Kotisohvalla

Koirat pääsivät kotiin hoitolasta ehjin nahoin. Siellä oli kaikki mennyt hyvin paitsi että henkilökunta oli ihmetellyt Kärsän laihuutta. Hän on toki hoikassa kunnossa, mutta oli vähän yllättävää, että siihen on kiinnitetty huomiota.

Ei Kärsä ole tällä hetkellä mitenkään silmiinpistävän laihassa kunnossa, mutta ehkä hän voisi syödä vähän enemmän. Kärsällä ei ainakaan ole mitään sitä vastaan.

Pitkästä aikaa hoitolassa

Emännällä ja isännällä on ollut menoa viikonloppuna, joten koirat ovat saaneet pitkästä aikaa olla hoitolassa pari yötä. Sinne meneminen sujui hyvin, eivätkä koirat edes ehtineet huomata, että emäntä lähtikin kotiin sielä. Pihalla oli niin paljon hajuja tutkittavana.



Hoitolasta tuli visiitin aikana pari kuvaa sekä viestiä, joissa kerrottiin, että kaikki on sujunut hyvin. Se lämmitti emännän mieltä, sillä onhan se kurjaa, että joskus on menoja, joihin koiria ei vain voi ottaa mukaan.

Kuvat Pia's Dreamdogs

Petturiemäntä

Eilen alkoi kyyhkykausi, mutta metsästyksen sijaan Urpo ja Kärsä lähtivät yhdeksi yöksi hoitolaan, kun isäntäväki oli liesussa ja mummu tuli hoitamaan pikkuveljeä. Vähän lähdön jälkeen pihalle ilmestyi pieni musta kissa, joka pyöri ja hyöri mummun ja pikkuveljen ympärillä eikä suostunut lähtemään pois ollenkaan.



Kissa oli pihalla vielä kun emäntä palasi kotiin yöllä. Se maukui oven takana ja tuli heti kiehnäämään jalkoihin, kun emäntä meni ulos. Lopulta kissa pääsi emännän viereen nukkumaan vierasmökin sänkyyn, koska ei sitä oikein voinut ottaa sisälle taloon. Ties vaikka se olisi jatkanut Urpon ja Kärsän ansiokasta sohvantuhoamistyötä. Ei sitä toisaalta voinut jättää yksin ulos pimeään sateeseenkaan, joten ainoa vaihtoehto oli äärimmäinen petos: kissa emännän viekussa sängyssä sillä aikaa, kun Urpo ja Kärsä viruivat yksin hoitolassa vieraiden ihmisten armoilla!

Kissan omistaja löytyi onneksi heti aamusta ja katti pääsi kotiinsa hyvissä ajoin ennen kuin emäntä haki koirat takaisin kotiin. Toivottavasti se tajuaa nyt pysyä poissa täältä, ettei sille käy huonosti.

Tappelua hoitolassa

Koirat olivat perjantai-illasta lauantai-iltaan koirahoitolassa, koska emännällä oli menoa. Paikka oli sama kuin aina ennenkin, turvallinen ja hyväksi todettu Pia's Dreamdogs. Eilen sieltä tuli iltapäivällä viesti, että Urpo on ojentanut Kärsää niin että veri lensi. Kyseessä oli onneksi vain pieni nirhauma Kärsän korvalehdessä, mutta kireä tunnelma ei loppunut siihen. Urpo oli kovistellut Kärsälle vielä illallakin pari kertaa.

Hoitaja kertoi, että hoitolan tiloissa oli juoksunarttujen hajuja sekä samaan aikaan hoidossa pari dominoivaa uroskoiraa, joten testosteroni on varmasti jyllännyt. Urpo tekee lenkilläkin sitä, että jos vastaan tulee toinen koira ja Kärsä alkaa murista, Urpo ärähtää Kärsälle. Se ei kuitenkaan ole ollut aggressiivista, vaan enemmän muistuttelua siitä kuka määrää, joten ehkäpä eilinen haveri oli vain vahinko.

He ovat joka tapauksessa menossa pian uudestaan hoitoon, ja nyt tilanne on rauhallinen täällä kotona. Eilen illalla oli vielä hieman kireyttä ilmassa, mutta se saattoi johtua siitäkin, että koirat eivät oikein tienneet mihin mennä, kun uusi sohva on niin kauhea, etteivät he halua makoilla siinä.

