Antaa paukkua

Tänään on se päivä vuodesta, jota moni koira ja koiranomistaja kammoaa. Meidän koirat eivät onneksi pelkää ilotulituksia, mutta harmittaa niiden puolesta, joille tämä päivä on hankala, joten meillä ei ammuta eikä paukutella yhtään mitään.



Tsemppiä kaikille paukkuaroille lemmikeille ja niiden omistajille ja hyvää uutta vuotta!

Syliseisojat

Kun ukki ja mummi tulevat kylään, he saavat välittömästi sylit täyteen seisojia.

Kärsän nimipäivä

Urpolla on ihmiskalenterissa oma nimipäivä toukokuun lopulla, mutta Kärsällä ei ole edes koirien kalenterissa. Hän voikin siis viettää nimipäivää tänään, kun on viattomien lasten päivä. Hän on kuitenkin aika viaton ainakin omasta mielestään.

Kauhea joulu

Urpolla ja Kärsällä on ollut aika kurja joulu. Tänä vuonna he eivät sentään joutuneet olemaan keskenään kotona niin kuin monena aikaisempana vuonna, mutta heillä oli silti vähän rankkaa.

Jouluaattona kävimme kyläilemässä, ensin ukin ja sitten mummun luona. Ukin luona ei saanut kerjätä pöydästä, mikä oli tietysti kauhea vääryys. Mummun luona he eivät päässeet lähellekään pöytää, sillä he joutuivat olemaan pesuhuoneessa monta tuntia. Urpo ei nimittäin tykkää mummun Roope-koirasta, joten he eivät Kärsän kanssa voineet tulla salongin puolelle ollenkaan. He vinkuvat oven takana jonkun verran, mutta he pääsivät kyllä välillä pihalle ja saivat ruokaakin.



Joulupäivänä oli vuorossa kynsienleikkuu ja tassuhuolto, mikä ei ole kummankaan suosikkitoimenpide. Urpo oli aivan loukkaantunut, kun isäntä kehtasi laittaa hänelle tassuvahaa! Ja vielä jouluna!

Lapsenlikkana

Kärsä ottaa isoveljen roolin hyvin vakavasti ja asettuu mielellään lattialle pikkuveljen viereen seuraamaan tämän touhuja. Urpo on toiminut isoveljenä jo kolme ja puoli vuotta, mutta kyllä hänkin suhtautuu uuteen pikkuveljeen mielenkiinnolla. Jos vauva herää päiväunilta ja äännähtelee, niin Urpo menee usein tarkistamaan tilanteen.

Katastrofin ainekset

Kärsä on selvinnyt yhdestä xylitolimyrkytyksestä, joten toista kertaa ei tarvitsisi tulla. Se oli jo lähellä, kun emäntä avasi purkkapussin huolimattomasti niin että kaikki purkat sinkoilivat lattialle. Kärsä oli tunnollisena siivoojana tietysti kärppänä paikalla, mutta onneksi hän ei ehtinyt napata yhtään purkkaa suuhunsa.

Myöhemmin Kärsä päivysti puutelineen luona lattialla makoillen. Selvisi, että telineen alla oli vielä yksi herkullinen purkkatyyny, jonka Kärsä olisi tahtonut omakseen. Onneksi sekin saatiin pois lattialta houkuttelemasta pientä Kärsäeläintä.

Lintuparatiisi

Olimme tänään käymässä ukin luona, missä meitä oli heti pihalla vastassa useampi fasaani. Ne oli pakko käydä häätämässä pois ennen kuin koirat pääsivät ulos autosta. He kävivät nimittäin aivan kuumana takakontissa bongattuaan linnut auton ikkunasta.



Kävimme lenkillä uusien hajujen parissa, mutta lenkki loppui lyhyeen pikkuveljen takia, sillä hän huusi täyttä kurkkua ukille koko sen ajan, kun olimme poissa näkyvistä. Koirat ehtivät onneksi kuitenkin hieman lenkkeillä ja nuuhkia toisten koirien hajuja, mutta olihan se aika stressaavaa emännälle, jonka piti koittaa hoputtaa heitä koko ajan.

Loskalenkillä

Mummu oli tänään hoitamassa pikkuveljeä, joten koirat pääsivät pitkästä aikaa juoksulenkille. Emme ole voineet juosta moneen, moneen viikkoon emännän terveysongelmien takia, mutta nyt lääkäri on taas antanut luvan juosta.



