Huoli sennuista

Urpo ja Kärsä ovat kumpikin olleet virallisesti senioreja jo vuosikausia. He ovat silti pysyneet yllättävän hyvässä kunnossa. Nyt on kuitenkin vähän huolta kummastakin.



Urpo on laihtunut kovasti viime kuukausina, vaikka ruoka on maistunut entiseen malliin. Toki hänellä on ollut ripulia pitkin kesää, mutta enimmäkseen vatsa on kuitenkin ollut kunnossa. Sen lisäksi hänen toinen silmänsä on alkanut rähmiä. Sitä on koitettu hoitaa silmähuuhteella, mutta se ei nyt näytä auttavan.

Kärsä taas on noin viikon ajan nuollut tassujaan huomattavan paljon. Tänään häneltä tuli suusta veristä kuolaa, jota näkyy kuvassakin. Lisäksi Kärsä on puolestaan plösähtänyt viimeisten viikkojen aikana. Toki lenkkeilykin on ollut vähäisempää helteen takia, mutta onhan Suomessa aikaisempinakin vuosina ollut hellettä eikä Kärsä silloin ole lihonut.

Ei kai tässä auta kuin kaivaa kuvetta ja varata eläinlääkäri kummallekin.

Pitkästä aikaa samassa pedissä

Kesän kuumilla keleillä Urpo ja Kärsä eivät juurikaan ole rötvänneet yhdessä, mutta nyt ilma on viilennyt sen verran, että he viihtyvät yhdessä Urpon pedillä. Tosin Urpo ei yleensä tunge sinne Kärsän kanssa yhdessä, mutta toisinpäin se kyllä toimii. Kärsä vain kömpii viekkuun, vaikkei meinaisi mahtuakaan.

Kaupunkilenkki

Tiistaisin käymme kaupunkilenkillä, joka tuppaa olemaan hyvin hidas. Kaupungilla on niin paljon hajuja, että eteneminen on hyvin hidasta. Varsinkin Urpo tykkää jäädä haistelemaan jokaista ruohonkortta.

Mukava maanantai

Helteet loppuivat ja tilalle tuli mukava kesäsää. Pääsimme tänään lounastauolla nauttimaan siitä omalle terassille.

Kuolat lentäen

Kärsä täytti eilen 11,5 vuotta, mutta juhliminen unohtui. Sen sijaan hän pääsi tänä aamuna juoksemaan kuolat lentäen. Toki hänellä oli kuonokoppa päässä, mutta kun se otettiin kuvaa varten pois, kuolavana vain roikkui suusta.

Fudismatsia seuraamassa

Urpo ja Kärsä eivät liene aikaisemmin olleet seuraamassa ihan oikeaa fudismatsia, mutta tänään he pääsivät mukaan katsomaan pikkuveljen pelejä. Meidän piti tietysti pysyä vähän kentän ulkopuolella, ettei kukaan häiriintyisi koirista, mutta kauempaa olikin hyvät näköalat koko kentän yli.



Kärsä ei kyllä ilmeestä päätellen ollut kovin tyytyväinen tuomarin työskentelyyn.

Sumulenkki

Yleensä emme käy arkisin juoksemassa, koska juoksulenkki vaatii vähän enemmän valmistelua ja viimeistelyä kuin kävely. Tänään kuitenkin toteutui aamulenkki ennen työpäivää, koska oli sellainen olo, että se voisi olla kivaa. Ja olihan se!

Valmiina puolustamaan

Kärsän ilme oli koominen tänään lenkillä. Hän näytti niin kuin olisi ollut varuillaan ja valmiina puolustamaan emäntää, jos joku uskaltaisi lähestyä. Yleensä meitä ei kyllä kukaan tohdi lähestyä varsinkaan, jos Kärsä intoutuu riekkumaan ja riehumaan.