Valkoisten luona Saksassa

Emäntä oli pikkuveljen kanssa Villan ja Sipin luona muutaman päivän viikonvaihteessa, ja Urpo ja Kärsä olivat hoitolassa sen aikaa. Siellä oli onneksi kaikki mennyt hyvin, hoitajat "kehuivat" heitä innokkaiksi ja niin he todella olivatkin, kun emäntä tuli hakemaan heitä. Siinä taisi tulla muutamat mustelmat ihoon, kun koirat innostuivat niin kovasti tutusta hahmosta.



Saksassa oli taas mukavaa katsella, kun koirat kulkivat vapaana joka puolella kaupunkia, eikä kukaan tullut valittamaan eikä missään näkynyt koiratappeluita. Villa ja Sipi kävivät moikkaamassa vastaantulevia koiria ihan rauhassa enimmäkseen. Koirat nuuhkaisivat toisiaan, ottivat toisinaan pari juoksuaskelta yhtä matkaa ja palasivat sitten aina omistajansa luokse.



Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että kukaan pitäisi koiraa vapaana yleisessä käytössä olevassa puistossa. Myönnettäköön, ettei olisi kovin kivaa, jos vastaan tulisi kouluttamaton taistelukoira ilman remmiä, mutta suurin osa koirista tulisi varmasti ihan hyvin toimeen, jos niitä pidettäisiin pienestä pitäen vapaana melkein aina ja jos koirat saisivat kohdata toisensa omaan tahtiin ilman mitään rajoittavia remmejä.



Kärsän kanssahan moinen ei onnistuisi enää ollenkaan, sillä hän ei ole tottunut muihin koiriin ja sekoaa jokaisesta vastaantulijasta. Jos häntä olisi pentuna viety paljon kaupungille ja pidetty vapaana esimerkiksi metsässä, niin elämä olisi paljon helpompaa.

Viikonlopun hulinat

Viime viikonloppu oli vähän normaalista poikkeava Urpolle ja Kärsälle. He menivät perjantaina koirahoitolaan yhdeksi yöksi, koska emäntä oli pikkuveljen kanssa lauantaina Satakunnassa sukulaistytön synttäreillä. Yleensä koirat ovat lähteneet mukaan sinne, mutta tänä vuonna he saivat siis jäädä kotikonnuille. Heillä oli varmasti kivempaa hoitolassa kun vaihtoehtona oli tuntikausien autossa istuminen ja ehkä joku lyhyehkö ulkoilu juhlahumun keskellä.



Lauantai-iltana koirat pääsivät kotiin ja sunnuntaina lähdimme käymään ukin luona. Siellä he pääsivät lenkille upeaan talvisäähän ja uusien hajujen pariin.



Viikonloppu oli Kärsäeläimelle niin uuvuttava, että hän uinahti ukin pöydän alle ketarat kohti kattoa.



Urpo puolestaan bongasi piparitalon ja oli sitä mieltä, että joulu on ohi ja että sen voisi syödä pois. Urpo jopa tarjoutui hävittämään piparitalon ja olisi mielellään antanut myös tonttukoristeille kyytiä.

Reissu heitetty

Urpo ja Kärsä ovat olleet tämän viikon Pia's Dreamdogsilla hoidossa isäntäväen ja pikkuveljen Puolan-reissun aikana. Hoitolassa oli kaikki mennyt oikein hyvin niin kuin aiemmillakin kerroilla, ja Urpon silmäkin näyttää paljon paremmalta. Onni on hyvä ja ammattimainen paikka, mihin koirat voi huoletta jättää hoitoon! He olivat saaneet uudet lelutkin sieltä, repusta löytyi kummallekin oma pieni nallukka.

Synttäripäivä hoitolassa

Kuva Pia's Dreamdogs

Urpo ja Kärsä olivat viikon verran koirahoitola Pia's Dreamdogsilla emännän ollessa reissussa. Urpo vietti kuusivuotispäiväänsä poissa kotoa, mutta hänellä oli varmasti todella mukava päivä. Urpoa muistettiin herkullisen näköisellä kakulla, jonka hän taisi hotkaista alta aikayksikön ilmeestä päätellen.