Keli ei ollut mitä parhain, sillä maassa oli paksu loskakerros, eikä metsäpoluillakaan ollut kovin kiva juosta valtavien vesilätäköiden takia. Emännällä oli lopulta ihan läpimärät lenkkarit, ja Urpo hienohelmana yritti koko ajan kiertää lätäköitä jostain ryteikön kautta. Tiellä oli puolestaan välillä aika liukasta. Siitä huolimatta oli ihanaa juosta pitkästä aikaa!

Yhden epäonni on toisen onni

Tänä aamuna emäntä oli niin silmät ristissä katkonaisen yön jäljiltä, ettei mikään pysynyt kädessä. Ensin Urpon liha-aamupala lensi pitkin lattioita niin, että Urpo-raukka joutui närppimään ruokaa murunen kerrallaan. Sitten lattialle putosi jugurttipurkki, joka tietenkin meni rikki. Onneksi meillä on aina päivystävä siivoustyönjohtaja paikalla, ja sotku saatiin äkkiä pois.

Myräkän keskellä

Tänään täällä lounaassa tuli niin paljon lunta, ettei pikkuveljen vaunujen kanssa ollut mitään asiaa tielle. Niiden kanssa olisi ollut hyvin vaikeaa edetä auraamattomia reittejä pitkin. Koska isäntä lähti juuri tänä aamuna taas töihin, niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa pikkuveli kantoreppuun lenkin ajaksi. Koirat tarvitsevat kuitenkin edes pienen lenkin päivittäin, vaikka meillä onkin iso piha.

Kävely kantorepun kanssa meni itse asiassa yllättävän hyvin. Koirillakin oli kivaa, kun ei tarvinnut koko aikaa pysyä vasemmassa reunassa ja pääsimme kulkemaan myös pieniä polkuja pitkin.

Taikurikoirat

Isäntäväki oli eilen isolla kirkolla ja koirat olivat useamman tunnin yksin kotona. Lähtiessä vielä tarkistimme, että kaikki väliovet olivat kiinni, mutta palatessa makuuhuoneiden ovet olivatkin auki! Niiden kahvat on vieläpä käännety pystysuoraan, jottei edes Kärsä pääsisi avaamaan niitä, mutta jollain konstilla koirat olivat kuitenkin taikoneet ne auki.



Isäntäväen makkari oli koskematon, mutta vierashuoneen sänky oli ainakin puoli metriä irti seinästä. Luonnollisesti myös päiväpeitto ja petauspatja olivat puoliksi lattialla. Onneksi ei ollut sattunut mitään sen pahempaa, vierashuone on nimittäin myös isännän perhonsidontahuone ja se on täynnä koukkuja ja kaikenlaisia karvatupsuja.

Talon suosituin paikka

Nyt pikkuveli on alkanut liikkua sen verran, ettei hän voi enää olla pöydällä leikkimässä ja niinpä hänelle on tehty lattialle oma leikkipaikka. Se on koirien mielestä aivan ihanaa! He menevät vuorotellen rötväämään mummun tekemälle peitolle. Kärsä uskaltautui siihen jopa yhtä aikaa pikkuveljen kanssa, mutta silloin on aina vaarana, että vauva nipistää korvasta tai vaikkapa tassusta.

Juhlahumua itsenäisyyden kunniaksi

Suomen satavuotispäivänä Urpo ja Kärsäkin pukeutuivat enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Kärsää ei oikein kiinnosta koko juhliminen, sillä hänhän on hollantilainen. Pannukakun palanen kelpasi kuitenkin Kärsällekin, se kun muistuttaa pannekoekenia.

Parantunut silmä

Urpolla oli taannoin silmäkulmassa tulehtunut näppylä. Nyt se näyttää parantuneen niin hyvin, ettei sille varmaan tarvitse enää tehdä mitään.

Be Careful What You Wish For

...sillä toiveesi saattaa toteutua! Urpo ja Kärsä saivat tuta tämän eräänä iltana, kun he mankuivat pihalle aavistamatta, että siellä sataa. Urpolla on yleensä aika hyvä sadetutka, mutta kerrankos se pettää. Koirat joutuivat iltalenkille kaatosateeseen, kun kerran niin kovasti halusivat pihalle. Meno oli aivan surkeaa koko lenkin ja heitä sai vetää perässä, kunnes käännyimme takaisin kohti kotia. Siitäs saivat, mokomat vinkuapinat!

