sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Sittenkin sorsastaja
Kuva J.T.
Elokuussa uumoilimme, ettei Urpo pääse tänä syksynä sorsastamaan ollenkaan, koska tassussa oli uinnin estävä haava juuri parhaaseen sorsa-aikaan. Eilen hän sai kuitenkin tilaisuuden lähteä katsastamaan sorsastuspaikkoja Pirkanmaalle. Reissu oli menestys, sillä Urpo pääsi noutohommiin. Muutenkin hänellä oli varmasti mukava päivä tutun metsämiehen seurassa. Urpo oli jopa intoutunut menemään järveen vapaaehtoisesti, tosin innoittajana oli toiminut joutsen eikä suinkaan Urpon palava halu päästä uimaan...
perjantai 27. syyskuuta 2013
Vielä kerran Junkkari
tiistai 24. syyskuuta 2013
Syyslenkki
Aamupäivä oli niin upean aurinkoinen ja viileä, että lähdimme kokeilemaan canicrossia. Nimenomaan kokeilemaan, koska viimeksi meni niin huonosti. Tällä kertaa meni kuitenkin aivan loistavasti: Urpo jaksoi vetää koko matkan pientä suvantovaihetta lukuunottamatta, eikä kieli roikkunut niin kuin kesällä.
Urpo ei vielä 12 kilsan juoksulenkin jälkeen näyttänyt väsymisen merkkejä, joten kävimme iltapäivällä Naantalissa käppäilemässä, meillä oli nimittäin muutenkin asiaa sille suunnalle. Päivää paistatelleet sorsat meinasivat saada kyytiä, kun Urpo äkkäsi ne rannasta. Keskellä kaupunkia ja vieläpä remmissä ei ole suotavaa ryhtyä metsästämään, joten sorsat saivat tällä kertaa olla rauhassa. Näin ei kylläkään olisi käynyt, jos Urpo olisi saanut päättää!
maanantai 23. syyskuuta 2013
Laiheliinin paluu
Maailman tärkein nelijalkainen saapui eilen illalla kotiin entistäkin hoikempana poikana. Hän oli melko rähjäisen oloinen, sisäreidessäkin oli outo verinen patti, joka onneksi on jo laskeutunut. Ruoka maistui heti kun puolet tavaroista (mm. emännän kengät sekä omat lelut) oli kannettu pihalle urpomaiseen tapaan.
Tänään Urpo saatteli isännän töihin. Hän kävi ensin laivassa keräämässä rapsutukset koko miehistöltä ja kikkaili sitten satamassa. Sen jälkeen menimme eläinkauppaan ostamaan Urpolle lisää ruokaa. Nyt on syötävä, koska edessä on toinenkin työrupeama parin viikon päästä!
Iltapäivällä teimme ihan pienen lenkin merenrantaan ja kävimme metsässä samoilemassa vähän aikaa. Urpo saa nyt levätä niin paljon kuin haluaa, tosin odotettavissa on, että hän on huomenna taas täysissä voimissa ja kinuaa koko ajan ulos...
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Loman vaan ei lorun loppu
Urpo löysi alkukesästä mökin lähimaastosta pehmolelun, joka odotti häntä mökillä koko kesän ja syksyn.
Saaliiksi tuli koppelo, josta Urpo sai pitää muutaman höyhenen. Kuva J.T.
Viimeisen päivän urotyö: Lintu alas Urpon tiedotukseen, ilman paukkunoutoa. Ihan täydellistä työtä toisin sanoen!
Ison urakan jälkeistä lepäilyä loimen alla. Pehmolelu kainalossa totta kai!
Urpo on parhaillaan matkalla kotiin, missä hän saa pitää seuraa emännälle reilun viikon ennen uusia koitoksia. Tiedossa on ainakin kaer-koe lokakuun alussa, sitten Urpo suuntaa takaisin pohjoiseen. Syksy on lintukoiran paras aika vuodesta!
maanantai 16. syyskuuta 2013
Riehakas metsäpäivä
Kuva T.V.
Urpon ja Dumlen päivä alkoi pienellä riehumisella. Sitten oli aika lähteä metsälle, missä Urpo teki hyvää työtä. Isäntä oli nimittäin uhannut laittaa mokoman kuriin, jollei homma toimi! Haku on ollut kunnossa, mutta Urpo on harrastanut kaikkea muuta kikkailua työnteon ohella. Tänään siis kuitenkin keskittyminen oli kohdillaan, mihin varmasti vaikutti myös se, että hän lepäsi koko viikonlopun Dumlen hoitaessa hommat.
Kuuma on, mutta olkoot! Talvella ehtii taas palella.
