Uimariksi

Urpon pitäisi vähän isompana noutaa lintuja vedestä, joten olisi jo korkea aika opetella uimaan. Tänään pääsimme jo askeleen lähemmäs, kun hän meni ihan oma-aloitteisesti suota muistuttavaan ryteikköön polskimaan. Ihan koko selkä ei kastunut, mutta hän meni veteen vatsaa myöten.



Ruoka ei ole viime päivinä muutaman hyvän viikon jälkeen maistunut. Tänäänkin hän söi aamupalan loppuun vasta neljän aikaan iltapäivällä. Emme anna uutta ruokaa ennen kuin entinen on syöty loppuun, sillä Urposta ei saa tulla nirsoilijaa. Ikävä tietysti pitää kaveria nälässä, mutta kyllä koiranruoka on sen verran kallista, ettei ole varaa heittää poiskaan jo turvotettuja nappuloita.

Hot Dog

Nyt ei totisesti ole tummaturkkisen koiran ilma, vaikka olisi kuinka lyhyt turkki! Kävimme Urpon kanssa hakemassa pyörän huollosta, mutta hänen piti jäädä isännän kanssa puolimatkaan odottamaan, koska eteneminen oli niin hidasta. Hän heittäytyi jokaiseen varjoisaan paikkaan makoilemaan eikä suostunut nousemaan.


Urpo tarjoili pahaa silmää, kun yritimme kiskoa häntä liikkeelle.

Näimme matkan varrella karkkariseisojan, jota Urpo meni innoissaan tervehtimään. Kaveri oli kuitenkin kuumuudesta niin läkähdyksissä, että Urpo sai köniin. Siihen loppui se tutustuminen, mutta ehkä näemme vielä joskus paremmalla säällä.


Varjoisaa kiveä vasten olisi ollut mukava jäädä makaamaan, mutta ei auttanut, matkaa piti jatkaa tästäkin.

PS. Urpon hoitoreissu meni oikein hyvin. Hän oli pelannut Bertan ihan läkähdyksiin ja kiipeillyt ihmisten syliin ikävän yllättäessä. Taidamme jatkossakin viedä hänet Bertan luo hoitoon!

Riekut

Urpo kohtasi eilen vertaisensa, kun kävimme Tammisaaressa sukuloimassa. Siellä pieni Roope-poika jaksoi riehua niin kauan kunnes Urpolla oli ruoka-aika ja pojat piti erottaa toisistaan. Tosin sen jälkeenkin Roope kurkki läähättäen ikkunasta ja olisi ollut valmis jatkamaan riekkumista. Tunti sai kuitenkin riittää tällä kertaa.



Leikit sujuivat oikein hyvin näiden kahden välillä. Roope hieman pomotti nousemalla selkään, mutta Urpo ei ollut moksiskaan. Tällä hetkellä pojat ovat vielä oikein sopivan kokoisia kavereita toisilleen, mutta pianhan Urpo menee Roopesta ohi.



Nyt Urpo on edelleen väsynyt eilisestä. Kävimme pikaiselle aamulenkillä, minkä jälkeen Urpo hotkaisi aamupalansa ja paineli suoraan takaisin omalle patjalle kuorsaamaan. Toivottavasti Roopekin on saanut levättyä.



Samalla pääsimme testaamaan häkkiä. Urpo ei ole milläänsäkään siitä vaan viihtyy mainiosti. Hyvä hankinta! Urpo sai Tammisaaresta mukaansa erikseen hänelle räätälöidyn patjan, joka ei tosin näy menomatkalla otetussa kuvassa.



Tänä iltana Urpo menee ensimmäistä kertaa hoitoon Bertta-mummon hellään huomaan, kun isäntäväki lähtee rilluttelemaan suureen maailmaan. Palaamme kylläkin kotiin jo ensi yön aikana, joten mistään pitkästä hoitoreissusta ei ole kyse.

Urpon juhannus

Vaikka olemme kirkkoon kuulumattomia pakanoita, niin juhlistimme Johannes Kastajan muistopäivää ostamalla Urpolle uuden pannan. Pentupanta alkaa olla jötkäleelle jo liian pieni.





Haimme pannan Citymarketista, jonne erehdyimme ryysimään vasta tänään. Onneksi tajusimme jättää Urpon kotiin siksi aikaa, vaikka olisikin tehnyt mieli testata uutta häkkiä. Kesäsäillä ei kuitenkaan parane jättää koiraa autoon edes nopean kauppareissun ajaksi, eikä tämänpäiväinen todellakaan ollut nopea. Urpo jäi kotiin lukemaan puhelinluetteloa, jonka sivujen väliin oli piilotettu nameja.



