Onnenkalu Kärsä

Pikkuveljellä oli tänään tärkeä futismatsi, joka meni lopulta hyvin.



Ehkä siihen vaikutti Kärsälle annettu hali ennen lähtöä.

Taas retkellä

Tästä viikosta tulikin oikein retkeilyviikko! Kävimme vielä Teijolla kiertämässä Onnelannummen reitin, joka on papparaiskoirillekin sopivan pituinen.



Urpolle meinasi tulla evästauolla itku eväiden perään, mutta hän pääsi lopuksi siivoamaan pullanmurut nuotiopaikalta. Ja olihan taas hienot maisemat!

Vielä kerran tupasvillat

Tämä aika vuodesta on niin kaunis, kun kaikki kukkii, myös tupasvillat. Piti ihan lähteä luontopolulle asti katsomaan niitä. Marttilassa on ihanan suomaisemat, joita kävimme aiemmin ihailemassa tosi usein, mutta nyt se on jäänyt vähemmälle.

Vihdoin treffeillä

Aamu alkoi tänään vauhdikkaasti koirametsässä Moonan kanssa. Emme olekaan nähneet Moonaa pitkään aikaan, koska hänellä on ollut terveyshuolia. Nyt kuitenkin Kärsä pääsi juoksemaan sydämensä kyllyydestä, kun Moona jahtasi ajohaukun kera pitkin koirametsää. Urpo haahuili omia menojaan ja väisteli nuorempiaan.

Retkikausi jatkuu

Juhannuksen jälkeen arki on jälleen alkanut, mutta ei hätä ole tämän näköinen, sillä emäntä on vielä lomalla. Lähdimme siis viettämään lomapäivää luontopolulle.



Siellä oli melko märkää ja Urpo oli vähän tyytymätön. Hän joutui taiteilemaan, ettei kastelisi tassujaan. Oli kuitenkin ihan mukava retki.

Isännän kanssa lenkillä

Emäntä ja pikkuveli lähtivät reissuun juhannukseksi, mutta onneksi isäntä jäi koirien kanssa kotiin. Urpo pääsee nauttimaan rauhallisista kävelylenkeistä lempi-ihmisensä kanssa. Kärsä taas voisi kaivata vähän enemmän vauhtia.

Tilanne rauhoittunut

Urpo on nyt syönyt riisiä ja raejuustoa, ja vatsan tilanne on taas vaihteeksi rauhallinen. On siis aika ryhtyä juhannuksen viettoon juhannusruusujen äärellä.

Huoli Urposta

Palasimme tänään kotiin mökkireissusta. Matka meni muuten hyvin, mutta Urpon vatsa vaivasi koko reissun ajan.



Viimeisenä yönä Urpo pyysi ulos noin tunnin välein, joten unet jäivät erittäin lyhyiksi. Ajomatka kesti kolmisen tuntia ja se oli tarkoitus ajaa yhtä soittoa, mutta jo Tampereen kohdalla Urpo nousi istumaan takakontissa ja vaikutti vähän levottomalta. Sitten hän kuitenkin rauhoittui ja meni makoilemaan, joten matka jatkui.

Jossain Tampereen ja Turun välisellä tiellä on siltaremppa, jonka takia käytössä on vain yksi ajokaista. Jouduimme pysähtymään siihen punaisiin valoihin ja juuri siinä kohtaa Urpo alkoi äheltää takakontissa jotain. Sen jälkeen autossa levisi paha haju, ja oli pakko pysähtyä tien viereen heti, kun se oli mahdollista. Takakontista löytyi kasa ripulia, sitä oli myös Urpon takapäässä. Onneksi ripulia ei ollut auton verhoilussa, vaan muovikaukalossa ja peitoilla, jotka menivät roskiin.

Nyt on kyllä aikamoinen huoli Urposta, jonka ripuli on kestänyt pienellä tauolla jo monta päivää. Yleisvointi on ihan hyvä ja ruoka maistuu, mutta jos ripulointi ei lopu, niin eihän tässä ole kuin yksi vaihtoehto. Mihinkään tutkimuksiin ja hoitoihin emme Urpoa enää vie. Jos kotihoito ei auta, niin sitten voi olla Urpon aika poistua keskuudestamme...

Himoksella juoksemassa

Kärsä pääsi tänä aamuna juoksulenkille Himokselle. Reitti oli alkuun vähän nouseva ja sitten oli aika jyrkkä lasku. Kilometrejä kertyi 13, ja noin kahdeksan kilometrin jälkeen alkoi sataa. Lopuksi satoi niin kovaa, että Kärsälläkin oli lopulta turkki ihan läpimärkä.

Vetovaljaita ei tullut mukaan reissuun, mutta onnistui se juoksu tavallisella remmillä ja pannallakin. Välillä oli hankalaa, kun Kärsä veti, mutta enimmäkseen hän jolkotteli vierellä.



