Upi supijahdissa

Urposta tuli tänään supikoira, hän ei siis enää ole pelkästään lintukoira. Urpo oli Pirkanmaalla katsastamassa metsästysmaastoja ja törmäsi muutamaan supikoiraan, joista kaksi tuli saaliiksi.



Ensimmäistä suppanaa Urpo tiedotti ja seisoi kaatuneen kuusen alle, jonne isäntä sen haulikolla pyörytti. Laukauksen jälkeen Urpo pääsi retuuttamaan kuollutta elukkaa. Isäntä ajatteli, että tehdään tämä ensikosketus supiin vähän helpommin, toisella kerralla kannustetaan koira kiinni supiin, jos se vaan uskaltaa. Mahdollisuutta ei tarvinnut odotella pitkään, sillä seuraava supi löytyi jo hetken kuluttua. Tällä kertaa supi jäi avanssista suuhun ja vaihtoi pikaisesti hiippakuntaa. Vaikka olemme pitäneet Urpoa vähän "lässynä" koirana, niin ilmeisesti häneltä löytyy kuitenkin pienpetokovuutta tarpeen vaatiessa.



Kanalintukauden päätös sai tällä kertaa riistanhoidollisen vivahteen, sillä metsot istuivat puissa. Hyvä näinkin, supikanta Pirkanmaalla taitaa nimittäin olla todella runsas.

Ahmatti

Nyt olemme sikäli harvinaisessa tilanteessa, että Urposta on kuoriutunut varsinainen ahmatti! Hän palasi reissusta vuorokausi sitten ja on sen jälkeen syönyt jo neljä ateriaa. Yleensähän Urpo on huono syömään ja saattaa yhtäkkiä ryhtyä syömälakkoon, vaikka kuinka olisi saanut liikuntaa ja aktiviteettejä. Hän on kyllä nyt hyvin hoikassa kunnossa taas, joten hyvä vaan, että ruoka maistuu.

Pitänee koputtaa puuta, mutta nyt on tainnut löytyä nappulamerkki, joka sopii Urpon herkälle vatsalle: Canagan. Kyseinen merkki ei ole erityisen edullinen, mutta jos sillä saa taltutettua kuukauden välein toistuvat ripulikohtaukset, niin mielellämme me siitä maksamme vähän ekstraa.

Urhean metsästäjän paluu

Urpo valtasi viime yönä erään rovaniemeläisen sohvan, mutta tänään koittaa viimein paluu kotisohvalle!

Metsällä rikkinäisillä tassuilla

Urpo on jatkanut metsästystä karuissa maisemissa Inarissa. Tassuissa on edelleen viime lauantaina tulleita haavoja, mutta Urpollapa on nyt töppöset jalassa! Ne eivät tahdo oikein pysyä mukana menossa, mutta ilmastointiteippi auttaa tässäkin ongelmassa. Etenkin etutassujen töppöset meinaavat irrota helposti, takatassuissa ne pysyvät hieman paremmin.



Mitään suuren suurta saalista ei ole tullut, mutta Urpo on saanut kivasti seisontoja. Kyllä häntä varmasti harmittaa viikonloppuna, kun koittaa kotimatkan aika!

Kolmonen napsahti

Urpo pääsi kuin pääsikin avoimen luokan kaer-kokeeseen uudemman kerran tänä syksynä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut tarpoa pellolla koko päivää, kuten kuvasta näkyy, joten kokemus ei ollut niin huono kuin viimeksi. Palkintokin tuli, AVO3. Ykköspalkintoon ei ollut tänään mahdollisuuksia, koska haku tökki hieman. Pienen lumipeitteen saanut maa oli niin karheaa, että kaikki koirat saivat haavoja polkuanturoihinsa. Urpolla oli kokeen jälkeen jopa viisi haavaa tassuissa, vaikka anturat oli vahattu ennen koitosta. Ei siis ihmekään, ettei hakeminen oikein maistunut. Tietysti oikein priima koira olisi hakenut siitä huolimatta, mutta sellaista emme toki vaadi Urpolta.

Palkinto tuli siitä hyvästä, että Urpo tiedotti riekon ja teki sille riistatyön. Se jäikin päivän ainoaksi riistatilanteeksi koko ryhmän osalta. Nouto-osuudesta Urpo sai neljä pistettä, koska teki saman virheen kuin taannoisessa vesityökokeessa eli nosti hanurinsa ennen kuin oli saanut käskyn noutaa. Kaiken kaikkiaan täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että tällä kertaa tuli edes jonkinlainen tulos. Heti huomenna olisi ollut seuraava tilaisuus parantaa tulosta ja Urpo oli jo ilmoitettu mukaan, mutta huominen koe jää väliin tassuhaavojen takia. Haavat ovat onneksi aika pinnallisia, mutta Urpo saa nyt levätä pari päivää.

Paluu pohjoiseen

Urpon nilkka kuntoutui onneksi ennätysajassa ja työnteko on taas päässyt käyntiin. Urpo matkusti maanantaina Ilomantsista Inariin riekkojahtiin pariksi viikoksi, ja kuten näkyy, niin hyvin on mennyt.