Kiitos hoitolan väelle hyvästä hoidosta ja Urpon muistamisesta! Se lämmitti emännän sydäntä, vaikka Urpo tuskin olisi huomannut, jos häntä olisi juhlittu pari päivää myöhässä vasta kotona.

Lomalla hoitolassa

Urpo ja Kärsä tulivat eilen takaisin kotiin oltuaan viisi yötä koirahoitolassa sillä aikaa, kun emäntä kävi ulkomailla katsastamassa isännän uudet kuviot. Hoitola oli se sama, missä he ovat olleet ennenkin, ihana Pia's Dreamdogs.



Kaikki meni jälleen kerran hyvin, vaikka onkin aina vaikeaa jättää koirat. He ovat varmaan salaa tyytyväisiä, kun saavat kerrankin olla rauhassa ilman, että joku on koko ajan lässyttämässä ja lääppimässä!

Onnistunut hoitolakeikka

Oli todella kurja viedä Urpo ja Kärsä koirahoitolaan, kun molemmat olivat vähän kipeinä, mutta onneksi emme jättäneet lomareissua väliin kuitenkaan. Kaikki meni nimittäin ihan loistavasti, tosin mitään muuta ei Pia's Dreamdogsilta voi odottaakaan. Ammattitaitoiset koiranhoitajat osaavat hommansa, ja Urpo ja Kärsä tulivat takaisin kotiin terveinä ja hyvinvoivina.

Viikonloppu hoitolassa

Viime viikonloppuna Urpo ja Kärsä olivat koirahoitolassa kaksi yötä. Hoitokeikka meni taas oikein hyvin ja paikan omistaja kehui koiria vuolaasti. Kärsäkään ei ollut vetänyt remmissä lainkaan ja oli muutenkin totellut hyvin.

Tänään juhlimme Urpon nimipäivää. Onnea kaikille Urpoille!

Taantumaa pukkaa

Siitä lähtien, kun koirat tulivat koirahoitolasta kotiin vajaa viikko sitten, Kärsä on käyttäytynyt samalla tavalla kuin ihan pikku pentuna. Hän seuraa perässä kuin varjo ja jää oven taakse vinkumaan, kun emäntä menee suihkuun. Hän myös pihistelee tossuja ja vahtii niitä. Sohvalla Kärsän pitää koko ajan päästä syliin. Ehkäpä ikävä helpottaa sitten, kun isäntäkin palaa kotiin Kreikasta. Se on kuitenkin positiivinen asia, että kun Kärsä jää Urpon kanssa kahdestaan kotiin, niin hän ei ole viime päivinä tuhonnut mitään.

Hoitolakeikka

Nyt Urpo ja Kärsä ovat selvinneet ensimmäisestä hoitolakeikastaan ja vieläpä kunnialla! Hoitolan pitäjä kiitteli, että koirat olivat olleet kiltisti eivätkä olleet edes vetäneet remmissä. Eräs hoitaja oli vienyt heidät jopa juoksulenkille. Kärsä oli haukkunut aina kun joku meni sisään hoitolaan, mutta niinhän hän tekee kotonakin.

Kärsä oli tehnyt sellaista pahuutta, että hän oli syönyt kaulapantansa. Se oli ilmeisesti unohtunut johonkin niin että Kärsä pääsi nappaamaan sen ja se oli sitten sen kaulapannan loppu. Onneksi pantoja saa aina uusia!

Koirat olivat tänään yllättävän virkeitä, vaikka yleensä vieraassa paikassa oleskelu saa heidät aivan uuvuksiin, vaikkei siellä olisi mitään fyysistä aktiviteettia. Viime yö meni rauhallisesti kotisohvalla, mutta aamulla he alkoivat mankua lenkille jo ennen puoltapäivää. Virkeys lienee merkki siitä, että hoitopaikka on ollut hyvä. Ainakaan koirat eivät ole stressanneet siellä koko aikaa, kun energiaa riittää.



Sillä välin isäntäväki seikkaili Ateenassa, joten sanottakoon siitä muutama sananen. Ateenassa oli paljon koiria kaduilla, mutta niillä oli kaikilla pannat kaulassa, eli olivat kaiketi jonkun omistamia. Todella monet koirat kulkivat ilman remmiä, mutta yksikään ei aiheuttanut ongelmia kadulla. Ei näkynyt remmissä riuhtovia ja riehuvia koiria, ei tappeluita, ei koirankakkaa keskellä katua.