Lenkin jälkeen Kärsä pääsi sohvalle lepäämään Urpon ja ihmistyynyn kanssa. Urpollakin oli hyvä aamu, koska ripuli ei enää vaivannut.



Iltapäivällä pyörähdimme vielä Synninlukon rotkolaaksossa. Tietysti kohdallemme osui hillitön sadekuuro, joka kesti tasan sen ajan, jonka rotkolla vietimme. Urpo ei ollut ollenkaan tyytyväinen. Sateesta huolimatta metsässä oli aika paljon sääskiä, joten senkään takia emme viihtyneet kovin pitkään.



Paikka oli kuitenkin todella hieno, vaikkei se kuvissa näytä oikein miltään. Kalliot kohosivat korkealle ympärillämme ja metsä oli kuin sadusta.

Eilisen retken jälkeen olimme vähän aikaa mökillä ja lähdimme sitten vielä iltalenkille. Sipikin lähti mukaan, koska lenkki oli ihan lyhyt.



Tiineenä oleva Nukka nukkui Sipin pedissä. Kärsäkin malttoi nukkua rauhassa sohvalla eikä enää yrittänyt tunkea makuuhuoneeseen.




Kuva A.S.



Aamulla oli seuraavan seikkailun aika. Oli vähän sateinen sää, joten päätimme ensin käydä katsomassa Juveninkosken vesiputousta. Sipi jäi taas mökille lepäämään, mutta kuvan turistiryhmä pääsi nauttimaan maisemista.



Vesiputoukselta suuntasimme Jämsään retkeily- ja kuntouolureitille, joka oli hyvin sekava ja sekavasti merkitty. Leveitä polkuja risteili sinne tänne eikä kylteistä saanut selvää. Ilmeisesti reitistön rakentaminen oli vielä kesken. Löysimme kuitenkin puoliksi sattumalta juuri tehtyyn näköalatasanteen ja ison laavumaisen rakennelman, jolla söimme eväät.



Urpolla oli taas vatsa ihan kuralla, joten kävimme samalla reissulla apteekissa hakemassa Kaopektiä. Toivottavasti se auttaa, jotta Urpolle voisi antaa ruokaa kunnolla rankkojen retkien jälkeen.

Retkellä Palvian luontopolulla

Ensimmäinen mökkiyö meni pipariksi seisojapoikien takia. Mukana reissussa oavt Nukka ja Sipi, joka nukkui emäntänsä kanssa makuuhuoneessa. Kärsä olisi kovasti tahtonut mukaan makkariin ja pyrki sinne pitkin yötä. Urpo puolestaan kärsii ripulista ja herätteli ihmisiä yön aikana kakkahädän takia. Lähdimme kuitenkin aamulla reippaana retkeilemään.

Reissun ensimmäinen retki suuntautui Palvian luontopolulle. Reitti oli oikein mukava ja vaihteleva. Soiden yli meni pitkospuut tupasvillojen keskellä.

Jännittävin hetki oli, kun ryteiköstä lähti yhtäkkiä joku emolintu lentoon ja sen perässä juuri ja juuri lentämään oppineita poikasia. Yksi niistä lensi päin Urpoa ja päätyi hänen niskalle hetkeksi. Onneksi Urpo eikä varsinkaan Kärsä ehtinyt tajuta mitään, kun pikkulintu räpiköi takaisin ryteikköön.



Sipi ei lähtenyt retkelle mukaan. Hän jäi mökille lepäilemään ja keräämään voimia kohdata Urpo ja Kärsä.

Reissussa helteellä

Lähdimme reissuun kesän kuumimpana päivänä Suomen kuumimpaan paikkaan eli Himokselle. Kun pääsimme perille iltapäivällä, lämpöä oli jo 29 astetta! Onneksi Urpolla oli viilennysliivi mukana. Se tuli todella tarpeeseen.



Onni on sekin, että mökissä on ilmalämpöpumppu, jolla tilan saa viilennettyä siedettäväksi. Urpo ja Kärsä valtasivat sohvan ensi töikseen, koska siinä oli mukavan viileä makoilla pumpun alla.

Yhdessä

Vanhan sohvan divaanipatjan säästäminen oli kyllä maailman paras päätös! Patjasta on ollut iloa jo monta vuotta. Siihen mahtuu kaksikin niin kuin kuvasta näkyy.

Kaupunkikoiria

Tänään kävimme kylillä lenkkeilemässä muiden asioiden lomassa. Sää oli sen verran viileä ja märkä, ettei vastaan tullut muita koiria. Hajuja oli kuitenkin paljon.

Kesälenkkeilyä

Kesäkuun alku on ollut aika viileä, joten Kärsä on päässyt juoksulenkeille. Tänään oli tarkoitus juosta ihan lyhyt lenkki, mutta lopulta siitä tulikin 14 kilometrin mittainen. Auringon piti olla pilvessä, vaan se tulikin jo alussa esiin. Oli siis vähän kuuma Kärsälle, mutta hän jaksoi hienosti taas kerran.