Kohtaaminen koululaisten kanssa

Yhtenä päivänä pyörätiellä tuli vastaan juuri koulusta päässeitä lapsia. Heillä oli äänekkäät jutut kesken, kun yksi pojista huudahti: "Ou mai kaad, tuolt tulee isoi koirii!"



Koko porukka hiljeni ja jäi katsomaan meitä, joten luultavasti heitä jännitti tai pelotti vähän. Kun olimme päässeet kunnialla ohi, joku tytöistä sanoi: "Aika söpöi!"

Hassua, sillä omasta mielestä Urpo ja Kärsä eivät ole mitenkään erityisen isoja. Mutta tietysti he näyttävät isoilta pienten ala-astelaisten silmissä.

Sittenkin pahaa pataa?

Viime postauksen söpö tunnelma oli eilen tipotiessään - illalla tapahtui piiitkästä aikaa pieni välikohtaus, kun koirat leikkivät sisätiloissa. Yhtäkkiä Urpo ärähti Kärsälle oikein tosissaan, mutta ei kuitenkaan sentään purrut. Jäi vähän epäselväksi, että mitä siinä oikein tapahtui, mutta luultavasti Kärsä kukkoili liikaa, joten Urpon oli näytettävä hänelle kaapin paikka. Tänään tunnelma on onneksi taas ollut ihan seesteinen.

Hyvää pataa

Urpo ja Kärsä ovat tätä nykyä oikein hyvää pataa keskenään. Heillä ei ole ollut mitään kränää pitkään aikaan. Joskus aikaisemmin Urpo kilahteli Kärsälle silloin tällöin ja jopa puri Kärsää pari kertaa, mutta nyt ei ole ollut sellaista ollenkaan ainakaan puoleen vuoteen. He leikkivät usein keskenään pihalla ja sisälläkin, ja nukkuvat vierekkäin sohvalla.

On niin mukavaa, että he tulevat toimeen keskenään. Ehkä Urpokaan ei enää toivota Kärsää takaisin sinne mistä on tullut (eli Hollantiin)!

Ilopilleri

Kärsä on nyt melkein nelivuotiaana taantunut pentutasolle, hän on nimittäin alkanut päästellä ilopissoja aina kun isäntäväki tulee kotiin. Koirathan eivät joudu tällä hetkellä olemaan kovin paljon yksin kotona, joten ne harvat kerrat ovat aivan erikoisia. Kärsä on pakko ottaa ulos tervehtimään, jottei koko lattia olisi ihan pissassa.

Hännystelijäveli

Kärsän onnenpäivä oli eilen, kun hänen siskonsa Dumle ja Pätkis tulivat kylään. Yleensä Kärsä on Pätkiksen kanssa hyvää pataa, mutta eilen hän keskittyi ahdistelemaan isosisko Dumlea, joka on kaiken lisäksi leikattu. Kärsä kulki koko ajan Dumlen perässä ja koitti nousta selkäänkin pari kertaa niin että Dumle joutui ojentamaan nuorempaa veljeään. Pätkis sai sillä välin olla rauhassa sylissä sekä Urpon kanssa sohvalla, tosin vasta sen jälkeen kun koirat olivat juosseet peräkanaa pihalla hyvän tovin.

Saariretkiä

Isäntä oli kotona viikonloppuna ja vei koirat tietysti veneilemään ja saareen kalastamaan. Veneily ei ole heidän lempipuuhaansa etenkään marraskuun kylmyydessä, mutta saaressa he tykkäävät olla, sillä siellä saa juosta vapaana ja telmiä.



Yhtenä päivänä reissu venähti vähän, koska veneestä loppui akku. Onneksi isännällä on hyvät kontaktit, eikä avun saaminen ollut mikään ongelma. Odottaminen oli tietysti kurjaa edellämainitun marraskuun vuoksi, mutta koirilla oli takit mukana. Heidän suurin ongelmansa taisi olla nälkä.

Reissu heitetty

Urpo ja Kärsä ovat olleet tämän viikon Pia's Dreamdogsilla hoidossa isäntäväen ja pikkuveljen Puolan-reissun aikana. Hoitolassa oli kaikki mennyt oikein hyvin niin kuin aiemmillakin kerroilla, ja Urpon silmäkin näyttää paljon paremmalta. Onni on hyvä ja ammattimainen paikka, mihin koirat voi huoletta jättää hoitoon! He olivat saaneet uudet lelutkin sieltä, repusta löytyi kummallekin oma pieni nallukka.

