Vuoden viimeiset treffit

Kärsä pääsi Moonan kanssa koirametsään eilen heti aamusta. Sinne saapuessa oli vielä ihan pimeää, varsinkin kun oli kauhea kurakeli. Vettäkin taisi tihuttaa. Koirilla oli silti hurjat leikit ja painit, ja kyllä se päiväkin alkoi valjeta lähtiessä.



Kärsä sai samalla reissulla Rudyn vanhan Back on Track -verkkoloimen, jolla on lihaksia lämmittävä ja siten palauttava vaikutus. Kärsä sai sen ylleen heti, kun olimme tulleet kotiin.

Urpo jäi tällä kertaa kotiin lepäilemään. Hän varmaan luuli joutuvansa lenkille, jos olisi lähtenyt mukaan.

Kärsä Kärsämäellä

Kotimatkalla Kuusamosta pysähdyimme Kärsämäellä syömään ja tankkaamaan. Kärsä jätti sinne tietysti omat jälkensä. Hänen viesti kärsämäkeläisille koirille oli luultavasti "Kärsä was here".

Pieni karhunkierros

Nyt olemme jo kotona, mutta joulureissusta riittää vielä muisteltavaa. Joulupäivänä kiersimme pienen karhunkierroksen, joka on 12 kilometrin pituinen upea reitti. Urpo ja Sipi saivat taas jäädä mökille lepäämään, sillä reitti olisi ollut heille aivan liian pitkä.



Reitillä ei ollut paljon muuta porukkaa, mutta kuitenkin sen verran kulkijoita, että lumessa oli selvä polku.


Kuva A.S.

Lämpötila nousi nollan yläpuolelle, joten Kärsällä oli vain fleece yllään. Tauolla oli toki talvitakki, jonka kanssa Kärsä pärjäsi hyvin.

Meillä meni aika monta tuntia reitin kiertämiseen ja alkoi olla jo vähän huoli senioreiden pärjäämisestä keskenään mökillä, mutta heillä oli kaikesta päätellen mennyt ihan hyvin.

Kiutakönkäällä

Jouluaattona kävimme Kiutakönkäällä ihailemassa koskea. Sipi ja Urpo jäivät mökille, sillä he ovat aivan uupuneita reissaamisesta. Urpo ei liikahtanutkaan peiton alta, kun muu porukka oli lähdössä, joten emme toki pakottaneet häntä mukaan.



Kiutakönkäältä olisi lähtenyt noin viiden kilometrin pituinen retkeilyreitti, mutta emme lähteneet kiertämään sitä, koska meillä oli kiire Rukalle tapaamaan joulupukkia. Kävimme vain taukopaikalla ja menimme sieltä samaa reittiä takaisin parkkipaikalle.

Joulun ihme

Ihmisten syödessä Kärsä meni Nukan viekkuun sohvalle ja lepuutti päätään Nukan päällä. Tällaista ei ole ennen käynyt, Kärsä on yleensä pysynyt kaukana Nukasta eikä ainakaan vapaaehtoisesti ole rötvännyt Nukan kainalossa. Tämän täytyy olla joulun ihme!

Aatonaatto

Emännällä oli tänään työpäivä, joten oli herättävä aikaisin viemään koiria lenkille. Eipä se paljon haitannut, kun oli hieno maisema Konttaisjärven jäällä. Koirilla oli takit päällä, koska pakkasta on noin kymmenen astetta.



Iltapäivällä isäntä kävi moikkaamassa Kuuraa tämän kotona. Kuura tuntui kovasti odottavan joulupukkia. Urpo ja Kärsä eivät päässeet mukaan moikkaamaan Kuuraa, sillä he lähtivät emännän työpäivän jälkeen Rukalle retkeilemään Nukan kanssa.



Menimme noin viiden kilometrin pitusen lenkin, joka nousee ensin ylös näköalapaikalle ja laskee sitten alas. Näköalapaikalta ei nähnyt oikein mitään, koska aurinko oli jo laskenut. Sipi jäi mökille lepuuttamaan tassuja, mutta Urpo oli reippaana mukana.

Ensimmäinen seikkailu

Kiipesimme Konttaisen huipulle ihailemaan maisemia, tosin oli aika harmaata. Maisema oli silti hieno. Rinteen alapuolella oli hömötiaisia ja kuukkeleita, jotka söivät kädestä. Niitä koirat eivät kylläkään saaneet ihailla kuin matkan päästä.

Kaikki neljä koiraa olivat mukana, vaikka reitti oli aika raskas lumen ja jyrkän nousun vuoksi.

Pitkä päivä autossa

Kärsä kävi reippaana aamulenkillä ja sitten olimme koko päivän autossa. Ajoimme Kuusamoon asti mökkeilemään.