Puistoissa oli vapaana juoksevia koiria, jotka eivät välittäneet muista koirista tai vieraista ihmisistä. Muutaman kerran näimme jopa koiria, jotka nukkuivat keskellä katua reporankana välittämättä ohi kulkevista ihmisistä. Se ei voi johtua muusta kuin erittäin hyvästä sosiaalistamisesta. Nyt harmittaa entistä enemmän, ettei Kärsä päässyt pentuna kovin paljon ihmisten ilmoille! Häntä olisi pitänyt viedä keskelle kaupunkia lenkille, niin ehkä hän ei nyt innostuisi niin paljon kaikista vastaantulijoista (joita on vähän täällä maaseudulla).

Hoitolaharjoitus

Urpon ja Kärsän eilinen päivä meni koirahotelliin tutustuen. Isäntä vei heidät sinne heti aamusta, jotta he voisivat syödä siellä aamupalan. Kumpikin oli syönyt ihan innoissaan, tosin Urpo olisi varmaan jättänyt syömättä, jollei Kärsä olisi ollut mukana. Urpolla on tapana paastota päivän pari, kun maisema vaihtuu, mutta onneksi ruoka maistui hoitolassa.

Hoitolan omistaja oli oikeassa veikatessaan, että Kärsä on reippaampi. Urpo oli haikaillut isännän perään pitkään, kun taas Kärsä oli ollut oma itsensä eli onnellinen hölmö. Päivän aikana roolijako oli samanlainen kuin kotonakin: Urpo ei puhua pukahtanut mitään siinä missä Kärsä haukkui aina kun joku avasi hoitolan oven. Koirat eivät yllättäen olleet vetäneet remmissä lainkaan hoitajan kanssa lenkkeillessään. Hajuja oli kuulemma niin paljon, että he kulkivat kuonot maata viistäen koko matkan.

Illalla, kun emäntä haki heidät kotiin, niin vastaanotto oli melkoinen! Urpo ulvoi ja Kärsä haukkui niin kovaa, että hoitajan kanssa piti käyttää elekieltä. Pihalle päästyään Urpo temppuili ja riuhtoi remmissä, mutta Kärsä oli hieman yllättäen aivan viilipytty.

Kotona uni maistui, tosin Kärsä oli välillä hieman levoton. No, onhan se tiedossa, että Kärsän väsyttäminen on miltei mahdoton tehtävä.

Ensimmäistä kertaa hoitoon

Puolentoista viikon päästä Urpo ja Kärsä joutuvat kohtaamaan todellisuuden - menemällä koirahoitolaan muutamaksi päiväksi. Nyt on nimittäin sellainen juttu, että isäntäväki on lähdössä reissuun yhtä aikaa ilman koiria ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun Urpo tuli perheeseemme toukokuussa 2011. Urpo on aiemmin ollut hoidossa muutaman kerran, mutta vain tuttujen ihmisten luona sellaisissa paikoissa, joissa hän on ollut monta kertaa ennenkin. Kärsä sen sijaan ei ole koskaan ollut missään, jos ei lasketa viime kesäistä Norjan-reissua, joka kesti vain puoli päivää.

Eilen kävimme tutustumassa hoitolaan, joka vaikutti erittäin hyvältä ja luotettavalta. Villa ja Sipi ovat olleet siellä useamman kerran ja ovat viihtyneet hyvin. Eilisellä käynnillä kävimme vain hieman läpi Urpon ja Kärsän päivittäisiä rutiineja ja katsoimme hoitolan tiloja. Omistaja pyysi, että koirat menisivät sinne harjoittelemaan ennen varsinaista hoitojaksoa, mikä kuulosti hyvältä idealta. Niinpä sovimme, että Urpo ja Kärsä menevät sinne päivähoitoon ensi tiistaina. Eilisen vierailun aikana Urpo pysytteli tiiviisti kiinni isännän kyljessä kun taas Kärsä hiippaili pitkin huonetta ja nuuski joka paikan huolella. Omistaja oli sitä mieltä, että Kärsä varmaan pärjää paremmin kuin Urpo. Vaikka totta kai kummatkin pärjäävät, paikka vaikutti sen verran hyvältä!