Suru-uutinen

Meidät tavoitti suuri suru-uutinen: Dumle on lähtenyt matkalle sateenkarisillan toiselle puolelle. Hyvää matkaa, Dumle-rakas.



Viimeiseksi tapaamiseksi jäi reilun vuoden takainen päivä, jolloin Dumle tuli Pätkiksen ja Tuplan kanssa meille kyläilemään. Silloin Dumlella riitti vielä virtaa juoksennella ja komentaa kakaroita.



Ensimmäinen kohtaaminen (tai ainakin yksi niistä) oli heinäkuussa 2011, jolloin Dumle oli viisi kuukautta ja Urpo sisaruksineen neljä kuukautta vanha. Yhteinen sävel löytyi heti uima-altaalta.

Urpo ja Dumle tekivät monet yhteiset metsästysreissut pohjoiseen ja olivat kanalintujen kauhuna. Yhteiset lenkit ja tapaamiset jäivät vähiin sen jälkeen, kun muutimme nykyiseen kotiimme kymmenen vuotta sitten, mutta monia hyviä muistoja on silti paljon.



Lepää rauhassa, Dumle.

Mahtava seisojajengi

Eilen näimme pitkästä aikaa Kärsän siskot Dumlen ja Pätkiksen. Heidän laumaansa kuuluu nykyään myös musta kaunotar Tupla, joka oli aivan ihastuttava.



Dumle tuli meille juhlimaan 12-vuotissynttäreitään, jotka olivat siis eilen. Kauas on tultu niistä ajoista, kun Urpo ja Dumle riekkuivat pää kolmantena jalkana. Kyllä he nytkin tosin juoksivat pitkin pihaa ja meinasivat välillä vähän jopa leikkiä nuorempiensa kanssa.



Eniten taisi kuitenkin riekkua Tupla, joka oli aivan innoissaan kaikesta. Tupla ja Pätkis intoutuivat järsimään isoa jääpalaa, joka löytyi pihalta.



Kärsästä ja Pätkiksestä piti ottaa yhteiskuva heidän pian tulevia synttäreitään varten, mutta he eivät olleet yhteistyöhalukkaita.



Pätkiksessä on aika paljon samaa näköä Urpon kanssa, sillä päistärikköturkkiset ovat harmaantuneet samalla tavalla. Nopealla vilkaisulla ei aina tiennyt onko ohivilahtanut koira Urpo vai Pätkis. Toki heillä on kokoeroa ja onhan Urpo paljon harmaampi kuin kolme vuotta nuorempi Pätkis.



Oli kyllä mukava nähdä Kärsän siskoja pitkän koronatauon jälkeen. Ties vaikka Emy-siskokin tulisi Hollannista taas käymään Suomessa.

Käristyskupolissa

Kotona etelässä päivä on ollut miltei helteinen, mutta pohjoisessakin on ollut niin lämmintä, ettei koiria voinut juoksuttaa loputtomiin. Puolikas jahtipäivä oli kuitenkin antoisa. Urpo seisoi monta kertaa hienosti ja Kärsäkin seisoi teertä, mutta isäntä ampui ohi parissa tilanteessa, joten saalista ei tullut.





Ilahduttavaa oli se, että Urpon kunto ja mielenkiinto riittivät. Hän oli aivan yhtä liekeissä kuin ennenkin kastraatiosta huolimatta. Ainoa hidaste oli tosiaan lämmin sää.



Viime yönä seuraan liittyivät Dumle ja Pätkis, jotka saivat pari lintua heti ensimmäisenä päivänä. Hyvä tytöt! Metsästyksen jälkeen seisojanelikko rojahti sängylle lepäämään. Hollantilaiset olivat nipussa ja Urpo siinä vieressä, ihanaa.

Superihana yllätys

Sunnuntain ratoksi Urpo ja Kärsä saivat vieraikseen Dumlen ja Pätkiksen. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua tosi pitkä aika, joten etenkin Kärsällä oli paljon riekkumista varastossa.



Kärsä oli kyllä aivan hassu, sillä hän nosti karvat selästä ja pepusta aivan pystyyn ja jäykisteli, kun Pätkis haisteli häntä. Ehkä hänestä on tullut vähän epävarma, koska samoin hän teki aiemmin tällä viikolla, kun tapasimme Moonan.

Välillä Urpo jäi etupihalle taaperoiden harjattavaksi ja paijattavaksi sillä aikaa, kun hollantilaiskolmikko paineli takapihalla peräkanaa. Sitten kun ihmiset menivät sisälle ja jättivät koirat pihalle, he juoksivat ympäri taloa niin että ikkunasta vilahti vain hännänpää siellä, toinen täällä.

