Epävirallista supijahtia ja ripulointia

Nyt on enää muutama viikko siihen, että muutamme uuteen kotiin, joka sijaitsee valitettavasti kauempana Dumlen kodista kuin nykyinen. Meidän täytyy siis koittaa järjestää pienille sekopäille treffejä mahdollisimman usein nyt kun se vielä on helppoa.



Perjantaina olimme Dumlen luona metsälenkillä ja törmäsimme sattumalta kivikkoon, joka oli varmaan täynnä supien koloja. Ainakin koirat olivat aivan innoissaan ja kiersivät kivenlohkareita vimmatusti. Supit pysyivät koloissaan, mutta saivatpahan kuitenkin hieman jännitystä elämään.



Urpo on taas alkanut ripuloida säännöllisesti. Maha on ollut löysällä vähän väliä ja nyt viikonloppuna Urpo on herättänyt emännän molempina aamuina viideltä päästäkseen ulos. Luulimme jo, että vatsaongelmat olisivat mennyttä aikaa, sillä Urpolla ei ollut ripulia puoleen vuoteen, mutta taisimme sittenkin nuolaista ennen kuin tipahti.



Nyt ei auta muu kuin ihmetellä taas. Urpo on ollut pirteä ja reipas, mutta eihän löysä vatsa tietenkään mikään kiva juttu ole kenellekään. Viisainta olisi tietysti mennä eläinlääkärin juttusille, mutta siitä seurannee niin suolainen lasku, että nyt on pakko lykätä sitä tulevaisuuteen ja odottaa, että Urpon vatsa rauhoittuu taas.

Veljesten herrajahti

Veljekset Urpo, Elmo ja Pläki veivät eilen erään firman herrat fasaanijahtiin. Herrat saivat paljon lintuja ja olivat toivon mukaan tyytyväisiä. Veljekset metsästivät erillisissä porukoissa, mikä oli ainakin Urpon kannalta hyvä, koska hän tuskin olisi suhtautunut kovin suopeasti veljiinsä.



Urpolla meni muuten hyvin, mutta hän teki taas paukkunoutoja koko ajan. Sen kun saisi kitkettyä pois, niin Urpo olisi erittäin hyvä ellei täydellinen.

Eväsretki jäällä

Maattuaan koko aamupäivän isännän kanssa sohvalla Urpo oli jo melko levoton, kun Dumle tuli vihdoin hakemaan häntä treffeille. Tällä kertaa suuntasimme jäälle testaamaan, kestääkö se vielä. No kestihän se onneksi! Koko merenlahti oli täynnä mönkijöitä, jotka ajoivat välillä todella kovaa, joten pärinän kuuluessa koirat piti äkkiä ottaa vierelle seuraamaan, mutta muuten he saivat juosta aivan vapaasti. Meillä oli vähän eväitä mukana, tosin koirille ei valitettavasti ollut mitään. He osasivat kuitenkin kerjätä niin mallikkaasti, että munkeista irtosi pienet siivut heillekin.

Mönkijöistä huolimatta oli kyllä kiva käydä jäällä. Koiramme-lehdessä oli juuri juttua siitä, että saako koiraa pitää vapaana jäällä, ja yksiselitteinen tuomio oli, että saa, jää kun ei ole kenenkään omistuksessa. Me söimme eväämme erään mökin edustalla, mutta varoimme jättämästä mitään jälkiä, siis tassun- ja kengänjälkiä lukuun ottamatta. Urpo ei esimerkiksi saanut kaivaa maata rannasta, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli.

Iso vahinko

Nyt olemme innostuneet liikumaan jäällä enemmänkin. Eilen olimme taas luistelemassa kovasta viimasta huolimatta. Urpolla oli oikein Back on Track -loimi yllään, koska viima on etenkin aukeilla paikoilla niin jäätävä. Se oli kuitenkin aikamoinen virhe, sillä Urpolla tuli niin sanotusti kakat housuun kesken matkan.