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
perjantai 13. syyskuuta 2013
Metsällä kaunottaren kanssa
Nyt on kanalinnustus päässyt kunnolla käyntiin! Urpo sai eilen kaverikseen Dumlen, joten nyt hän elää todellista unelmaelämää. Lintuja on tippunut tonttiin, tänään mm. kuvassa näkyvät riekot, jotka ammuttiin Urpon seisonnoilta.
Dumlelle tämä on ensimmäinen kanalintureissu, ja kuvista päätellen se on sujunut varsin mallikkaasti. Pohjoisessa on ollut hyvin lämmin sää viime päivinä, mikä tekee pitkin metsiä juoksemisesta rankkaa koirille. Välillä Urpo on saanut vain seurata isännän perässä, jotta voimat eivät loppuisi ennen aikojaan.
tiistai 10. syyskuuta 2013
Kanalintualoitus
Tänään koitti vihdoin kaikkien kanalintumetsästäjien kauan odottama päivä eli kauden aloitus! Urpo pääsi heti töihin, hän matkusti nimittäin eilen isännän kanssa pohjoiseen. Tänään hän on paiskinut hommia Kemijärven maastoissa, mutta työn tuloksista ei ole vielä tietoa. Tauoilla Urpo on lämmitellyt loimen alla, vaikkei pohjoisessakaan vielä kylmä ole.
Toivottavasti kaikilla on ollut antoisa aloitus!
maanantai 9. syyskuuta 2013
Inkkarikesäinen juoksulenkki
Viime lauantaina Paimiossa olisi ollut canicross-tapahtuma, johon olimme ilmoittautuneet, mutta jätimme sen väliin. Ensinnäkin takana oli rankka työviikko, jonka aikana yöunet olivat jääneet vähäisiksi (lauantai oli muuten viikon ainoa vapaapäivä), toiseksi olisimme olleet liian huonosti valmistautuneita. Ei olisi ollut mitään järkeä lähteä juoksemaan 10 kilometrin matkaa aivan kylmiltään. Mehän olemme juosseet vain maaseudulla, missä ei juurikaan tule ketään vastaan, joten kymmenien tuntemattomien koirien ja ihmisten seassa juokseminen ei välttämättä olisi sujunut kovin hyvin. Tosin muiden seassa juoksemista ei oikein voi harjoitella muuten kuin menemällä kisoihin, sillä harvemmin kaupungissakaan tulee vastaan kymmenien koirakkojen joukkoja.
Kuvan koira liittyy tapaukseen.
Sen sijaan kävimme juoksemassa ihan kahdestaan. Lenkki oli kyllä melkoisen tuskainen, koska Urpo ei oikein ollut kiinnostunut vetämisestä. Matka taisi olla liian pitkä ja ilma liian kuuma - reilut 13 kilometriä yli 20 asteen lämmössä ei ole kovin ihanteellinen lenkki. Aiemmin sama lenkki on taittunut nippa nappa tunnissa, nyt meni reippasti yli tunti. Ensimmäiset 6-7 kilsaa Urpoa sai vetää perässä ja maanitella juoksemaan, vasta viimeiset kilometrit hän veti. Onneksi koimme lenkillä myös onnistumisen: vastaan tuli ratsastaja ison valkoisen hevosen päällä, eikä Urpo pelännyt. Kyllä hän tietysti hieman vilkuili heppaa, mutta ei yrittänyt karkuun eikä haukkunut niin kuin monesti ennen hevosen kohdatessaan.
Kuvan koira liittyy tapaukseen.
Sen sijaan kävimme juoksemassa ihan kahdestaan. Lenkki oli kyllä melkoisen tuskainen, koska Urpo ei oikein ollut kiinnostunut vetämisestä. Matka taisi olla liian pitkä ja ilma liian kuuma - reilut 13 kilometriä yli 20 asteen lämmössä ei ole kovin ihanteellinen lenkki. Aiemmin sama lenkki on taittunut nippa nappa tunnissa, nyt meni reippasti yli tunti. Ensimmäiset 6-7 kilsaa Urpoa sai vetää perässä ja maanitella juoksemaan, vasta viimeiset kilometrit hän veti. Onneksi koimme lenkillä myös onnistumisen: vastaan tuli ratsastaja ison valkoisen hevosen päällä, eikä Urpo pelännyt. Kyllä hän tietysti hieman vilkuili heppaa, mutta ei yrittänyt karkuun eikä haukkunut niin kuin monesti ennen hevosen kohdatessaan.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Kaksi sekopäätä
Pari päivää sitten Urpo sai seurakseen Dumlen, joka tuli moikkaamaan sulhoaan vielä kerran ennen kuin kumpikin lähtee pohjoiseen metsälle. He saivat riehua sydämensä kyllyydestä nyt, kun energiaa vielä riittää. Kun he kohtaavat toisensa pohjoisessa viikon päästä, niin voi olla, etteivät he enää jaksa painia ja juosta peräkanaa, mutta onneksi he voivat levätä romanttisesti takkatulen ääressä vierekkäin!