Nyt on niin väsyneitä koiria, ettei paljon tarvitse lähteä iltalenkille! Onneksi he pääsevät temmeltämään yhdessä taas muutaman viikon kuluttua, kun alkaa kanalintumetsästys.

Siskoilta terveisiä

Emäntä kävi eilen kyläilemässä Kärsän siskojen Dumlen ja Pätkiksen luona. Kärsällä oli kauhea haisteleminen, kun emäntä palasi kotiin. Hän heilutti häntää vimmatusti ja nuuhki kädet ja jalat kauttaaltaan. Hajuja tarttui etenkin Pätkiksestä, joka tuli syliin rötväämään ihan niin kuin Kärsäkin aina tekee.



Toivottavasti Kärsä pääsee seuraavalla kerralla mukaan, niin ei tarvitse tyytyä pelkkiin hajuihin.

Kanalintukausi alkoi

Tänä vuonna isäntä sai järjestetyksi lomansa niin, että Urpo ja Kärsä pääsivät aloittamaan kanalintukauden samana päivänä kuin muutkin. He matkustivat pohjoiseen jo lauantaina ja tapasivat mökillä Dumlen ja Pätkiksen. Kärsä ja Pätkis jaksoivat jamuta ensimmäisenä iltana, mutta sitten he rauhoittuivat tajuttuaan, että pian alkavat tositoimet.



Ensimmäisenä päivänä ei tullut saalista eikä lintuja vaikuttanut olevan kovin paljon. Kärsän haku ei ollut kovin loistavaa, Urpo puolestaan on jo vanha paksukainen, joka ei jaksa juosta enää samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina. Ei häneltä voi kyllä muuta odottaakaan, koska hän ei ole juossut koko kesänä muuta kuin kotipihalla. Oli niin kamalan kuuma kesä, ettei koiria voinut oikein juoksuttaa.

Huutava vääryys!

Viikko sitten emäntä pakkasi pikkuveljen autoon, jätti koirat keskenään kotiin ja lähti muutamaksi tunniksi pois kotoa. Palatessaan emäntä tuoksui oikein hyvälle, suorastaan huumaavalle. Kärsä huomasi heti, että emännän vaatteissa oli Dumlen ja Pätkiksen (siis Kärsän siskojen, ei suklaan) haju. Kauhea vääryys, että Kärsä ei päässyt mukaan tapaamaan siskojaan! Se ei nyt vain tällä kertaa ollut mahdollista, mutta ehkä tytöt tulevat pian taas meille leikkimään Urpon ja Kärsän kanssa.

Hännystelijäveli

Kärsän onnenpäivä oli eilen, kun hänen siskonsa Dumle ja Pätkis tulivat kylään. Yleensä Kärsä on Pätkiksen kanssa hyvää pataa, mutta eilen hän keskittyi ahdistelemaan isosisko Dumlea, joka on kaiken lisäksi leikattu. Kärsä kulki koko ajan Dumlen perässä ja koitti nousta selkäänkin pari kertaa niin että Dumle joutui ojentamaan nuorempaa veljeään. Pätkis sai sillä välin olla rauhassa sylissä sekä Urpon kanssa sohvalla, tosin vasta sen jälkeen kun koirat olivat juosseet peräkanaa pihalla hyvän tovin.

Neljä seisojaa

Kärsän siskot Dumle ja Pätkis kävivät tänään meillä. Heillä oli valtavan hauskaa yhdessä, vaikka heidän piti ensin haukkua toisensa lyttyyn. Kärsä ja Pätkis löysivät alkuhässäkän jälkeen yhteisen sävelen ja juoksivat hurjana ympäri pihaa. Välillä Kärsä heitti Pätkiksen maahan ja puri kaulasta, mutta kyllä Kärsäkin sai osansa Pätkikseltä.



Harmi vain, että päivä oli sateinen, joten koirat eivät viihtyneet pihalla kovin pitkään. Kärsän ja Pätkiksen leikki taukosi hetkeksi sisällä, mutta jatkui sitten taas niin rajuna, että meidän oli pakko mennä takaisin ulos. Dumlella riitti ihmeteltävää, mutta Urpo oli ihan kauhuissaan sateesta ja kiehnäsi vain jaloissa koko ajan.



Kärsä olisi mielellään lähtenyt siskojen mukaan, kun heidän oli aika lähteä kotiin. Pätkis on ainoa, joka suostuu leikkimään Kärsän kanssa, sillä Urpo ei oikein ole kiinnostunut.