Hän oli käynyt kakalla rannassa, minkä jälkeen hänet puettiin, mutta hänelläpä oli vielä hätä. Siinä vaiheessa kun selkä köyristyi, oli jo liian myöhäistä käydä kiskaisemassa loimi pois alta, joten helma oli lopulta täynnä sitä itseään. Loppumatkan Urpo sai juosta alasti ja kovaa hän juoksikin. Myötätuulessa luistimilla pääsee aika haipakkaa, mutta Urpo ei kertaakaan pudonnut kelkasta (siis vertauskuvallisesti - ei meillä mitään oikeaa kelkkaa ollut).

Kotona Urpo joutui shampoopesulle, koska takapää oli ihan kakkainen. Siitähän Urpo ei tykännyt, mutta meni sitten kuitenkin suihkun jälkeen tyytyväisenä peiton alle lämmittelemään. Seuraavalla kerralla ei laiteta loimea vaan tavallinen takki, joka on takaa sen verran avonainen, että pökäleet tippuvat maahan!

Jäätanssi

Urpon ruokahalu ei ole palautunut, mutta menohalut ovat ennallaan. Tänään kävimme vihdon ja viimein jäällä, missä oli ajettu jo autollakin. Eiköhän se siis kestä ihmistä ja koiraakin.



Emäntä otti retkiluistimet alle ja Urpo juoksenteli pitkin ja poikin. Tänään oli niin kova tuuli, että olisi melkein kannattanut laittaa Urpolle vetovaljaat, niin hän olisi voinut vetää vastatuuliosuudet. Sitten kun tulee enemmän lunta, niin pitää kokeilla vetämistä suksilla.

Äkillinen syömishäiriö

Urpo oli juuri saanut paljon kehuja reippaasta syömisestään, kun hän yllättäen alkoi nirsoilla ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Mikä lie syynä, mutta mitenkään sairaalta hän ei vaikuta, sillä viikonloppuna hän ainakin oli virkeä.

Urpo oli lauantaina isännän mukana peurajahdissa, tosin pelkkänä turistina, koska oli mäykkyjen vuoro hätyytellä peuroja. Urpo pääsi välillä autosta tarpeilleen ja lopuksi vielä pellolle vähän kirmaamaan, mutta muuten päivä meni auton peräkontissa.

Sunnuntaina oli vuorossa metsälenkki Dumlen luona. Urpon oma liivi jäi kotiin, mutta onneksi Dumlen liivi mahtui. Tai ehkä se oli sittenkin vähän liian tiukka ja sai Urpon aloittamaan laihiksen? Joka tapauksessa metsälenkin jälkeen nappulat eivät kelvanneet herralle, joka paineli vain sohvalle nukkumaan.

Ennen tällainen olisi ollut täysin normaalia käytöstä, mutta Urpo on viime viikkoina oikein kerjännyt ruokaa ja syönyt hyvällä ruokahalulla. Kaipa se ruokahalu palautuu taas jossain vaiheessa niin kuin aina ennenkin.

Pakkaspäiviä

Nyt on ihanaa, kun ei tarvitse pyyhkiä tassuja joka pissalenkin jälkeen! Urpon riesaksi on sen sijaan tullut takki, jota hän ei millään haluaisi antaa pukea. Kun takki otetaan esille, Urpo pakittaa äkkiä pois alta eikä meinaa tulla takaisin.



Meri on jäässä, ja joku uskalikko on jo käynyt tallustelemassa jäällä, mutta Urpo ei vielä päässyt irti remmistä. Kun paikka on virtauksien puolesta tuntematon, niin on paras olla varma ja odottaa vielä vähän ennen kuin aloittaa jäälenkkeilyn.



Tänään Urpo on nukkunut koko päivän, koska hän oli viime yön yksin kotona ja on ilmeisesti päivystänyt koko yön. Eilen sen sijaan kävimme Dumlen luona lenkkeilemässä. Urpo oli aivan innoissaan, koska hän ei ollut pitkään aikaan päässyt Dumlen metsiin ja pelloille. He kävivät ensin tarkistamassa pellonreunat lintujen varalta ja ryhtyivät sitten kaivuuhommiin.