Turvallista matkaa Dumlellekin!
lauantai 7. syyskuuta 2013
Peltotreenit ja sitten yökylässä
Urpolla on ollut tapahtumarikas viikko: keskiviikkona hän pääsi Dumlen porukoiden kanssa Loukkarien fasaanitreeneihin muutaman kilsan päähän kotoa, mistä hän lähti suoraan Bertan luo hoitoon yhdeksi yöksi. Treeni sujui ihan hyvin, ei loistavasti muttei myöskään ihan surkeasti. Urpo oli pellolla Dumlen emännän ohjauksessa, koska oma emäntä ei ehtinyt mukaan treeneihin kuin ihan loppuvaiheessa (ja isäntä oli tyystin muilla mailla). Haku sai kiitosta, mutta peräänmeno vaiensi suitsutukset.
Parin hakuvuoron jälkeen oli aika lähteä ajamaan Bertan luo, mihin Urpo jäi yöksi. Hän oli ollut kiltisti, mitä nyt oli kiivennyt sohvalle nukkumaan, vaikka koirien paikka on siinä talossa lattialla. Makuuhuoneeseen Urpo ei ollut mennyt lainkaan, vaikka Bertta nukkuu isäntänsä sängyn vieressä. Seuraavana päivänä Urpo oli melkoisen väsynyt rakki ja makoili vain omalla sohvalla ketarat ojossa.
Kiitos jälleen kerran kaikille Urpoa hoitaneille tahoille!
tiistai 3. syyskuuta 2013
Järeämmät aseet
Urpo sai eilen uuden ruokakupin syksyn metsästyskautta varten. Vanha kuppi on armottoman pieni, muuta uudessa on tilaa neljä litraa. Urpo on tosin syönyt todella huonosti viime päivinä. Taas hän siis lakkasi syömästä juuri ratkaisevalla hetkellä aivan kuten keväällä ennen näyttelyä. Edes maksalaatikolla höystetty jauheliha ei kelpaa.
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Toinenkin neljän pisteen vesinouto
Muutama päivä sitten Urpo pääsi vihdoin eroon tassusuojista ja sai alkaa kirmata paljain tassuin. Yhtenä iltana hän pääsi tositoimiin kyyhkypassissa. Ensimmäinen nouto ei mennyt ohjekirjan mukaan, koska Urpo teki paukkunoudon, mutta saatuaan turpaan isännältä työnteko alkoi sujua toivotulla tavalla.
Tänään oli vuorossa avoimen luokan vesityökoe Sauvossa. Sitä ennen kävimme Urpon pentuaikojen uimapaikalla tekemässä pienen treenin fasaanin kera. Ensimmäinen nouto meni taas kikkailuksi, kun Urpo ei meinannut lähteä etsimään lintua kaislikosta, mutta pieni kurinpalautus sai hänet takaisin ruotuun, ja toinen nouto meni hienosti.
Sitten suuntasimme Sauvoon, missä törmäsimme heti Vipperän hyeenan porukoihin. Elsa oli tulossa samaan vesikokeeseen, joten saimme mukavaa seuraa siksi aikaa, kun odotimme omaa vuoroa. Nuorten luokan koirat pääsivät hommiin ensin, mutta onneksi kierros eteni aika nopeasti.
Urpo oli hieman levoton odottaessaan omaa vuoroa, joten pieni meditointi oli paikallaan. Itse kokeesta irtosi neljä pistettä, aivan kuten nuorten luokan kokeesta vuosi sitten. Urpon olisi ollut mahdollista saada viisikin pistettä, mutta tällä kertaa isäntä mokasi vähän.
Avoimen luokan kokeessa ammutaan laukaus, joten paikalla oli myös pyssymies. Urpo oli kiinnostunut tästä ja olisi halunnut mennä haistelemaan, mutta isäntä piti häntä paikoillaan. Urpo tapitti ampujaa samalla kun lintu heitettiin veteen ja nytkähti kymmenisen senttiä eteenpäin laukauksen kuultuaan. Siitä lähti piste, koska koiran pitää istua aloillaan niin kauan kunnes ohjaaja on antanut luvan noutaa.
