Viimeiset jäät

Vielä löytyy metsän siimeksestä kohta, missä on jäätä talven jäljiltä. Puro on jo melkein sula, mutta yhdessä kohdassa vesi solisee jään alla. Onneksi muualla ei tarvitse enää liukastella.

Erikoinen kohtaaminen

Juuri kun emäntä oli ottamassa Kärsästä kuvaa, jostain läheltä alkoi kuulua kovaa töminää. Metsässä olikin hevosia, jotka laukkasivat metsätiellä niin, että hiekka vain lensi. Kärsäkin oli ihan hököillään ja selvästi mietti, pitäisikö hevosille haukkua vai ei.

Lumen tilalla kuraa

Vaikea uskoa, että tässäkin kohdassa oli vielä muutama viikko sitten lunta nilkkoihin asti. Kevät tuli kyllä ihan silmänräpäyksessä. Toivottavasti pysyykin näin, ettei enää tulisi mitään kinoksia.

Yllätys lenkillä

Päivälenkki sai tänään yllätyskäänteen, kun tiellä tuli vastaan naapurin poika koiransa kanssa. Jatkoimmekin matkaa yhdessä.



Alkuun Kärsä oli hyvin epäluuloinen ja karvat olivat ihan pystyssä. Jokaisen pysähdyksen kohdalla Kärsä alkoi uudestaan jäykistellä ja nosti karvat pystyyn, mutta sitten hän rentoutui pikkuhiljaa huomatessaan, että lapukkatyttö onkin ihan kiva.

Upea aamu

Joskus maanantaikin voi olla upea. Tänään ainakin oli todella hieno auringonnousu.



Jos ei olisi Kärsää, niin emäntä tuskin olisi päässyt ihailemaan tätä näkymää. Onneksi siis on Kärsä, joka vaatii joka aamu pitkän lenkin.

Löysin rantein

Kärsällä on maailman hauskimmat nukkumisasennot. Aina kun hänelle tulee kuuma, hän kellahtaa katolleen ja antaa tassujen sojottaa kohti taivasta kunnes ranteet löystyvät ja tassut taittuvat kuin lakastuneet kukat.



Kuvassa näkyy myös Urpon repimä sohva. Ei ole kivan näköinen, mutta eipä tässä nyt kannata hankkia uutta sohvaa niin kauan kuin Kärsä on vielä menossa mukana. Kärsä ei tosin taida pahemmin repiä sohvaa, mutta ei kannata ottaa mitään riskiä nyt. Tuon tyynyn voisi toki jotenkin koittaa paikata, jos olisi osaamista.

Juoksukuulumisia

Kärsä on pitkin talvea vienyt emäntää juoksemaan pari kolme kertaa viikossa. Nyt on erityisen kivaa, kun ei ole enää lunta eikä jäätä, eikä myöskään pimeys haittaa enää. Ainoa ongelma on nyt emännän takareisi, joka ei oikein meinaa kestää rankkoja juoksulenkkejä.

Urpon 15-vuotispäivä

Tänään Urpo olisi täyttänyt 15 vuotta. Viimeinenkin sisarus samasta pentueesta lähti vihreämmille niityille jo yli kolme vuotta sitten, joten Urpo sai juhlia aika monet synttärit yksin.



Kuten kuvasta näkyy, Urpo oli viimeisinä aikoinaan erittäin laiha. Joten vaikka harmittaa, että Urpo ei ihan päässyt juhlimaan 15-vuotispäiväänsä, niin kyllä näitä viimeisten aikojen kuvia katsomalla tulee tunne, että Urpon oli aika lähteä.

Toivottavasti Urpo juhlii siellä jossain ja saa ainakin 15 nakkia.

Yksinäisten senioreiden treffit

Kärsä pääsi tapaamaan pitkästä aikaa Moonaa koirametsään. Moona on ollut ainoa koira jo reilun vuoden ajan, ja nythän Kärsälläkään ei ole enää kaveria kotona. Nämä olivat siis vähän niin kuin yksinäisten sennukoirien treffit, sillä Moonakin ehti jo täyttää kymmenen vuotta.



Ikä ei kyllä sinänsä näkynyt kummankaan käytöksestä. Välillä Moona jahtasi Kärsää ajohakun kera, ja siitäkös Kärsä tykkäsi. Myös painileikkejä oli vähän väliä niin, että ihmiset meinasivat lentää nurin.



Moona on kyllä oikein sopivan raju kaveri Kärsälle.

Pilkkireissu

Jäät sulavat jo, mutta vielä ehtii pilkille. Kärsä pääsi tänään mukaan ja sai vetää ahkiota jäällä. Välillä hän veti myös isäntää, joka oli potkukelkalla liikkeellä. Sitten Kärsä pääsi ahkioon lepäämään taljan päälle, eikä hänestä näkynyt kuin sininen takki.

Kärsä-pentu

Kärsähän on aina rakastanut kaikenlasia palloja, mutta tennispallolla hän ei ole leikkinyt pitkään aikaan. Hän on innostunut siitä nyt taas Urpon poismenon jälkeen. Tai ehkä kyse on siitä, että pallo on nyt löytynyt jostain sohvan alta.



Joka tapauksessa Kärsä leikkii sillä niin kuin joku pentukoira.