Pyhäpäivän hurjat leikit

Kalaretkien lisäksi Urpo ja Kärsä ehtivät pääsiäisen aikana käydä Dumlen ja Pätkiksen luona leikkimässä. Kärsän ja Pätkiksen touhuja on niin kiva seurata, sillä he löytävät aina heti yhteisen sävelen.


Urpo, Kärsä, Pätkis, Dumle


Pätkis ja Dumle

Urpo ja Dumle eivät enää leiki samalla tavalla kuin pentuina, mutta heilläkin oli kova vauhti päällä. Urpo jaksoi juosta pihalla hajujen perässä, vaikka hän on muuten nykyään niin laiskanpulskea.

Seisojanelikko koki kovia, kun heidät laitettiin vähäksi aikaa koira-aitaukseen. He huutelivat sieltä naapurien koirille ja välillä ihan muuten vaan. Olihan se kamala vääryys, että heitä ei otettu mukaan kahvipöytään!

Uinuvat lemmikit

Kärsä saa taas tyytyä uinumaan Urpon viekussa, sillä siskot Pätkis ja Dumle jatkoivat tänään matkaa muualle. Onneksi pääasia eli metsästys onnistuu ilman siskojakin. Kärsä seisoi tänään jotain lintua, mutta isäntä ei nähnyt sitä, joten saalista ei tullut.

Huomenna on vuorossa lepopäivä, tai siis reissu Rovaniemelle hakemaan lisää ruokaa koirille. Kahdentoista kilon nappulasäkki kestää normaalisti kaksi viikkoa, mutta nyt lähes täysi säkki on mennyt melkein viikossa.

Unelmanelikko

Kanalintukausi on alkanut, ja Urpo ja Kärsä matkustivat eilen pohjoiseen isännän kanssa. Mukaan lähtivät myös Kärsän siskot Dumle ja Pätkis isäntineen. Nyt seisojanelikko on mökillä odottamassa tositoimia. (Metsästysluvat on hankittu huomisesta lähtien, joten tänään on vielä ollut lepopäivä.)

Vappuaaton metkut

Dumle ja Pätkis

Saimme tänään yllätyskutsun Dumlen ja Pätkiksen luo kahville. Se oli oikein mieluisa yllätys Urpolle ja Kärsälle, koska viime kerrasta on taas aikaa. Meno oli kuitenkin alkuinnostuksen jälkeen yllättävän vaisua, mikä saattoi johtua lämpimästä säästä. Kaikkien kielet vain roikkuivat ja läähätys kuului.





Pätkis löysi auton takakontista Kärsän ihanan kepin ja otti sen tietysti haltuunsa. Kärsää kismitti moinen röyhkeys, niinpä heille tuli pattitilanne, kun kumpikin halusi kepin itselleen. He tepastelivat ympäriinsä yhteisen kepin kanssa, eikä Kärsä irrottanut otettaan edes silloin, kun Pätkis hyppäsi toisen auton takakonttiin. Lopulta Kärsä oli kuitenkin herrasmies ja antoi siskon pitää kepin.

Jälleen kerran täytyy todeta, ettei seisojia voi koskaan olla liikaa! Olisi ihanaa, jos olisi aina neljä seisojaa.

Neljä samanlaista

Voi mikä onnenpäivä Kärsällä oli eilen! Siskot Dumle ja Pätkis tulivat käymään, ja Kärsä oli ihan liekeissä. Niin kyllä Urpokin, sillä hän arvostaa naisseuraa. Pihalla oli eilen vielä sen verran lunta, että koirat saivat painia hangella. Eilisiltainen rankkasade veikin sitten lähes kaikki loput lumet pihalta, huoh.

Urpo hävisi omille teilleen pusikkoon ja Dumle palloili itsekseen hajuja haistellen sillä välin, kun pikkusisarukset painivat. Kyllä se vain on niin, että Pätkis on ainoa, joka osaa leikkiä Kärsän kanssa kunnolla! Kukaan muu ei yllä samalle tasolle. Kuvastakin sen näkee, että pennelit ovat samasta puusta veistetyt: kummallakin on huulet samalla tavalla rullalla nameja odottaessaan. Sisätiloissa heillä oli aivan samat elkeet. Kumpikin nousi vuorotellen pöydän ääressä istuvien syliin vaatimaan huomiota painimatsien välissä.

Olisipa ihanaa, jos meillä olisi aina neljä seisojaa! (Tai sitten ei.)