Vieraita etelästä

Sipi ja Nukka saapuivat tänään meille kyläilemään. Alkuun olimme sisällä, koska ihmisillä oli hommia, mutta sitten kävimme ulkoilemassa. Urpokin lähti, vaikka sateli vähän vettä.



Lenkin jälkeen Sipi ja Nukka lähtivät kotiin, ja kävimme pihalla saattelemassa heidät autoon. Sillä välin Kärsä oli syönyt keittiön tasolla olleen raparperipiirakan. Vain tyhjä vuoka löytyi lattialta puhtaaksi nuoltuna. Piirakasta oli otettu vain pari palaa, joten Kärsä sai kyllä aikamoisen annoksen sitä.

Pikaisen googletuksen perusteella raparperi on jokseenkin myrkyllistä koirille, koska siinä on oksaalihappoa. Ilmeisesti kuitenkin lehdet ovat myrkyllisempiä kuin varsi, joten ehkäpä Kärsä selviää taas tästäkin koettelemuksesta. Häntä ei ainakaan näytä kaduttavan yhtään.

Ahdasta pedissä

Kärsä-raukka ei meinaa mahtua Urpon petiin, koska siellä on pallo. Jostain kumman syystä meillä on kämppä täynnä jalkapalloja nykyään. Onneksi Kärsä osaa jättää ne rauhaan. Nyt kun vielä pallotkin jättäisivät Kärsän rauhaan, niin saisi tilaa nukkua!

Vanha ei enää hyppää

Lenkillä tuli vastaan kivi, jonka päälle Kärsä hyppäsi ketterästi poseeraamaan. Urpo-raukka ei edes yrittänyt hypätä, joten hän jäi kiven viereen. Autoon hyppääminenkin on Urpolle hankalaa ja häntä täytyy hiukan tuupata pyllystä.

Sekään ei tietysti auta, että Kärsä loikkaa aina kyytiin välittömästä ja jää seisoskelemaan keskelle mahdollisimman leveästi. Yritä nyt siinä sitten hypätä perästä kyytiin.

Urpo yllätti

Aina välillä Urpo yllättää ja lähtee mukaan aamulenkille. Hänen kanssaan lenkki kestää pidempään, koska vauhti on hitaampi. Jos yrittää Urpon kanssa mennä reipasta vauhtia, niin hän jää jälkeen parin ekan kilsan jälkeen. Mutta eihän aina tarvitse päästä kulkemaan kovaa vauhtia.

Nukan kanssa maanantairetkellä

Kesäloma alkoi, joten nyt voi tulla ja mennä vapaasti muutaman viikon. Eilen lähdimme Sipin ja Nukan luo kyläilemään ja ulkoilemaan. Sipi ei ollut oikein tyytyväinen vieraisiin, mutta Nukka jakeli pusuja pojille heti ovella. Sipi saikin jäädä omaan rauhaan, kun me muut lähdimme retkeilemään. Sade ehti onneksi lakata, mutta metsässä oli todella märkää.



Taukopaikalla Urpo ja Kärsä joutuivat olemaan kiinni puussa, etteivät he kerjäisi niin paljon. Urpo tyytyi kohtaloonsa hetkeksi, mutta alkoi sitten komentaa kovaan ääneen. Hän oli sitä mieltä, että jos on jo 14-vuotias ja kävellyt pitkän matkan laavulle, niin kyllä kuuluu saada oma osuus herkuista. Komentaminen ei auttanut, mutta Urpo sai kyllä maistaa pullaa sitten, kun hän vaikeni ja rauhoittui.



Nukka sai maistella pitsanmurusia maasta. Laavu jäi siis siistiin kuntoon meidän jäljiltämme, ja Nukan massussa olevat pennut saivat pitää pizza partyt.





Retken jälkeen koiraväki oli väsynyttä. Kärsä rohkeni mennä Nukan viereen patjalla, kun sohvalle ei ollut lupaa mennä. Nukka oli vähän ihmeissään, mutta ihan tyytyväinen, kun sai seuraa.



Urpo meni Sipin petiin ja ehti nukahtaa sikeästi juuri, kun oli aika lähteä kotiin. Onneksi hän kuitenkin havahtui ja suostui lähtemään mukaan.

Kesäkuun eka

Kärsä aloitti kesäkuun juoksulenkillä auringonpaisteessa. Oli vähän liian lämmin, mutta Kärsä jaksoi yllättävän hyvin.

Urpokin olisi halunnut mukaan lenkille. Hän oli ihan tyrmistynyt, kun ovi pantiin kiinni kuonon edestä. Urpo ei olisi kyllä ikimaailmassa jaksanut juosta mukana.