Kylppäriraato

Vuodenaika vaatii jatkuvaa tassujen pesemistä. Koirat joutuvat aina odottamaan kylppärissä sillä aikaa, kun emäntä vie pikkuveljen sisään toista kautta, ja Kärsä on ruvennut makoilemaan hassusti kylppärin lattialla odotusaikana. Ehkä hän nauttii lattialämmityksestä tai sitten hän on vain voipunut kovista leikeistä. On myös mahdollista, että Urpo on ärtyisä ikävää toimenpidettä odotellessa ja että Kärsä koittaa pitää matalaa profiilia. Hän kyllä nousee hyvin vikkelästi, kun emäntä avaa suihkun hanan!

Silmätilanne

Urpo on nyt saanut lääkettä silmäänsä vajaan viikon verran ja silmä näyttää paremmalta. Jos kehitys jatkuu tällaisena, niin leikkausta tuskin tarvitaan. Peukut pystyyn!

Kalastelua sateessa

Saimme viikonlopuksi isännän kotiin ja hän vei koirat kalastamaan kahtena päivänä. Eilen satoi kaatamalla ihan koko päivän ja hienohelmaseisojat olivat ihan surkeina. Heillä oli takit päällä, mutta ne kastuivat tietysti heti. Tänään ei satanut niin paljon, joten koirat ehtivät päivystää rannassa.

Silmälääkärissä

Urpo joutui tänään käymään eläinlääkärillä näyttämässä silmäänsä. Siihen on parin kuukauden aikana ilmestynyt näppylä, josta tuli yhtäkkiä ihan oudon näköinen, kun siihen kasvoi musta möykky. Möykky irtosi tietysti tänään juuri ennen kuin koitti aika lähteä eläinlääkäriin, mutta se olikin vain kuivunutta verta, joten lääkärin ei olisi tarvinnutkaan nähdä sitä.



Urpo ei olisi millään tahtonut mennä vastaanottohuoneeseen eikä hän halunnut tervehtiä lääkäriä ennen kuin sai palkaksi namia. Lahjonnan myötä käynti sujuikin sitten mallikkaasti. Urpo oli rauhallinen ja antoi tutkia silmää nätisti paikallaan seisten. Lääkäri totesi, että näppylää ei tarvitse leikata tällä haavaa, mutta jos se jatkaa kasvamista tai vuotamista, niin sitten se pitää poistaa.



Nyt siihen pitää sivellä antibiottisalvaa pari kertaa päivässä, jotta se rauhoittuisi. Toivottavasti salva tepsii, koska leikkaus olisi kuulemma hieman hankala kyynelkanavien läheisyyden vuoksi.

Huomiopäivä

Eilen oli huomionkipeiden seisojapoikien onnenpäivä! Törmäsimme lenkillä sauvakävelevään mummoon, joka halusi taas kerran silittää ja paijata koiria. Hän tunnustautui koirahulluksi ja sanoi, että ottaisi itsekin taas koiran, jos kunto kestäisi. Hän arveli Kärsää rauhallisemmaksi ja vanhemmaksi "veljeksistä"! Siinä tilanteessa Urpo vaikutti kyllä varmaan villimmältä, sillä Kärsä painautui mummoa vasten keräämään rapsutuksia sillä aikaa kun Urpo meni pitkin ojaa ja söi heinää.



Illalla meille tuli kaksi vierasta, jotka olivat molemmat koiraihmisiä. Ensin uusille tuttavuuksille piti tietysti haukkua kovaa, mutta sitten koirat kiipesivät sohvalle vieraiden syliin. Kun olimme kahvipöydässä, Urpo ja Kärsä norkoilivat lähettyvillä sillä seurauksella, että toinen vieraista veti kahvit naamariin nopeasti ja siirtyi lattialle paijaamaan heitä. Voi että he nauttivat kaikesta huomiosta!

Suurjuomari

Kärsä on viime aikoina alkanut juoda iltaisin todella paljon. Ison vesiastian saa täyttää joka päivä, vaikka Kärsä juo ulkonakin sadevettä vanhasta kattilasta. Toivottavasti lisääntynyt juominen ei johdu ruuasta, koska sitä on jäljellä vielä kaksi säkkiä. Toisaalta ei tietenkään ole toivottavaa, että juominen johtuisi mistään sairaudesta. Eipä siitä latkimisesta taas toisaalta ole muuta haittaa kuin että lattia lainehtii aina, kun Kärsä on käynyt kupilla.