Dumle on tänään käynyt koiranäyttelyssä menestymässä, mutta toivottavasti hän jaksaa pian taas lähteä lenkille yhdessä!

Työnsarkaa piisaa riistan rengillä

Urpolla on ollut työntäyteinen viikonloppu. Hän on joutunut yövuoroonkin: Yhtenä yönä hän oli supijahdissa keskiyöstä melkein aamukuuteen asti. Se oli kylläkin aika leppoisaa, sillä hän sai matkustaa auton kyydissä kunnes supi löytyi. Sitten hän pääsi tositoimiin karkkarityttö Miinan kanssa ja supi lähti supikoirien taivaaseen. Miina on kokenut supihommissa ja tiesi heti autosta päästessään, mitä on luvassa.

Vuorokauden levon jälkeen Urpo lähti Pirkanmaalle katsastamaan pienriistatilannetta. Mitään ei löytynyt, koska oli jo niin kylmä, että eläimet olivat piilossa. Urpo sai kuitenkin juosta monta tuntia metsässä, joten reissu ei ollut täysin turha. Tänään hänen piti päästä Dumlen kanssa treffeille katsomaan heppoja, mutta heppadeitit peruuntuivat, kun molempia kaivattiin avuksi peurajahtiin. He saivat siis sittenkin tavata toisensa, mutta erilaisissa merkeissä.



Urpon ihkaensimmäinen peurajahti sujui hyvin. Hänen tehtävänä oli etsiä peuroja ja pölläyttää ne liikkeelle. Muutaman hän saikin ajettua liikkeelle. Urpo sai myös auttaa jäljittämään haavakkoa, joka onneksi löytyi. Urpo ei ollut kokeillut jäljittämistä sen jälkeen, kun hän pääsi verijäljelle pentuetreffeillä neljän kuukauden ikäisenä, joten sen puoleen oli ihan mukava nähdä, että sekin homma sujuu tarvittaessa. Urpolle tuli tosin melkoinen hätä, kun jälki olisi jatkunut joen toisella puolella.

Kovaa treeniä

Urpolle on tänään riittänyt vain pieni lenkki merenrantaan, sillä eilen illalla hän oli tottelevaisuustreeneissä kahden valkkaritytön kanssa. Kävi niin hyvin, että pääsimme merivoimien virkakoirien harjoituskentälle, missä oli hyppyeste ja A-este. Urpo ei ollut koskaan ennen kokeillut A-estettä, mutta hän loikki sen yli hienosti. Hyppelyn lisäksi teimme hieman seuraamis- ja noutoharjoituksia sekä luoksetuloa. Urpo hallitsee luoksetulon erittäin hyvin, mutta lisämausteena hän saikin eilen pysähtymiskäskyn kesken matkaa. Muutaman toiston jälkeen se onnistui jo aika hyvin.

Treenien jälkeen Urpo pääsi jallittamaan valkoisia tyttöjä pienelle lenkille merivoimien pururadalle. Ulkona oli jo pimeää, mutta äänistä päätellen Urpo bongasi jonkun eläimen, luultavasti jäniksen, ja lähti ajamaan sitä. Hänhän ei tunnetusti aja kovin pitkään, mutta valkoiset jatkoivat ajoa parin minuutin ajan. Onneksi olimme aidatulla alueella! Urpo tuli takaisin kyllästyttyään jänikseen, ja naureskelimme, että ajoa jatkaneet paimenet ovat selvästi kovempia metsäkoiria kuin meidän seisojamme.

Viesti sääjumalille

Voisimmeko vihdoin saada edes vähän lunta tänne lounaaseen? Olisi kiva päästä kokeilemaan hiihtoa Urpon kanssa, vaikka juoksu onkin kivaa. Tällainen maisema ei ole mistään kotoisin tammikuussa!