Tapasimme Kuusamon Cittarin pihalla Sipin ja Nukan, jotka olivat matkanneet omalla autollaan. Tästä alkaa joululoma!

Auto huoltoon

Veimme auton huoltoon vielä viime tipassa ennen kuin lähdemme kohti pohjoista jouluksi.



Siellä pitäisi onneksi olla lunta eikä tällaista harmaata. Kävelymatka korjaamolta kotiin oli paikoin ihan jäätävän liukas, mutta Urpokin selvisi siitä.

Ystävykset lämmitelemässä

Takkatulen ääressä on mukava makoilla ja mikäs sen parempaa, jos saa parhaan ystävän viekkuun!

Unelias Urpo

Emäntä lähti aamulla töihin ja koirat saivat jäädä kotiin. He saavat aina namin emännän lähtiessä ja yleensä Urpo tulee eteiseen kerjäämään namia hyvissä ajoin, kun emäntä alkaa pukea ulkovaatteita päälle.



Tänään Urpo oli kuitenkin niin syvässä unessa, ettei hän herännyt emännän lähtöaikeisiin eikä edes siihen, kun emäntä avasi herkkukaapin. Urpo ei herännyt siihenkään, kun sai namin kuonon eteen. Lopulta Kärsä sai Urpokin osuuden.

Lumikuono lenkillä

Kärsän aamuinen juoksulenkki oli aika hapokas. Yöllä oli taas vaihteeksi satanut lunta eilisen vesisateen jälkeen, ja kylmä viima puhalsi. Kärsä oli kuitenkin todella suurella innolla lähdössä lenkille ja jaksoi juosta hyvin.

Fleecet päällä lenkillä

Nyt on ollut oikein mukavia pikkupakkasia, joten koirien fleecet ovat olleet ahkerassa käytössä. Ne ovat oikein sopivia näille keleille, kun ei tarvitse paksua talvitakkia, mutta on kuitenkin hyvä lyhytkarvaisella olla jotain lämmikettä. Kivaa, että Urpolla on nyt ihan oma fleece.

Viimeiset säteet

Ihanaa, että pian alkaa jo päivä pidentyä. Eihän auringosta ehdi nauttia yhtään, kun se laskee niin aikaisin! Helmikuun lopulla koirilla on jo mahdollisuus päästä pihalle rötväämään vähän.

Pitkäkoipi

Kärsä oli pitkine koipineen reippaana aamulenkillä metsässä. Tällä kertaa liikuimme kävellen, koska emännällä on vähän flunssaa. Kärsä nautti kuitenkin, kun sai haistella kaikessa rauhassa kaikkia ihania hajuja.

Erilainen automatka

Tänään emäntä joutui yllättäen lähtemään autoilemaan ja otti koirat mukaan. Auton takaluukku ei kuitenkaan suostunut aukeamaan, joten koirien oli pakko mennä takapenkille. Ei ollut aikaa enää viedä heitä sisälle, muuta vaihtoehtoa ei siis ollut. Onneksi matka oli ihan lyhyt, sillä takapenkillä matkustaminen ei todellakaan ole turvallista.

Huuli lörpöllä

Kärsä ei ollut kovin tyytyväinen saamiensa palveluiden eli ruokailun ja lenkityksen tasoon ja makoili vain sohvalla huuli lörpöttäen.

Aamun leikkitreffit

Urpo ja Kärsä pääsivät aamulla Moonan kanssa koirametsään juoksemaan. Moona on kaivannut seuraa sen jälkeen, kun Rudy meni koirien taivaaseen pari kuukautta sitten. Onneksi Kärsä oli mukana juonessa ja juoksi ja paini Moonan kanssa, kunnes ei jaksanut enää.



Moona yritti kerran haastaa Urpoakin leikkiin, mutta sai heti ärähdyksen papparaiselta. Urpo haahuili lähinnä itsekseen pitkin koirametsää luultavasti salaa kakkaa syöden.

Marraskuinen auringonlasku

Oli niin upea marraskuinen auringonlasku, että siitä oli pakko ottaa kuva. Koristeena tietysti maailman kauneimmat seisojapojat.

Hurja muutos

Lämpötila nousi peräti 16 asteella eilisestä, ja kaikki lumet sulivat pois vesisateen mukana. Koirat eivät ainakaan olleet kovin tyytyväisiä tähän muutokseen ja halusivat vain hypätä auton kyytiin kastumasta.

Täysi talvi

Yhtäkkiä on upea talvi, joten siitä on nautittava niin kauan kuin sitä riittää. Onneksi Urpollakin on nykyään fleecepaita, jotta ei tarvitse pikkupakkasilla laittaa paksua takkia. (Paita on Rudy-vainaan vanha.)

