava parane vielä viikonlopun aikana, mutta ensi viikolla pitäisi jo helpottaa. Jos ei, niin sitten menemme omalle tutulle eläinlääkäriasemalle.

Se aika vuodesta

Nyt on se aika vuodesta, että mansikat alkavat olla kypsiä. Se tarkoittaa sitä, että Kärsää täytyy pitää silmällä takapihalla, sillä muuten mansikat katoavat parempiin suihin. Oikeastaan olisi paras aidata koko mansikkamaa, mutta aidan pitäisi olla todella korkea, koska Kärsä kyllä pääsee melkein aidan kuin aidan yli hyppäämällä.

Kärsä on todella perso ihan kaikelle mahdolliselle: hedelmät, vihannekset ja juurekset kelpaavat milloin vaan, samoin esim. leipä. Kärsä taitaa olla sitä mieltä, että kaikki ihmisten syömä ruoka on hyvää!

Lapsivieraita

Meillä kävi hiljattain kylässä perhe, johon kuuluu kaksi pientä tyttöä. Meillä kun ei ole omia lapsia, eikä ihan lähipiirissäkään kenelläkään ole pieniä lapsia, niin jokainen kokemus lasten kanssa on tärkeä Urpolle ja Kärsälle. Onneksi seisojat ovat yleensä kilttejä ja sosiaalisia, toisaalta joskus vähän villejä koiria. Kärsä kävi nuuskimassa ja lipaisemassa lasten naamoja, tosin pieni vahinkokin sattui, kun Kärsä piiskasi hännällään toisen tytön naamaa.


Kuva ei liity juttuun juuri millään tavalla.

Kun perheen äiti meni toinen tyttö sylissään lattialle istumaan, Kärsä tunki naisen syliin työntäen tytön pois. Urpo sen sijaan kömpi perheen isän syliin sohvalle välittömästi ja katseli sieltä ympärilleen kuin maailmanomistaja. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa Urpon ilmeestä, se oli niin verraton!

Näin sitä pitää!

Iltapäivälehdet kirkuvat taas joskus mahdollisesti tulevista helteistä ja some on täynnä muistutuksia siitä, ettei koiria saa jättää kuumaan autoon edes hetkeksi. Ihan hyvä, että tärkeästä asiasta puhutaan.

Yhtenä päivänä kaupan pihassa oli ilahduttava esimerkki siitä, miten ongelman voi ratkaista, tosin ratkaisu ei ehkä sovi ihan kaikille. Kärsä ainakin olisi vastaavassa tilanteessa purrut kaulapannan tai remmin poikki ja pinkaissut mukaan kauppaan! Kuvan autossa ei näkynyt ihmisiä, ja koira vaikutti leppoisalta tapaukselta, mutta toivottavasti pitkäkyntiset jättävät tällaiset tilaisuudet käyttämättä.

Mutainen lenkki

Kävimme eilen pitkästä aikaa Maarian altaalla lenkkeilemässä. Kärsälle se taisikin olla ensimmäinen kerta. Siellä ei olisi millään pärjännyt ilman vedenpitäviä kenkiä, joten onneksi tuli laitettua kumisaappaat jalkaan. Välillä polulla oli syviä lammikoita ja mutaa oli todella paljon. Kotona koirien valjaat ja remmit piti pestä juuriharjalla, koska nekin olivat aivan kurassa.

Lenkillä tapahtunutta

Eilinen päivälenkki oli oikein mukava hiostavasta säästä huolimatta. Eräältä pihalta kuului koiran haukunta ja kun pääsimme talon kohdalle, pihalta juoksi koira tielle. Ensimmäinen reaktio meillä kaikilla oli säikähdys, mutta siitä toivuttuamme yllätys oli iloinen: koira olikin seisojanarttu! Pihalta kuului kutsuhuutoja, mutta koira ei ottanut kuuleviin korviin vaan jäi nuuskimaan Urpoa ja Kärsää, jotka tietysti olivat innoissaan uudesta kaverista. Yhteistuumin talutimme tyttökoiran takaisin omaan pihaan, ettei kävisi mitään vahinkoa. Törmäämme varmasti joskus uudestaan, mikäli koira ei ollut vain käymässä.

Vaanija

Kärsä rakastaa Urpon vaanimista. Melkein joka päivä Kärsä hiippailee Urpoa kohti ja tekee hyökkäyksen. Joskus Urpo ei välitä lainkaan, mutta toisinaan hän lähtee mukaan pikkuveljen leikkiin. Heidän leikkejään on niin hauska seurata!

Syntilista pitenee

Kärsä on taas tehnyt pientä jäynää ollessaa Urpon kanssa kahdestaan kotona. Eräänä päivänä Kärsä oli pihistänyt patakintaan, joka roikkui naulassa melko korkealla. Hän on siis saanut tehdä tosissaan töitä sen eteen, että on saanut kintaan haltuunsa. Eilen illalla koirat olivat yksin kotona, ja Kärsä oli kaivanut voiveitsen ja juustohöylän esiin piilosta ja kaiketi nuollut niistä kaikki maut.

Vesihommia

Eräänä päivänä Urpo ja Kärsä kävivät uimassa Kärsän siskojen Dumlen ja Pätkiksen kanssa. Mukana oli noutolintu, ettei uiminen menisi pelkäksi polskimiseksi. Kärsä meni hyvin innokkaasti veteen ja haki linnun, mutta luovutuksen kanssa oli ongelmia. Lintu ei millään tule Kärsän mukana perille asti, vaan hän sylkäisee sen rannassa ihan mihin sattuu.

Tänään he kävivät polskimassa läheisellä lammella, koska lenkillä tuli kuuma. Kärsä oli hyvin iloinen eläin ja otti pitkiä loikkia matalassa vedessä.

Karvaiset puutarhurit

Nyt kun meillä on iso oma piha, niin sitä on tullut laitettua jonkun verran (tai ainakin yritys on kova). Urpo ja Kärsä ovat mielellään mukana puutarhahommissa. Eräänä päivänä he kaivoivat valmiiksi kuopan uudelle marjapensaalle. Kuinka kätevää, ettei tarvinnut edes ottaa lapiota esille!



Kärsä otti tänään tehtäväkseen vahtia kanankakkaa, ettei se vaan karkaa tai häviä mihinkään (niin kuin esimerkiksi Kärsän suuhun). Olemme panostaneet erityisesti Kärsän viihtyvyyteen istuttamalla tulppaaneja. Pitäähän hollantilaisella olla kansalliskukkia omalla pihalla!