Halloween-tunnelmissa

Maisema oli juoksulenkillä kuin halloweenina. Oli sumuista ja harmaata ja maata koristivat syksyn lehdet. Koko Kärsä-eläin meni taas kuraan ja joutui pesulle kotona.

Ulkona syömässä

Kärsä syö aika usein ulkona, jotta sisälle tulisi vähemmän kuolaa. Etenkin lenkin jälkeen on parempi antaa ruoka pihalla, sillä muuten hän rimpuilee nälissään tassupesulla niin, ettei niitä pysty pesemään saati kuivaamaan kunnolla.



Jossain vaiheessa kesällä Kärsällä oli suuria vaikeuksia istua alas ja odottaa lupaa ottaa ruokaa, mutta nyt se sujuu näin mallikkaasti.

Karvan verran laittomasti

Kärsä on aika taitava venyttämään sääntöjä sopimaan omaan tahtoonsa. Tässä tassut ovat ihan karvan verran lakanoiden puolella, joten hän sai nyt tämän kerran olla.

Ensimmäiset liukkaat

Tänä aamuna oli jo mustaa jäätä tiellä. Pilvetön taivas on kuitenkin ihan kiva juttu iltapäivällä, kun pääsee nauttimaan auringosta.

Pieni aamulenkki

Syysloman jälkeinen maanantai alkoi juoksulenkillä. Vakireitillä on suljettu ylikulkusilta pienehkän puron yli, koska sillan tukipalkki oli jotenkin huonossa kunnossa. Korjausaikataulu on luokkaa "sitten joskus", joten nyt tyydyimme lyhentämään lenkkiä, jotta meidän ei tarvitse mennä puron yli.

Hirvijahdissa mukana

Kärsä pääsi mukaan hirvijahtiin vähän juoksentelemaan ja haistelemaan hajuja. Mitään sen kummempaa hän ei osaa eikä saa hirvijahdissa tehdä, mutta Kärsästä on aina mukavaa päästä mukaan.

Nilkat ojossa

Kärsä meni sohvalle isännän pesään ja ojensi nilkatkin niin nätisti. Ihan kuin prima ballerina!

Halinalle

Kärsä on aina ollut sylihauva, ja hänelle on erittäin tärkeää saada päivittäinen syliaika.

Niin kaunis, niin kaunis

Kärsä on aivan täydellisen kaunis seisojapoika.

Pyörälenkillä

Kävely-/pyörälenkillä täytyy välillä pitää taukoa. Kärsäkin tajuaa silloin mennä maahan makoilemaan, kun hän huomaa, ettei lenkki etene mihinkään.

Lokakuu parhaimmillaan

Lokakuussa päivä alkaa lyhentyä nopeasti, mutta välillä on ihan nättiäkin.

Jahdissa taas

Vaikka pohjoisenreissu on tältä vuodelta jo tehty, jahtihommat jatkuvat kotinurkilla. Kärsä pääsi paikallisen metsästysseuran järjestämään pupujahtiin tänään. Saalista ei tullut, mutta Kärsällä oli mukavaa, kun pääsi juoksentelemaan.

Ruskan väreissä

Kärsä on juuri ollut pohjoisessa ihastelemassa ruskaa, mutta on se täällä kotonakin nyt aika hieno.

Uusi luu

Kärsä sai Ruotsin-reissulla luun autoon, jotta hänellä ei olisi tylsää. Luu on kaluttu ihan tyhjäksi, mutta silti Kärsän pitää vieläkin pureskella sitä koko ajan. Nyt meillä voikin olla luita saatavilla, kun ei ole enää kuin yksi koira. Aiemmin ei uskaltanut pitää luita, ettei koirille tulisi tappelua niistä.

Kotiutunut

Kärsä tuli myöhään eilen illalla reissusta ja on tänään saanut ladata akkujaan auringossa. Toki hän halusi lenkillekin haistelemaan kaikki viikon aikana tulleet hajut.

Työt jatkuvat

Kärsä on jatkanut hommia Ruotsissa ja saanut vähän saalistakin. Jahtipäivät ovat olleet hieman aiempaa lyhyempiä, ettei papparainen rasitu. Hän on jaksanut hienosti ja ollut innoissaan, mikä on pääasia.



Kärsä on aamuisin ollut vähän jäykkä, mutta lihakset ovat aina vetreytyneet siitä lopulta.



Tauoilla Kärsä on tajunnut levätä ja ottaa unoset, mitä hän ei nuorempana malttanut tehdä, vaikka Urpo oli näyttämässä esimerkkiä.



Iltaisin on tietysti pitänyt rötvätä sohvalla aivan kuutamolla.

Eläinlääkärissä

Kärsä kävi ruotsalaisen eläinlääkärin vastaanotolla tänään, koska Ruotsista Suomeen palatessa koiralla pitää olla ekinokokkilääkitys annettuna ja eläinlääkärin leima passissa.



Eläinlääkäri oli vähän huolissaan siitä, että ottaahan Kärsä lääkkeen ja vuorasi sen herkuilla, mutta Kärsähän on erittäin ahne. Pilleri sujahti kurkusta alas kuin huomaamatta, kun ahmatti pääsi kiinni herkunkantaan.