Nukan kanssa lenkillä

Sipi ja Nukka tulivat tänään meille kylään. Meidän piti tietysti mennä koirien kanssa yhteiselle lenkille, tosin Sipi jäi lepäilemään lämpimiin sisätiloihin, koska lenkki olisi ollut hänelle liian pitkä. Urpo sen sijaan oli reippaana nuorempiensa mukana lenkillä.

Viimeiset päivänvalot

On se surkeaa, että vaikka lopettaa työt aikaisin, niin ehtii juuri ja juuri lenkille ennen kuin tulee pimeä. Tässä tämän päivän lenkki, jolta ehdimme kotiin juuri ennen auringonlaskua.

Pojat nätteinä

Näin nätisti Urpo ja Kärsä jäivät poseeraamaan kuistille lenkin jälkeen. Siitä oli pakko napata kuva, kun kerrankin molemmat katsoivat samaan suuntaan yhtä aikaa.

Kärsän aamuhuudot

Kärsä oli aamulla emännän kanssa juoksulenkillä. Lenkiltä piti tietysti ottaa kuva, mutta juuri kuvanottohetkellä ohi meni toinen koira, jolloin Kärsä alkoi huudella sille. Tulikin vähän hassumpi kuva.

Kärsälle rakkautta

Kärsä se on aina vaan koko perheen halinalle.

Urpo reippaana

Urpo kulkee toisinaan ihan reippaana mukana lenkillä. Tai oikeastaan aina, kun hän ylipäätään suostuu lähtemään, niin hän kulkee reippaana. Joskus hän vähän kompuroi, jos on vaikea alusta, esimerkiksi jos on paljon juuria, niin Urpolla saattaa olla hankalaa. Myös jyrkät ylä- ja alamäet ovat joskus hankalia. Muuten hän on oikein reipas 13,5-vuotias.

Kylillä

Urpo ja Kärsä pääsivät poseeraamaan värikkään taustan kanssa marraskuun harmaudesta huolimatta. Tausta löytyi skeittipuistosta, missä pikkuveli kävi skuuttailemassa.

Kärsän pettymys

Emäntä lähti juoksulenkille ilman Kärsää, joka oli hyvin pettynyt. Hän olisi ollut lähdössä mukaan, vaikka oli juuri tullut pikältä aamulenkiltä.



Kun Kärsä huomasi, että emäntä laittoi juoksuvaatteita päälle, hän tuli heti eteiseen vinkumaan mukaan. Mutta hän sai nyt jäädä kotiin. Pitää mennä joku toinen kerta kokeilemaan, josko Kärsän kroppa kestäisi taas juoksua.

Kärsän mukava unipaikka

Kärsä otti tyynyn ja laittoi sen Urpon päälle. Siinä oli oikein mukava leputtaa päätä ja ottaa unoset. Urpo ei tosin ehkä ollut niinkään tyytyväinen.

Iso kasa tavaraa

Tuttavamme seisoja meni sateenkaarisillan tuolle puolen noin kuukausi sitten. Perheeseen jäi vielä toinen seisoja, mutta omistaja halusi antaa koiratarvikkeita eteenpäin, koska niitä oli kertynyt niin paljon. Urpo ja Kärsä saivat siis uusia remmejä, kaulapantoja, ruokaa, ruokakupin, takkeja, leluja... Urpo sai ikioman kylpytakinkin, johon hän voi pukeutua, jos hän joutuu vaikka sateeseen lenkille ilman sadetakkia.



Kärsä sai uuden sadetakin, jota hän pääsi heti kokeilemaan. Lenkillä ei satanutkaan vettä, mutta uusi sadetakki on sen verran kevyt ja hengittävä, ettei Kärsä kuitenkaan läkähtynyt sen kanssa.

Urpon karkureissu

Urpo sikaili tänään karkaamalla pihalta. Hän pyysi kesken emännän työpäivän päästä pihalle ihan viattomasti eikä sitten tullutkaan takaisin.



Emäntä joutui lähtemään metsään etsimään Urpoa, jota ei lopulta löytynyt kahdesta etsinnästä huolimatta. Lopulta emännän oli pakko palata sisälle jatkamaan töitä, vaikkei keskittyminen ollut kovin huipussaan, kun ei ollut tietoa Urpon olinpaikasta.

Sitten yhtäkkiä Urpo vain ilmestyi pihalle ihan muina miehinä. Hän ei kyllä yhtään kerjännyt namia, sillä hän taisi huomata, että emäntä ei ollut oikein tyytyväinen. Kaikkiaan Urpo oli karkureissullaan noin puoli tuntia, mutta se tuntui kyllä emännästä ikuisuudelta.

Myrskyn jälkeen

Täällä oli perjantai-iltana kova myrsky, joka aiheutti jonkun verran tuhoja. Meillä oli kymmenen tunnin sähkökatko, ja metsässä oli kaatunut puita. Onneksi omalla pihalla ei kuitenkaan mennyt mikään rikki.