Kotiin palattuamme huomasimme, että Urpo oli puhelinluettelosta huolimatta käynyt sohvalla pihistämässä peiton. No, se lienee oma moka, sillä emme suojanneet sohvaa millään tavalla.

Häkki

Urpo on vihdoin ja viimein saanut oman häkin. Vielä emme ole ehtineet kokeilla sitä käytännössä, mutta se kelpasi hänelle varsin hyvin ainakin sadesuojaksi. Kaikki kuvat olivat taas epätarkkoja, mutta tässä paremman puutteessa yksi niistä.



Häkki on teetetty erikseen sipoolaisella häkintekijällä. Sen pitäisi olla erittäin hyvä autoiluhäkki, sillä se ei kolise eikä kilise auton liikkuessa. Käymme varmasti lähipäivinä testaamassa sitä käytännössäkin.

Hampaita

Urpo kävi alkuviikosta taas vierailemassa Villan ja Rekun luona. He panivat Villan kanssa kunnon painimatsin pystyyn keskellä olohuoneen lattiaa. Rekku ei tykännyt yhtään vaan murisi ruokapöydän alta varoitukseksi, että jos ei leikki pian lopu, niin hänpä lopettaa sen ihan itse. Siitä huolimatta Villa ja Urpo painivat täyttä päätä ja näyttivät kilpaa hammaskalustoa toisilleen. Urpokin yritti pienillä naskalihampaillaan olla oikein pelottava, mutta Villa pisti pennun kuriin hurjin ottein.


Villa pinteessä


Urpo kiipeili ihan muina miehinä Villan päällä.


Villalla on toistaiseksi hieman vakuuttavammat hampaat kuin Urpolla.

Sadepäivä

Urpo ei voi sietää sadetta. Sateella hän jää ulko-oven eteen kyyhöttämään surkeana ja saattaa täristäkin hieman. Koska tarpeet on tehtävä ulos, Urpo pitää viedä naapurin parvekkeen alle. Tänään sieltä löytyi remppamiesten teline, jota Urpo alkoi järsiä tylsyyksissään.

Seisojan auto

Varkaat eivät tiedäkään, että autossa matkustaa toistaiseksi miniseisoja!

Tyynyn kohtalo

Urpo päätti aamuvarhaisella, että nyt on tyynyn lorun loppu ja repi sen täytteet pihalle.

Jässikkä

Urpo painaa nyt jo 11 kiloa eikä mahdu enää omalle tyynylleen, jonka hän raahasi yhtenä aamuna keittiöön ollakseen emännän lähellä. (Tähän tuhat sydäntä!)

Kolme kuukautta

Urpo on nyt tasan kolme kuukautta vanha. Tässä tulee sen kunniaksi lista asioista, joita hän jo osaa, kuvituksena otoksia tältä päivältä.



*Ennen kuin hän saa käydä ruuan kimppuun, Urpon pitää istua ja katsoa silmiin. Hän ei aina muista istua, mutta se muistuu kyllä joka kerta mieleen, kun tarpeeksi kauan joutuu odottamaan.

*Hän on täysin sopeutunut nukkumaan olohuoneen puolella. Kumpikaan isäntäväestä ei ole moneen viikkoon nukkunut sohvalla.



*Urpo osaa käskystä (ja namien avulla) istua, mennä maahan, odottaa paikalla ja katsoa silmiin.

*Portaissa hän on jo konkari, tosin vain ylöspäin.



*Ennen kuin hän saa mennä ovesta sisään, Urpon pitää istua paikallaan ja odottaa lupaa. Se onnistuu jo vallan mainiosti ainakin kotiovella ilman häiriötekijöitä.

*Urpo tietää jo, että sohvalle ei saa mennä. Hän ei ole enää vähään aikaan pyrkinyt syliin silloin, kun istumme sohvalla.



*Täydelliseen sisäsiisteyteen on tietysti vielä matkaa, mutta Urpo on selvästi sisäistänyt sen, että tarpeet tulee tehdä ulos. Enää ei tarvitse aamulla kaapata hauvelia syliin sillä sekunnilla, kun hän herää, vaan hyvin ehtii laittaa itselle vaatteet päälle ensin, sillä Urpo tietää pääsevänsä ulos. Hän on myös oppinut pissaamaan sanomalehdelle silloin, kun hätä yllättää sisätiloissa.