Veteen meno oli tuttuun tapaan ensin hieman hapuilevaa, mutta löydettyään hyvän kohdan Urpo lähti uimaan. Aluksi hän meni noin 20 metriä ohi linnusta, kääntyi sitten onneksi takaisin ja toi sen rantaan. Homma meni jännäksi siinä vaiheessa, kun Urpo nousi vedestä. Sekä isäntä että tuomari olivat nähneet jo kaukaa, että Urpolla oli vettä korvassa ja isäntä aavisti, että Urpo saattaa ravistella ennen saaliin luovutusta. Niin hän tekikin, mutta piti linnun suussa koko ajan. Tuomari ei vähentänyt siitä pistettä, koska korvassa oli tosiaan vettä.
Kokeen jälkeen Urpo tapasi viimein autossa vuoroaan odottaneen Elsan, joka vähän säikkyi isoa rohjaketta. Elsa oli viimeisenä avoimessa luokassa, mutta jäimme vielä sen jälkeenkin paikan päälle seuraamaan voittajaluokan koetta. Oli ihan mielenkiintoista nähdä minkälainen se on. Nyt Urpon täytyy saada tarpeeksi pisteitä peltokokeesta, jotta hän saa avoimen luokan ykköspalkinnon, mutta tämän päivän tuomari oli sitä mieltä, että Urpo suoriutuu siitä helposti. Sitä mekin toivomme! Peltokokeeseen Urpo menee näillä näkymin lokakuun alussa.
Tänään oli vuorossa avoimen luokan vesityökoe Sauvossa. Sitä ennen kävimme Urpon pentuaikojen uimapaikalla tekemässä pienen treenin fasaanin kera. Ensimmäinen nouto meni taas kikkailuksi, kun Urpo ei meinannut lähteä etsimään lintua kaislikosta, mutta pieni kurinpalautus sai hänet takaisin ruotuun, ja toinen nouto meni hienosti.
Sitten suuntasimme Sauvoon, missä törmäsimme heti Vipperän hyeenan porukoihin. Elsa oli tulossa samaan vesikokeeseen, joten saimme mukavaa seuraa siksi aikaa, kun odotimme omaa vuoroa. Nuorten luokan koirat pääsivät hommiin ensin, mutta onneksi kierros eteni aika nopeasti.
Urpo oli hieman levoton odottaessaan omaa vuoroa, joten pieni meditointi oli paikallaan. Itse kokeesta irtosi neljä pistettä, aivan kuten nuorten luokan kokeesta vuosi sitten. Urpon olisi ollut mahdollista saada viisikin pistettä, mutta tällä kertaa isäntä mokasi vähän.
Avoimen luokan kokeessa ammutaan laukaus, joten paikalla oli myös pyssymies. Urpo oli kiinnostunut tästä ja olisi halunnut mennä haistelemaan, mutta isäntä piti häntä paikoillaan. Urpo tapitti ampujaa samalla kun lintu heitettiin veteen ja nytkähti kymmenisen senttiä eteenpäin laukauksen kuultuaan. Siitä lähti piste, koska koiran pitää istua aloillaan niin kauan kunnes ohjaaja on antanut luvan noutaa.
Veteen meno oli tuttuun tapaan ensin hieman hapuilevaa, mutta löydettyään hyvän kohdan Urpo lähti uimaan. Aluksi hän meni noin 20 metriä ohi linnusta, kääntyi sitten onneksi takaisin ja toi sen rantaan. Homma meni jännäksi siinä vaiheessa, kun Urpo nousi vedestä. Sekä isäntä että tuomari olivat nähneet jo kaukaa, että Urpolla oli vettä korvassa ja isäntä aavisti, että Urpo saattaa ravistella ennen saaliin luovutusta. Niin hän tekikin, mutta piti linnun suussa koko ajan. Tuomari ei vähentänyt siitä pistettä, koska korvassa oli tosiaan vettä.
Kokeen jälkeen Urpo tapasi viimein autossa vuoroaan odottaneen Elsan, joka vähän säikkyi isoa rohjaketta. Elsa oli viimeisenä avoimessa luokassa, mutta jäimme vielä sen jälkeenkin paikan päälle seuraamaan voittajaluokan koetta. Oli ihan mielenkiintoista nähdä minkälainen se on. Nyt Urpon täytyy saada tarpeeksi pisteitä peltokokeesta, jotta hän saa avoimen luokan ykköspalkinnon, mutta tämän päivän tuomari oli sitä mieltä, että Urpo suoriutuu siitä helposti. Sitä mekin toivomme! Peltokokeeseen Urpo menee näillä näkymin lokakuun alussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)