Uimavalvojat

Ihmislapsen uintikausi jatkuu vielä, joten Urpo ja Kärsä saivat tänään taas toimia uimavalvojina. Ihan rannalle asti heitä ei tietenkään voi ottaa, mutta he saivat valvoa vähän matkan päästä tolppaan kytkettyinä, kun pikkuveli kiipesi laiturille ja hyppäsi veteen kerta toisensa jälkeen.



Kärsää taisi vähän turhauttaa tai sitten hän yritti pelastaa etänä, sillä hän alkoi vähän väliä haukkua ja piipittää. Urpo oli ihan rauhassa ja nautti auringosta.

Pumpulipallojen invaasio

Nukka sai kesäkuun lopussa kahdeksan pentua, jotka olivat käymässä Nukan ja Sipin kotona kasvattajan kanssa tänään.



Urpo ja Kärsä eivät päässeet katsomaan pentuja, koska Kärsähän olisi saanut maailmanlopun raivarin mokomista karvapalloista, eikä Urpokaan ehkä olisi jaksanut enää pienten vauhdissa. Sipi sen sijaan oli melkeinpä innoissaan pienistä ja leikitti niitä välillä.



Urpon ja Kärsä pentuajoista on jo yli kymmenen vuotta aikaa, niin eihän sitä enää edes muistanut, miten järkyttävän pieniä ne voivat olla. Oli kyllä todella ihanaa päästä paijaamaan pieniä pumpulipalloja.

Polulla Kärsän kanssa

Tänään oli pitkästä aikaa vuorossa polkujuoksulenkki Kärsän kanssa. Osa reitistä kulki tietä pitkin, mutta vähintään puolet oli polkua. Alkuun Kärsä pääsi lammelle uimaan, ettei tulisi kuuma. Sitten etenimme polulla rauhalliseen tahtiin. Olipahan kivaa, pitäisi käydä useamminkin!

Täyttä häkää

Urpon ollessa mukana lenkillä eteneminen on yleensä hitaampaa. Silti Kärsä onnistuu aina vetämään itsensä ihan piippuun hajujen perässä. Siksi Kärsä usein läähättää, kun taas Urpo on ihan chilli.

Kelvoton apupoika

Meillä on pihalla hirveä multakasa, jota pitää siirrellä ja tasoitella. Kärsästä ei ainakaan ole apua siinä, eikä kyllä Urpostakaan, sillä Urpo seisoskelee enimmäkseen keskellä polkua jota pitkin pitäisi päästä työntämään kottikärryjä.

Joko viimeinen hellepäivä?

Tänään on ollut kuuma päivä taas, mutta iltalenkillä kuului jo ukkosen jyrinää jostain kaukaa, ja tummat pilvet hiipivät lähemmäs. Tuuli yltyi niin, että koirien korvat lepattivat. Urpo halusi silti jatkaa lenkkiä vielä, kun Kärsä ja emäntä olivat jo kääntymässä takaisin.

Rento veikko

Kärsä osaa ottaa rennosti jalkapallokentän laidalla ihmisveljen treenejä seuratessa. Urpo yleensä päivystää kaikkea, mutta Kärsä kuukahtaa lenkin jälkeen. Välillä ohi kulkee ihmisiäkin, mutta Kärsä vain rötväilee rauhassa.

Lasten ystävä

Kärsä on kaikkien paras ystävä, myös lasten. Naapurin lapsetkin tykkäävät kovasti Kärsästä, joka on usein mukana leikeissä.

Mustikkametsässä

Mustikoita on nyt yllin kyllin ja olemme käyneet keräämässä niitä kodin ympäriltä sen verran, mitä paarmoilta pystyy. Urpokin on ollut mukana loikoilemassa marjojen päällä. Kärsä sen sijaan syö niitä itse suoraan varvusta.

Liikaa kuumuutta

Tylsää, kun ei voi oikein tehdä mitään koirien kanssa helteen takia. Ainoastaan kotipihalla voi oleskella, ja sekin on välillä liikaa. Kärsä tykkäisi kovasti noutaa palloa, mutta ei toivoakaan, että nyt voisi edes liikunnan vuoksi heitellä Kärsälle. No, ehkä tämä talveen mennessä tästä viilenee.