Urpojen joulu

Koirilla on tänä vuonna ollut vähän kurja joulu, koska isäntä on reissussa ja emäntäkin joutui olemaan jouluyön töissä päivystämässä. Nyt on onneksi alkanut pidempi vapaa, niin Urpon ja Kärsän ei tarvitse olla tuntikausia yksin kotona vähään aikaan.

Kärsä sai tänä vuonna lahjaksi Non-stopin vetovaljaat. Valitettavasti hän ei ole vielä päässyt kokeilemaan niitä tositoimissa, koska emännällä on taisteluvamma. Koirat bongasivat pari viikkoa sitten lenkillä toisen koiran ja riuhtaisivat emännän kylki edellä päin puuta. Siitä lähtien kylki on ollut niin kipeä, että käveleminen on ollut välillä hankalaa, ja juoksulenkeistä voi vain haaveilla.



Joulun parasta antia olivat Dumlen ja Pätkiksen tuomat lahjapaketit, joista kummastakin paljastui vinkulelu sekä herkkutikku. Lahjojen avaaminen oli Urpon ja Kärsän mielestä tosi kivaa, sisältökin on toki mieluinen. Kiitos ihanille siskoksille!

Siskot kylässä

Kuva on järkyttävän huonolaatuinen ainaisesta pimeydestä johtuen, mutta silti oli aivan pakko ikuistaa koko lauma, kun Dumle ja Pätkis tulivat tuomaan Urpolle ja Kärsälle joulutervehdyksen. Oli kyllä tuskaa saada kaikki pysymään paikoillaan, tai lähinnä Kärsää oli vaikea istuttaa riviin muiden kanssa. Hän karkaili koko ajan, kun ei malttanut olla paikoillaan. Hänellä oli niin kivaa siskojen kanssa. Dumle ei kyllä tainnut arvostaa pikkusisaruksien juoksentelua, sillä hän murahteli heille vähän väliä.

Käynti oli valitettavan pikainen, joten pitää ottaa uusintamatsit pian. Kärsällä ja Pätkiksellä on aina niin kivaa yhdessä.

Upea kolmikko

Piipahdimme eilen Dumlen luona pitkästä aikaa. Kärsä olisi toivonut tapaavansa myös Pätkis-siskon, joka oli valitettavasti matkoilla, mutta onneksi Dumle piti jöötä pikkuveljelle. Koirat olivat tosin ihmeen vaisuja eivätkä oikein leikkineet tai painineet. Toivottavasti Pätkis on kotona seuraavalla kerralla, sillä vain Pätkis ymmärtää Kärsää.

Kyytiä räksille

Viime viikolla Urpo ja Kärsä kävivät kahtena aamuna mansikkamaalla jahtaamassa räkättirastaita Dumlen kanssa. Tai siis Kärsä kävi kahdesti, Urpo pääsi mukaan vain yhtenä aamuna. Kummallakaan ei mennyt kaksisesti, sillä Kärsä mälväsi lintuja ja Urpo teki paukkunoudon. Mutta pääsivätpähän taas lintujen makuun!

Vesihommia

Eräänä päivänä Urpo ja Kärsä kävivät uimassa Kärsän siskojen Dumlen ja Pätkiksen kanssa. Mukana oli noutolintu, ettei uiminen menisi pelkäksi polskimiseksi. Kärsä meni hyvin innokkaasti veteen ja haki linnun, mutta luovutuksen kanssa oli ongelmia. Lintu ei millään tule Kärsän mukana perille asti, vaan hän sylkäisee sen rannassa ihan mihin sattuu.

Tänään he kävivät polskimassa läheisellä lammella, koska lenkillä tuli kuuma. Kärsä oli hyvin iloinen eläin ja otti pitkiä loikkia matalassa vedessä.

Sisaruslenkki

Eilen uhmasimme kelivaroituksia ja ajoimme Kärsän siskojen luo lenkkeilemään. Dumle ei valitettavasti päässyt lenkille tassuhaavan takia, mutta Pätkis viihdytti poikia. Kärsällä ja Pätkiksellä oli taas tosi kivaa yhdessä. Metsässä Urpo meni menojaan, mutta pennut pysähtyivät aina välillä painimaan lumessa.

Kärsän ja Pätkiksen emä Silny on taas saanut pennut kotonaan Hollannissa. Pentuja syntyi neljä ja niillä on sama isä kuin edellisellä pentueella, joten Kärsä ja Pätkis saivat neljä uutta täyssisarusta. Ihanaa, maailmassa ei koskaan voi olla liikaa seisojia!