Kiire ulos

Nyt jos haluaa ehtiä työpäivän jälkeen ulos päivänvalossa, niin täytyy pitää kiirettä. Onneksi vielä ehtii nähdä auringon edes joskus, mutta äkkiä se pimeä kyllä tulee.

Urpo ei tahdo lenkille

Urpo käy nykyään lenkillä noin kerran päivässä, välillä ei sitäkään. Ei hänen olekaan mikään pakko lähteä, jos hän ei tahdo. Hänellä on kyllä aivan supersurkea ilme aina, kun hän ei halua lähteä.

Kesäajan viimeiset

Pian alkaa kamala talviaika, mutta tällä viikolla on vielä ollut mahdollista nauttia auringosta pihalla. Urpo on aina päivisin ulkona rötväämässä, kun emäntä tekee töitä kotona.

Kärsä on toipunut

Kärsä on jo täysin ennallaan eikä enää onnu, joten olemme pidentäneet lenkkejä hiukan. Kärsä on ainakin aina innokas lähtemään ja menisi vaikka maailman ääriin.

Lyhyt iltalenkki

Eilen olimme lyhyellä iltalenkillä naapurikaupungissa. Sieltä löytyikin oikein kiva metsäreitti, josta emme ole aiemmin olleet tietoisia. Siellä menee vaikka mitä polkuja, mutta nyt menimme vain lyhyen lenkin, ettei Kärsän lihasjumi pahene.

Kärsä jumissa

Kärsä on ollut sunnuntaisen juoksulenkin jälkeen melkoisen jumissa. Hän on ontunut toista etutassuaan siitä lähtien, joskin tilanne alkaa helpottaa jo. Lenkit ovat kuitenkin olleet lyhyitä nyt.



Vaikea sanoa mikä Kärsää nyt vaiva - onko kyseessä jokin revähdys vai pelkkä venähdys, joka ärtyy rasituksessa. Kävelylenkit sujuvat hyvin, mutta metsällä juokseminen ja näköjään myös valjaissa juokseminen saa aikaan jonkinlaisen jumin. Pitää ehkä käydä kokeilemassa lyhyempää juoksulenkkiä joskus.

Pitkä juoksulenkki

Kärsä vei aamulla emännän pitkälle juoksulenkille, 22 kilometriä. Kumpikin oli aika väsynyt loppuvaiheessa eikä Kärsä vetänyt kuin ensimmäiset 8-10 kilometriä. Sitten hän juoksi vain edellä vetämättä.



Lenkki oli tietysti todella pitkä Kärsä-vanhukselle. Nyt hän on loppupäivän aikana vain levännyt. Kävely on aika vaappuvaa lihaskivun takia. Ehkäpä Kärsän kanssa ei oikein enää voi tehdä juoksulenkkejä, ainakaan kovin pitkiä.

Hevosia kyttäämässä

Oman patjan turvasta on hyvä uhota naapurin hevosille, jotka olivat päässeet lenkille ja menivät talomme ohi. Kärsä ainakin murahteli vähän nähdessään jättimäisen hepan. Ei kyllä kannattaisi yhtään uhitella neljä kertaa isommalle!

Tylsää

Kärsä on ihan tylsistynyt, vaikka on käynyt kahdella pitkällä lenkillä tänään. Ehkä pitää kehittää pitkästä aikaa jotain juoksulenkkiä viikonloppuna.

Uusi päivä, uudet kujeet

Eilinen vaisuus on enää muisto, tänään Urpo ja Kärsä ovat olleet ihan omia itsejään. Kärsä alkoi vouhottaa heti aamusta ja vaati lenkitystä, ja Urpo kerjäsi nameja entiseen tahtiin.

Vaisua koiraväkeä

Urpo ja Kärsä kotiutuivat Ilomantsista myöhään eilen illalla. Kumpikin kävi juomassa pitkin yötä, mutta muuten olohuoneen puolella oli hyvin hiljaista.



Aamullakaan Kärsä ei ollenkaan vauhkoontunut, vaikka emäntä käänsi kylkeä sängyssä. Yleensä Kärsä huomaa heti, jos joku on hereillä. Oli jo melkein vähän huoli, että ovatko vanhat koirat menneet rikki reissussa, kun oli niin vaisua porukkaa. Sitten he kuitenkin lähtivät reippaana lenkille, jopa Urpo halusi vapaaehtoisesti lähteä mukaan.

Kärsällä on vähän lihasjumia ja varpaiden välissä hankaumaa. Tassuja pyyhkiessä Kärsä vingahti heti, kun emäntä vähänkin koski. Mutta eivätköhän nämä vaivat mene ohi levolla.