Kärsän tyylinäyte

Näinkin rennosti voi viettää kesäpäivää pihalla.

Maanantaireissu

Lähdimme tänään iltapäivällä käymään Perniössä, missä tapasimme Sipin. Tarkoitus oli mennä kiertämään lyhyt luontopolku, mutta uhkaavat ukkospilvet saivat muuttamaan suunnitelmaa ja menimme sittenkin vai Perniön keskustaan kävelemään pienen lenkin. Sadetta ei lopulta tullutkaan, joten olisimme sittenkin hyvin voineet mennä luontopolulle. Kesäsateet ovat niin arvaamattomia, ettei niistä voi koskaan tietää.

Ajoittaista vatsavaivaa

Urpolla on katastrofaalisen Himoksen-reissun jälkeen ollut vatsa jokseenkin hyvässä kunnossa. Ripulia on ollut vain pari kertaa, viimeksi tällä viikolla. Hän oli yhtenä päivänä ripuloinut olohuoneen maton täyteen sillä aikaa, kun isäntäväki oli töissä. Kauhea käry vain oli vastassa, kun emäntä tuli töistä. Onneksi nyt on helle, niin maton voi pestä ja kuivattaa kotona.

Tällä kertaa ripuli meni ohi heti.

Sikeä uni

Urpo nukkuu välillä niin sikeästi, ettei hän meinaa herätä mihinkään, ei edes siihen kun Kärsä saa herkkuja.



Yhtenä päivänä meinasi omenanpala jäädä saamatta, kun papparainen vain uinui.

Hellevaatetus käytössä

Alkukesästä Urpo ei tarvinnut viilennysliiviään kuin kerran, mutta nyt sen on taas ollut käytössä lenkillä. Mitään pitkiä lenkkejä emme tietenkään tee näin kuumalla säällä, mutta välillä täytyy vähän käydä jaloittelemassa ja nuuhkimassa hajuja.

Kapu vieraana

Naapurin Kapu-koira on ihan hassu. Hän tuli meille ihan muina koirina ja hengaili meidän pihalla lasten kanssa pitkät pätkät eräänä päivänä. Urpo ja Kärsä olivat sisällä sen aikaa. Sitten kun Urpo alkoi kinuta ulos pissalle, piti lasten saatella Kapu takaisin kotiin.



Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun Kapu tuli takaisin. Urpo ja Kärsä olivat pihalla silloin, mutta jollain ihmeen kaupalla emäntä sai käskytettyä Kärsänkin sisälle. Kapu on leikattu uros ja hyvin säyseä, mutta ei silti ole kivaa, jos tulee pientäkään konfliktia koirien välille.

Aamulenkki tuhannen kaverin kanssa

Helle on saapunut, ja niin myös paarmat. Ei jestas että niitä oli paljon aamulenkillä! Heti kun koirat pysähtyivät hetkeksikin nuuhkimaan jotain, paarmat hyökkäsivät kimppuun. Metsässä ei meinannut pystyä olemaan lainkaan, tilanne oli niin paha.

Taas reissupäivä

Tulimme eilen kotiin Tampereelta ja tänään oli heti tiedossa seuraava automatka, tällä kertaa Lohjalle. Siellä tapasimme isännän, joka joutui olemaan viikonloppunakin töissä.



Kävimme syömässä pienet pitsat, jotka olisivat maistuneet koirillekin. Tällä kertaa koirat pääsivät terassille ja hehän käyttivät tilannetta hyväkseen tunkemalla kärsänsä pöydälle asti.

Tampereella

Tänään lähdimme reissuun Tampereelle sukulaisen synttärijuhliin. Sinne tuli myös Sipi. Tarkoitus oli mennä syömään sellaiseen ravintolaan, mihin saisi ottaa koirat mukaan terassille, mutta kun saavuimme sinne, niin tarjoilija sanoi, etteivät koirat voikaan tulla terassille. Onneksi ihan terassin vieressä oli ruohopläntti ja tolppa, johon koirat sai kiinni näköetäisyyden päähän pöydästä. Tarjoilija vei heille vettäkin.