Harjoittelua kuin pentuna

Urpo ja Kärsä eivät ole joutuneet olemaan yksin kotona juuri lainkaan melkein puoleen vuoteen. Jotenkin heitä ei vain tule jätettyä, koska he matkustavat niin mielellään autossa. Nyt kun on viileät ilmat, niin heidät on helppo jättää autoon odottamaan esim. kauppareissun ajaksi. Tilanne ei kuitenkaan aina tule olemaan yhtä hyvä, vaan jossain vaiheessa heidän on pakko tottua taas olemaan yksin kotona isäntäväen työvuorojen aikana. Siispä nyt on pakko aloittaa taas harjoittelu ihan niin kuin pentuvaiheessa.



Tänään he olivat kahdestaan kotona parisen tuntia, kun emäntä kävi kaupoilla pikkuveljen kanssa. Yksinolo sujui varsin mallikkaasti. Kaikki tavarat olivat paikoillaan paitsi matot sekä sohvatyynyt. Ne lentelevät aina, koska koirien täytyy rynniä ikkunan ja ulko-oven välillä aina jotain ääntä kuullessaan. Heillä on aina radio päällä, mutta totta kai tarkat korvat kuulevat jokaisen pienenkin rasahduksen.

Halloween-asut

Urpon ja Kärsän ei tarvinnut pukeutua erikseen halloweeniksi, sillä he naamioituvat joka päivä maailman kauneimmiksi sohvatyynyiksi!

Isäntä tuli ja meni

Isäntä kävi kotona viikonloppuna ja sekös ilahdutti koiria. Heti kun isäntä poistui kotoa käydäkseen kaupassa tms. koirat hyökkäsivät ikkunan ääreen kytikselle. He ovat niin liikkiksiä!

Talvinirppailua

Urpo ja Kärsä kokevat selvästi olevansa liian hienoja menemään pihalle, jos siellä on märkää lunta. Heille oli kauhea järkytys edellisyönä, kun maahan oli satanut ainakin kymmenen senttiä lunta, joka oli alkanut sulaa pois. Heillä oli ensin kauhea kiire pihalle, mutta sitten he kääntyivätkin heti takaisin huomattuaan, että tassut kastuvat. No, Lounais-Suomen talvi jäänee tällä erää lyhyeksi, joten pian meillä on varmasti taas paljas maa.

Syyslenkki juosten

Onneksi kävimme eilen juoksulenkillä mummun vahtiessa pikkuveljeä, sillä tänään on luvassa talven ensimmäinen lumisade. Lumi ei sinänsä estä juoksulenkkeilyä, mutta kivempi se on tehdä kuivalla alustalla. Tosin nämä myräkkäennusteet ovat aika monta kertaa jääneet suutariksi täällä lounaisrannikolla, joten ehkä vältymme lumelta toistaiseksi. Tänään kuitenkin tuulee sen verran vihaisesti, ettei todellakaan tarkene loikoilla pihalla niin kuin vielä pari päivää sitten. Onneksi koirat voivat loikoilla takkatulen ääressä.

Loikoilukausi jatkuu

Öisin on jo pakkasta, eivätkä päivätkään ole järin lämpimiä, mutta liiterin edustalla tarkenee edelleen loikoilla. Onneksi aurinko paistaa sentään sen verran matalalla, ettei Urpo mangu pihalle makoilemaan heti aamusta niin kuin kesällä.

Uusia herkkuja laiheliinille

Nyt Urpo ja Kärsä ovat alkaneet syödä Nutron kana-riisiä isoille roduille. Vaihto entisestä mausta tapahtui aikalailla lennosta, sillä jotenkin ennakointi unohtui. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin tähän mennessä, kun koirat ovat syöneet uutta makua muutaman päivän. Mitään vatsavaivoja ei ole ollut.



Kärsä saa nyt todellakin syödä enemmän kuin ennen, sillä hän on frisbee-leikeissään päässyt laihtumaan hyvin hoikkaan kuntoon. Kuvassa hän taitaa juuri hengittää sisään eikä hän siis ihan noin laiha ole, mutta erittäin hoikkeli joka tapauksessa. Urpo sen sijaan ei ole laihtunut ainakaan silmämääräisesti katsottuna, mutta Urpolla on tietysti enemmän ikää, eikä hän välitä frisbeestä kuin satunnaisesti.

