Vuosi vaihtuu

Saimme uudeksivuodeksi vieraita, kun Sipi ja Nukka tulivat meille maaseudun rauhaan. Ohjelmassa oli alkuun lenkki luontopolulla kolmen koiran voimin, sillä Sipi jäi meille lepuuttamaan tassuaan, joka oli vähän venähtänyt liukkaalla tiellä.

Me muut reippailimme luonnossa, kunnes kohtasimme loukkaantuneen henkilön, joka tarvitsi apua. Niinpä jakauduimme kahteen ryhmään, jotta koirat ja lapsi pääsivät lämpimään autoon odottamaan, että loukkaantunut sai apua. Sipi sai siis odotella kotona vähän suunniteltua pidempään, mutta onneksi hän pärjäsi hyvin.



Loppuillasta Sipi päästi jopa Kärsän sohvalle viekkuun. Ihan iholle Kärsä ei sentään päässyt.

Meille kuuluu jonkun verran rakettien pauke, mutta ei onneksi niin paljon kuin kaupungissa. Koirat olivat aivan rauhallisia koko illan.

Kiltit koirat mummulassa

Kävimme tapaninpäivänä mummun luona pitkästä aikaa. Siellä oli taas laitettu koirille oma patja takan ääreen sekä juomakuppi. He makoilivat kuitenkin mieluiten sohvalla tai nojatuoleilla, ryökäleet.



Urpo meinasi olla vähän mahdoton ruuan kerjäämisensä kanssa, mutta sitten kun oli oikeasti koirien ruoka-aika ja nappulat odottivat kupeissa, Urpo ei meinannut tajuta tulla syömään. Hän haahuili keittiössä eikä tajunnut, että emäntä odotti jo oven toisella puolella ruokakuppien kanssa.

Sitten kun oli aika lähteä kotiin, Urpo jäi taas makoilemaan nojatuolille eikä meinannut tulla mukaan ollenkaan. Voisihan hän toisaalta jäädä mummun paapottavaksi, mutta sitten meille tulisi kauhea ikävä papparaista.

Vihdoin taas juoksemassa

Emäntä nyrjäytti nilkan lokakuussa, joten juoksulenkit ovat olleet tauolla pari kuukautta. Tänään se sai vihdoin riittää, ja Kärsä pääsi taas vetohommiin. Hänellä oli paljon vauhtia varastossa, ja rauhalliseksi kaavaillusta lenkistä tulikin aika vauhdikas.



Nyt täytyy varmaan taas pitää pientä taukoa, koska emännän lihakset ovat aivan kaputt.

Jouluaatto fafan luona

Menimme jouluaatoksi ensimmäistä kertaa fafan luo. Sinne on parin tunnin ajomatka, joten koiratkaan eivät ole kovin usein käyneet siellä.



Sekin on aikaisemmin ollut esteenä, että fafalla oli pieni Tessa-koira, jota Kärsä kiusasi koko ajan. Nyt Tessa on kuitenkin mennyt jo koirien taivaaseen, ja Urpo on suvun vanhin koira. Urpo ottikin heti parhaan paikan sohvalta.



Jouluaatto kun oli, niin joulupukki tuli tietysti käymään. Urpo ja Kärsä eivät onneksi tajunneet, että taloon tuli ulkopuolinen henkilö eivätkä haukkuneet lainkaan. He olivat niin kilttejä, että saivat tänään joululahjaksi herkkuluut.

Rokotuksilla

Eläinlääkäriasema muistutti emäntää viestillä siitä, että koirien rokotukset ovat menossa vanhaksi. Onneksi, sillä muuten se olisi voinut unohtua. Suuntasimme siis tänään eläinlääkärin pakeille.

Ensin piti nousta vaa'alle. Urpo painoi 30,4 kiloa, Kärsä vain 27,6. Kärsä saisi nyt vähän lihoa, koska hän on aika hoikassa kunnossa.



Urpo sai rokotuksen lisäksi uuden kastraatioimplantin. Sen laittaminen ei tainnut olla eläinlääkärille mieleinen tehtävä, sillä Urpo sai toimenpiteen ajaksi maksamakkaraa nuoltavaksi. Urpopa ei kuitenkaan keskittynyt herkkuun, vaan yritti kääntää päätä ja katsoa mitä oli tekeillä, kun eläinlääkäri laittoi implantin niskaan. Se meni lopulta kuitenkin hyvin ja Urpo sai nuolla maksamakkarat jälkeenpäin.

Rokotukset ovat voimassa kolme vuotta, joten hyvin todennäköisesti Urpoa ei enää tarvitse rokottaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, ehkä Urpo on kolmen vuoden päästä vieläkin meidän luonamme ja täydessä iskussa.

Kakkakestit

Nyt kun on ollut vähän lumimyräkkää, niin emäntä luuli, etteivät koirat tarvitsisi kuonokoppia lenkillä. Eihän sieltä kinoksesta kukaan jaksa tonkia esiin sontaa!