Ruokailun jälkeen menimme puistoon lekottelemaan. Siellä oli helteestä johtuen paljon porukkaa, myös koiria. Kärsäkin oli kuitenkin enimmäkseen nätisti.



Urpo sen sijaan bongasi heti viltin ja heittäytyi siihen kuin omistaja.

Paikan nimi oli Sorsapuisto ja se oli nimensä veroinen. Kärsä ja Sipi lähtivät kiertämään lampea jaloittelun merkeissä, mutta eihän siitä meinannut tulla mitään, koska paikka oli niin täynnä sorsia. Lintukoiran oli ihan mahdotonta edetä seisomatta joka toista lintua! Urpo jäi lenkin ajaksi viltille rötväämään eikä tajunnut mistä jäi paitsi.

Surusilmät

Eihän tällaisia surunaamoja voi jättää yksin kotiin! Emännän on parempi soittaa töihin, ettei pääsekään tulemaan.

Reipas papparainen

Urpo on voinut ihan hyvin ja ollut reippaana mukana kaikessa. Tänään hän oli mukana pitkällä metsälenkillä. Välillä hän kompuroi vähän, jos on kovin epätasainen alusta, eikä vauhti ole sama kuin Kärsällä, mutta hyvin hän jaksaa ainakin silloin, kun ei ole liian kuuma.

Kiinnostavat hajut

Urpo ei ehkä näe eikä kuule juuri mitään, mutta nenä toimii edelleen. Kun isäntä siivutti kalaa keittiössä, Urpo nousi sohvalta ja meni vaatimaan omaan osuuttaan. Kyllä hän taisi jotain saadakin.

Kovassa tuulessa

Urpo ja Kärsä olivat taas seuraamassa pikkuveljen treenejä, mutta ensin kävimme pienellä lenkillä. Urpon korvat lepattivat tuulessa, joka oli todella kova.



Lenkin jälkeen Kärsä otti rennosti kentän laidalla. Hän nousi räyhäämään vain, kun ohi meni joku pikkukoira.

Hevosille ihmetystä

Kärsä meni hevosten aidan viereen syömään heinää. Hepat tulivat heti katsomaan, että kuka kehtaa viedän niiden ruuat.

Onnenkalu Kärsä

Pikkuveljellä oli tänään tärkeä futismatsi, joka meni lopulta hyvin.



Ehkä siihen vaikutti Kärsälle annettu hali ennen lähtöä.

Taas retkellä

Tästä viikosta tulikin oikein retkeilyviikko! Kävimme vielä Teijolla kiertämässä Onnelannummen reitin, joka on papparaiskoirillekin sopivan pituinen.



Urpolle meinasi tulla evästauolla itku eväiden perään, mutta hän pääsi lopuksi siivoamaan pullanmurut nuotiopaikalta. Ja olihan taas hienot maisemat!

Vielä kerran tupasvillat

Tämä aika vuodesta on niin kaunis, kun kaikki kukkii, myös tupasvillat. Piti ihan lähteä luontopolulle asti katsomaan niitä. Marttilassa on ihanan suomaisemat, joita kävimme aiemmin ihailemassa tosi usein, mutta nyt se on jäänyt vähemmälle.

Vihdoin treffeillä

Aamu alkoi tänään vauhdikkaasti koirametsässä Moonan kanssa. Emme olekaan nähneet Moonaa pitkään aikaan, koska hänellä on ollut terveyshuolia. Nyt kuitenkin Kärsä pääsi juoksemaan sydämensä kyllyydestä, kun Moona jahtasi ajohaukun kera pitkin koirametsää. Urpo haahuili omia menojaan ja väisteli nuorempiaan.

Retkikausi jatkuu

Juhannuksen jälkeen arki on jälleen alkanut, mutta ei hätä ole tämän näköinen, sillä emäntä on vielä lomalla. Lähdimme siis viettämään lomapäivää luontopolulle.