Paluu canicrossin pariin

Eilen kun mummu oli meillä hoitamassa pikkuveljeä, koirat pääsivät emännän kanssa juoksulenkille, tällä kertaa jopa canicrossaamaan! Se meni oikein hyvin, vaikkei Urpo välillä viitsinyt vetää kunnolla.

Valjaiden istuvuudessa oli Kärsän kohdalla huomattava ero viime kertaan. Viimeksi (eli helmikuussa) valjaat eivät oikein meinanneet mennä päälle, mutta nyt ne sujahtivat todella kevyesti kaulan ympärille. Kärsä-parka on aika hoikassa kunnossa tällä hetkellä. Hän on juossut frisbeen perässä niin ahkerasti. Hän saa nyt vähän enemmän ruokaa kuin aiemmin, joten toivottavasti painoa alkaa pian tulla vähän lisää.

Sylihirmut

Mummu kävi tänään kylässä lähinnä pikkuveljen takia, ja koirat ilahtuivat ikihyviksi, kun tuttu ihminen tuli ovesta sisään. He eivät voineet rauhoittua lainkaan niin kauan kuin mummu oli täällä. Heti ensin he hyökkäsivät tämän kimppuun ovella eivätkä meinanneet päästää sisälle ollenkaan, sitten he pysäköivät itsensä syliin sohvalle. He taitavat olla vähän mustasukkaisia pikkuveljen saamasta huomiosta, vaikka mummu huomioi heidät ihan ensin.

Jos toimisimme ihan protokollan mukaan, niin mummun olisi pitänyt tervehtiä ensin emäntää, sitten pikkuveljeä ja sitten vasta koiria. Mutta he ovat vain niin innokkaita, että protokollat joutavat hiiteen heidän mielestään. He rauhoittuivat sohvalle nukkumaan vasta kun mummu oli lähtenyt. Toiviottavasti jatkossa ei ole samanlaista show'ta joka kerta, kun meillä on vieraita...

Heikkohermoisuutta

Urpo on aina ollut hyvähermoinen koira, joka ei pienestä säikähdä eikä hötkyile. Nyt on kuitenkin tapahtunut muutos. Koirat eivät joudu olemaan paljon yksin kotona tällä hetkellä, koska emäntä on äitiyslomalla, mutta silloin harvoin, kun Urpo huomaa emännän tekevän lähtöä, alkaa aivan kauhea ulina. Se ihan sattuu korviin, meteli on niin kova. Aikaisemmin Urpo vinkui hieman vastaavassa tilanteessa, mutta nyt on tosiaan ääni voimistunut potenssiin sata. Kyse voi tietysti olla tottumuksesta, sillä koirat eivät ole kohta puoleen vuoteen joutuneet olemaan keskenään kotona säännöllisesti saati pitkiä aikoja. Ehkä Urpon mielestä kotiin jääminen on niin kauheaa sen takia, että sitä tapahtuu niin harvoin.



Toinen tilanne, missä Urpo on aivan vauhkona on iltapissalle meno. Kun emäntä laittaa illalla hammasharjan paikoilleen, koirat ryntäävät ovelle vinkumaan ja kyttäämään, milloin pääsee ulos. Sitten kun ovi aukeaa, pihalle ei voi mennä rauhassa, vaan sinne on sännättävä täyttä vauhtia kovaa haukkuen. Onneksi lähimmät naapurit ovat parinsadan metrin päässä, niin haukkuminen ei häirinne ainakaan kovin paljon. Ainoa keino saada Urpo menemään pihalle hiljaa on tyrkätä hänelle nami suuhun juuri ennen oven avaamista. Silloinkin vauhti on kyllä usein niin kova, että lattiakaivon ritilä lähtee mukaan pihalle...

Jos meillä olisi vain Urpo, niin tällaista ongelmaa ei ehkä olisi. Koirat lietsovat toisiaan jonkun verran, ja ehkäpä myös kaksijalkaisen pikkuveljen ilmestyminen perheeseen on aiheuttanut muutoksia koirissa. Ainakin he koittavat pysytellä poissa, jos pikkuveli itkee kovasti, sillä he varmaan vaistoavat sen, että emäntä on hermostunut.