Voi Itä-Suomi sentään!

Urpo ja isäntä ovat pikkuhiljaa toipuneet viime lauantain pettymyksestä. He lähtivät eilen tien päälle ja ajoivat Itä-Suomeen jatkamaan linnustusta, vaan huonosti kävi taas! Kesällä Urpo sai Itä-Suomen-reissulla haavan tassuunsa, tänään nilkka nyrjähti heti ensimmäisellä lenkillä. Ennen haaveria Urpo haki lintuja hyvin ja tiedotti metsot isännälle. Nyt nilkka on turvoksissa ja huomenna luvassa lepopäivä ennen kuin työnteko pääsi kunnolla edes alkamaan. Urpon pitäisi varmaan kulkea metsässä panssaripuku yllään, jotta tapaturmilta voisi välttyä.

Turha reissu

Tulipahan koettua tämäkin - nollatulos kokeesta! Olimme nimittäin tänään kaer-kokeessa Marttilassa, missä tavoittelimme Urpolle tulosta avoimen luokan kokeesta. Mutta kuinkas kävikään, suutariksi jäi koko päivä.



Dumlen joukot olivat mukana ja jo automatka oli kurja. Koirilla oli ahdasta kahdestaan Urpon häkissä eikä Urpo antanut Dumlelle ollenkaan tilaa. Sitähän Dumle ei sulattanut, vaan ärähti Urpolle. Mitään tappelua ei sentään syntynyt, mutta paluumatkalla Urpo sai olla yksin häkissään Dumlen rötvätessä häkin vieressä tyytyväisenä.



Kokeessa oli maksimimäärä koiria eli kuusi. Urpo oli hakuvuorossa kolmantena, millä ei sinänsä ollut mitään merkitystä. Sääolosuhteet olivat kaikille samat: navakka tuuli ja puolipilvistä. Lintuja oli viety maastoon riittävä määrä, mutta kaiketi kovan tuulen takia ne olivat poistuneet pellolta ja menneet piiloon ojiin ja metsäsaarekkeisiin.



Urpon ensimmäinen hakuvuoro meni ihan plörinäksi. Hän vain etsi kakkapaikkaa ja söi heinää. Yhtään lintua ei löytynyt. Toinen haku meni hieman paremmin Urpon keskittyessä olennaiseen, mutta hyväksyttävä riistatyö jäi tekemättä. Urpo seisoi kerran rusakkoa ja otti käskystä avanssinkin, mutta tuomari ja ampuja eivät nähneet tilannetta, joten sitä ei voitu ottaa huomioon arvostelussa. (Vaikka tarkoitus on etsiä lintuja, niin rusakolle tehty riistatyö kelpaa, jos koira tekee sen oikein.)



Kolmas haku meni taas huonommin. Urpo kyllä juoksenteli pitkin peltoja ja ojia, mutta palasi vähän väliä isännän luo hakemaan tukea. Lisäksi haku oli jollain tavalla laiskaa ja Urpo vaikutti jo väsyneeltä. Yhtään lintua ei taaskaan löytynyt. Sen jälkeen tuomari sanoikin, että Urpon koe on pulkassa.



Matkalla pellolta takaisin autoon Urpo oli ihmeen vaisu. Hän ei enää edes vetänyt remmissä, vaikka potentiaaliset metsästystilanteet saavat hänet yleensä innostumaan sen verran, että remmi on kireänä koko ajan. Hän ei ollut muutenkaan oma iloinen itsensä. Syy selvisi, kun pääsimme autolle: hänellä oli naama veressä. Jossain kohtaa kirsua oli haava, joka oli varmaankin tullut sänkipellosta. Kuono punoitti ja verta oli suupielissä asti. Vuoto tyrehtyi onneksi kotimatkan aikana, ja nyt Urpo on jo ennallaan.

Vaikka tästä päivästä ei jäänyt mukavia muistoja, niin kiitos kuitenkin kokeen järjestäjille! Ehkä kokeilemme joskus uudestaan, ehkä emme...

Kerjäläisen valtakunta

Tuollaisella naamalla on hyvä kerjätä herkkuja, aina tärppää!

Romantiikkaa agilityradalla

Kuva J.K.

Urpo pääsi eilen hallille seuraamaan Dumlen agilitytreenejä. Ennen Dumlen vuoroa kävimme lämmittelylenkillä, jonka aikana Urpo antoi armaalleen parikin kultaista suihkua. Dumle-paran pää oli ihan täynnä pissaa, tosin onneksi vain ulkopuolelta!

Itse treenisuoritus meni superhyvin ainakin maallikon näkökulmasta. Dumle suorastaan lensi kaikkien esteiden läpi ja teki lopuksi nollaradan. Sen jälkeen kävimme vielä jäähdyttelylenkillä, joka olisi voinut kestää vaikka kaksi tuntia, koska hallin ympäristössä oli niin paljon ihania hajuja.