*Autossa matkustaminen ei ole mikään ongelma. Ainoastaan yksin jäämistä pitää vielä harjoitella. Häkki on nyt teetetty ja odottaa enää sitä, että noudamme sen myyjältä.



*Remmiä Urpo ei vierasta enää lainkaan, mutta vielä pitää opetella kulkemaan nätisti. Ainakin vetäminen on syytä kitkeä pois heti alkuunsa.



Paljon on siis opittavaa vielä, mutta olemme päässeet ihan hyvään alkuun. Mikä tärkeintä, emme ole luovuttaneet sohvan ja makuuhuoneen suhteen! Monta kertaa on tehnyt mieli ottaa Urpo kainaloon sohvalle ja yöksi viereen makuuhuoneeseen, kun hän on ottanut surkean koiranpentuilmeen ja vinkunut, mutta olemme pysyneet lujana.

Veneretki Seiliin

Eilen oli niin tuskaisen kuuma päivä, että otimme Urpon mukaan ja pakenimme hellettä merelle. Samalla Urpo sai ottaa tuntumaa veneilyyn. Kuten tähän mennessä kaikkeen muuhunkin, hän suhtautui siihen rauhallisesti.


Urpo löysi itselleen tekemistä siksi aikaa, kun isäntä laittoi veneen vesille.

Aluksi jouduimme ajamaan ihan hitaasti nopeusrajoitusten vuoksi. Urpo missasi kaikki nähtävyydet - Airiston Tähden, Turun linnan ja sataman - sillä hän kävi heti pitkäkseen ja nukahti, kun pääsimme veneeseen.


Emännän pelastusliivien päällä oli mukava makoilla. Omia liivejä Urpolla ei vielä ole. Bertta on luvannut lainata omiaan, mutta ne ovat vielä liian isot Urpolle.


Välillä Urpo käänsi kylkeä.


Hän ei nähnyt isännän työpaikkaakaan.

Ruissalon ohi päästyämme nopeusrajoitus muuttui ja pääsimme ajamaan kovempaa. Vene alkoi pomppia aika paljon, ja Urpo heräsi. Hän hakeutui turvaan meidän jalkoihimme. Meno yltyi kuitenkin pian niin rajuksi, että hänet piti ottaa syliin.




Korvat lepattivat tuulessa.

Emme olleet katsoneet säätiedotuksia, joten matkan varrella alkanut sade tuli yllätyksenä. Kyseessä oli kuitenkin vain kuuro, jonka alta pääsimme aika pian pois. Seilin saarelle päästyämme aurinko paistoi, mutta läkähdyttävä kuumuus oli onneksi poissa. Ukkonen jyrisi kauempana eikä onneksi yltänyt Seiliin asti. Joimme pullakahvit kesäkahvilassa ja teimme pienen kävelylenkin.


Urpo kirmasi heinikossa.


Seilin hospitaali


Kunnon maalaismaisemissa


Urpo kuukahti kikkailun päätteeksi...


...mutta jatkoi pian matkaa korvat hulmuten.


Sitten alkoi kuitenkin väsyttää...


...ja Urpo kävi makoilemaan emännän jalkoihin.

Päästyämme takaisin rannalle koitimme saada Urpon menemään uimaan, mutta hän ei halunnut. Hän suostui veteen vasta kun heitimme sinne kepin. Rantakalliolla olevat kivet kiinnostivat paljon enemmän, ja kaislikosta löytyi myös kuivunut kalanraato, jota Urpo järsi kielloista huolimatta. Lopulta pienokainen nukahti kalliolle isännän lähdettyä kuuntelemaan lintuja.






(Huomatkaa ilmastointiteipillä paikattu tossu, jonka Urpo rikkoi perjantaina ollessaan yksin kotona.)

Paluumatkalla ei satanut enää, sillä ukkospilvi oli jo mennyt muualle. Urpoa väsytti ihan vietävästi ja hän yrittikin alkumatkasta mennä keulaan nukkumaan, mutta pian vene alkoi taas hyppiä aallokossa sen verran, että hän käpertyi emännän syliin veneen lattialle.



PS. Pahoittelut tämän(kin) postauksen kuvien laadusta. Sekä kamera että kuvaaja olivat huonoja!

Loput kuvat

Tässä vielä loput kuvat Villasta ja Urposta painimassa.