Siellä oli melko märkää ja Urpo oli vähän tyytymätön. Hän joutui taiteilemaan, ettei kastelisi tassujaan. Oli kuitenkin ihan mukava retki.

Isännän kanssa lenkillä

Emäntä ja pikkuveli lähtivät reissuun juhannukseksi, mutta onneksi isäntä jäi koirien kanssa kotiin. Urpo pääsee nauttimaan rauhallisista kävelylenkeistä lempi-ihmisensä kanssa. Kärsä taas voisi kaivata vähän enemmän vauhtia.

Tilanne rauhoittunut

Urpo on nyt syönyt riisiä ja raejuustoa, ja vatsan tilanne on taas vaihteeksi rauhallinen. On siis aika ryhtyä juhannuksen viettoon juhannusruusujen äärellä.

Huoli Urposta

Palasimme tänään kotiin mökkireissusta. Matka meni muuten hyvin, mutta Urpon vatsa vaivasi koko reissun ajan.



Viimeisenä yönä Urpo pyysi ulos noin tunnin välein, joten unet jäivät erittäin lyhyiksi. Ajomatka kesti kolmisen tuntia ja se oli tarkoitus ajaa yhtä soittoa, mutta jo Tampereen kohdalla Urpo nousi istumaan takakontissa ja vaikutti vähän levottomalta. Sitten hän kuitenkin rauhoittui ja meni makoilemaan, joten matka jatkui.

Jossain Tampereen ja Turun välisellä tiellä on siltaremppa, jonka takia käytössä on vain yksi ajokaista. Jouduimme pysähtymään siihen punaisiin valoihin ja juuri siinä kohtaa Urpo alkoi äheltää takakontissa jotain. Sen jälkeen autossa levisi paha haju, ja oli pakko pysähtyä tien viereen heti, kun se oli mahdollista. Takakontista löytyi kasa ripulia, sitä oli myös Urpon takapäässä. Onneksi ripulia ei ollut auton verhoilussa, vaan muovikaukalossa ja peitoilla, jotka menivät roskiin.

Nyt on kyllä aikamoinen huoli Urposta, jonka ripuli on kestänyt pienellä tauolla jo monta päivää. Yleisvointi on ihan hyvä ja ruoka maistuu, mutta jos ripulointi ei lopu, niin eihän tässä ole kuin yksi vaihtoehto. Mihinkään tutkimuksiin ja hoitoihin emme Urpoa enää vie. Jos kotihoito ei auta, niin sitten voi olla Urpon aika poistua keskuudestamme...

Himoksella juoksemassa

Kärsä pääsi tänä aamuna juoksulenkille Himokselle. Reitti oli alkuun vähän nouseva ja sitten oli aika jyrkkä lasku. Kilometrejä kertyi 13, ja noin kahdeksan kilometrin jälkeen alkoi sataa. Lopuksi satoi niin kovaa, että Kärsälläkin oli lopulta turkki ihan läpimärkä.

Vetovaljaita ei tullut mukaan reissuun, mutta onnistui se juoksu tavallisella remmillä ja pannallakin. Välillä oli hankalaa, kun Kärsä veti, mutta enimmäkseen hän jolkotteli vierellä.



Lenkin jälkeen Kärsä pääsi sohvalle lepäämään Urpon ja ihmistyynyn kanssa. Urpollakin oli hyvä aamu, koska ripuli ei enää vaivannut.



Iltapäivällä pyörähdimme vielä Synninlukon rotkolaaksossa. Tietysti kohdallemme osui hillitön sadekuuro, joka kesti tasan sen ajan, jonka rotkolla vietimme. Urpo ei ollut ollenkaan tyytyväinen. Sateesta huolimatta metsässä oli aika paljon sääskiä, joten senkään takia emme viihtyneet kovin pitkään.



Paikka oli kuitenkin todella hieno, vaikkei se kuvissa näytä oikein miltään. Kalliot kohosivat korkealle ympärillämme ja metsä oli kuin sadusta.