Se oli kuitenkin turha luulo. Kyllä Urpo ja Kärsä kaivavat syvästäkin lumesta pökäleet esiin ja hotkaisevat kitaansa. On siis jatkossa laitettava kuonokopat myös syvässä lumessa kulkiessa.

Urpon talviuni

Urpo on kyllä sellainen laiskimus nykyään! Etätöitä tehdessä sen huomaa. Urpo ei lähde aamulenkille, vaan rötvää ainakin kahteen asti. Sitten hän heräilee pikkuhiljaa ja on vasta emännän työpäivän päätyttyä valmis lähtemään ulos. Sen jälkeen voikin rötvätä taas loppupäivän.

Myräkkää pukkaa

Tuuli on yltynyt, valot vilkkuvat sähkökatkon merkiksi ja lunta tulee vaakasuorassa, mutta onneksi koirilla on lämpimät takit. Urpon takki alkaa tosin olla siinä kunnossa, että pian siitä ei ole mitään jäljellä, kun Kärsä on repinyt sitä.

Rankka autoilupäivä

Eilen olimme koko päivän liikkeellä sukulaisten luona. Ensin kävimme lounaalla Sipin ja Nukan luona, missä oli muitakin ihmisvieraita. Sipi pääsi välillä toiseen huoneeseen omaan rauhaan, sillä hän ei oikein tykännyt koiravieraista.



Ulkona pyrytti lunta ihan koko ajan – ei sopiva keli seisojille, jotka tärisivät oven takana kylmissään pienen pihariehan jälkeen. Sipi ja Nukka pärjäävät hyvin kylmässä ja märässä paksuine turkkeineen. Kun olimme lähdössä, he tulivat kurkkimaan aidanraosta.

Sitten olimmekin monta tuntia autossa kunnes pääsimme seuraavaan kyläpaikkaan, missä meitä oli vastassa jokseenkin flegmaattinen berninpaimenkoira. Se päästi pienen ulvaisun, kun tulimme pihaan, mutta ei tullut moikkaamaan eikä ollut moksiskaan Urposta ja Kärsästä.

Sisällä oli toinen yhtä rauhallinen berninpaimenkoira sekä pienempi tyttökoira, joka ei tykännyt pojista ollenkaan. Lopulta pikkukoira piti erottaa muista portilla, koska murina ei ottanut loppuakseen ja Kärsäkin oli jo karvat pystyssä. Urpo oli aivan viilipyttynä, koska hän on nyt suvun vanhin koira.

Pakkanen paukkuu

Kärsä on nyt viihtynyt takan ääressä lämmittelemässä pakkasen paukkuessa ulkona. Hän voi makoilla siinä pitkät pätkät nauttimassa lämmöstä. Pitää varmaan laittaa hänelle patja takan eteen jossain vaiheessa, niin prinssin ei tarvitse maata kovalla lattialla.

Itsenäisyyspäivän retki

Pitkästä aikaa tuli lähdettyä retkeilemään, kun sattui hieno ilma vapaapäivänä. Valitettavasti monelle muulle oli tullut sama ajatus, sillä luontopolun parkkipaikka oli melkein täynnä, kun saavuimme sinne. Joku porukka lähti polulle koiransa kanssa juuri ennen meitä, joten Urpolla ja Kärsällä riitti haisteltavaa.



Laavulle ei tarvinnut haaveilla pääsevänsä taukoilemaan, koska se oli täynnä porukkaa koirineen. Jäimme laavun taakse hankeen istumaan ja koitimme syödä eväät rivakasti. Urpo tarjoutui hyvin hanakasti auttamaan siinä.



Lopuksi meidät kuitenkin palkittiin pilkahduksella auringonvaloa, jota ei olekaan pitkään aikaan näkynyt.

Kipeä Kärsä

Kärsä on ollut eilen ja tänään hyvin kipeä. Eilen illalla hän pulautti olkkarin matolle pienet oksennukset ja tänä aamuna koko sohva ja toinen matto olivatkin täynnä oksennusta.

Nyt Kärsältä tulee tavaraa toisestakin päästä kahden tunnin välein, mutta onneksi on viikonloppu, niin hänen ei tarvitse jäädä yksin kotiin.

Urpon houkuttelu

Urpo on niin laiska nykyään, että joskus häntä täytyy houkutella mukaan lenkille erityisin keinoin.



Kuvassa näkyy nami, joka on aseteltu Urpon ulottumattomiin, jotta hän nousisi napatakseen herkun. Jos Urpo vain nousisi ylös, niin hänet voisi vaivaihkaa kiskoa ovesta ulos. Tämä keino ei tepsinyt Urpoon tällä kertaa, sillä hän jätti namin mieluummin syömättä kuin lähti mukaan lenkille.