Jällivaarassa

Kärsä on nyt ensimmäistä kertaa Ruotsissa. Aiemmin hän on ollut Norjassa sekä tietysti synnyinmaassaan Hollannissa, joten Ruotsin-reissu on uusi kokemus.



Lintuja on toistaiseksi ollut hyvin vähän, mutta onpahan Kärsä päässyt hommiin kuitenkin.

Vuoden metsästysreissu alkoi

Kärsä lähti aamulla kohti Pohjois-Ruotsia isännän ja tämän kaverin kanssa. Pakuun pakattiin Urpon vanha autohäkki, joka näytti jotenkin yllättävän ahtaalta, mutta kyllä Kärsä mahtuu makoilemaan siellä.



Sellainen kömmähdys kävi, että Kärsälle erikseen tällä viikolla hankitut ruokasäkit jäivät oman auton takakonttiin. Onneksi matkan varrella Oulussa oli eläintarvikeliike, josta sai Kärsän nappuloita, niin hänen ei tarvinnut olla nälissään.

Se on kyllä monena vuonna ollut ongelmana, että kaikki muu on viimeisen päälle huolella pakattu mukaan, mutta koiranruuat unohtuvat ja sitten niitä saa metsästää matkan varrella minuuttiaikataululla ennen kuin kaikki kaupat ovat kiinni.

Pienokainen pesässä

Kärsä rakastaa Sipin lahjoittamaa petiä yhtä paljon kuin Urpo. Nyt peti on kokonaan Kärsän, sillä Urpo jätti sen hänelle perinnöksi.

Laiton rötvääjä

Kärsällä on lupa olla sängyllä vain päiväpeiton päällä. Joskus hän kuitenkin lipsahtaa laittomasti lakanoille. Sitten on koko sänky täynnä karvoja.

Hirveä sika

Kärsä löysi tänään keskeltä lenkkipolkua jonkun aivan hirvittävän "herkun". Emäntä joutui kaivamaan sitä Kärsän suusta, jolloin kädet menivät johonkin haisevaan sontaan. Kärsää operaatio näytti vain hymyilyttävän, vaikka hän joutuikin luopumaan aarteestaan.



Itse saalis näytti ensin käärmeeltä ja lähempää tarkasteltuna suolen pätkältä. Oli mikä oli, mutta siitä tuli aikamoinen kakkashow. Onneksi emännällä sattui olemaan taskussa kosteuspyyhe, jolla pyyhkiä kädet. Remmi sai kotona huolellisen pesun, jotta sitä voi jatkossakin käyttää.

Väsähtänyt eläin

Kärsä ei ollut tänään juoksulenkillä ollenkaan reipas. Hän jolkotteli vierellä ja välillä tuntui, että olisi ollut helpompi lähteä lenkille ilman häntä.



Jossain vaiheessa väistämättä tulee se hetki, jolloin Kärsä ei enää jaksa eikä häntä voi enää ottaa mukaan juoksemaan. Toivottavasti se hetki ei olisi ihan vielä.

Reippaana treeneissä

Kärsä tyytyi taas nauttimaan auringosta pehmeällä nurmikolla, kun pikkuveli oli futistreeneissä. Talvikaudella treenit ovatkin sisällä, joten silloin Kärsä saa odottaa lenkin jälkeen autossa treenien loppumista.

Ketterä Kärsä

Kärsä on jo yli 12,5-vuotias, mutta vielä ei ole minkäänlaisia merkkejä siitä, että hän ei pääsisi hyppäämään esimerkiksi autoon. Isäntäväen sängyllekin Kärsä pääsee ihan helposti. Urpoa piti ainakin viimeisen vuoden ajan avittaa sängylle ja autoon, mutta Kärsä on edelleen hyvin ketterä.

Jäätävä lenkki

Kotoa lähtiessä oli vain kaksi astetta lämmintä, joten tänään ei ainakaan tarvinnut pelätä, että Kärsä läkähtyisi, eikä tarvinnut mennä uimalammen kautta juoksulenkille.



Lenkistä tulikin yli 17 kilometrin pituinen, koska viileässä oli hyvä juosta ja helppo hengittää. Eikä Kärsäkään tosiaan ollut kuumissaan.

Tauon jälkeen juoksemassa

Kärsä ei ole kolmeen viikkoon päässyt juoksulenkille, koska emännällä on ollut juoksutauko, mutta tänään Kärsä pääsi taas. Kyllä kelpasi näissä maisemissa!

Syyskuu alkoi

Kärsän työkuukausi alkoi, mutta vielä ei ole työnteon vuoro. Nyt olisi ollut liian lämmintäkin lähteä metsälle, sillä jo kävelylenkillä Kärsä alkoi läähättää.

Ruoho on vihreämpää

Kärsä näyttää sanovan Kyöstille, Kari-Pekalle ja Hessulle, että lälläslää, ruoho on paljon vihreämpää aidan tällä puolen!

Halitauko

Joskus lenkillä täytyy pitää halitauko, kun Kärsä on niin ihana.

Nautiskelija

Kärsä tykkää nukkua isäntäväen sängyllä päivisin ja nimenomaan isännän puolella. On niin mukavaa painaa pää isännän tyynyn päälle, joskin päiväpeiton kuuluu olla siinä välissä.

Hyvä saalis

...vaan ei Kärsälle! Nämä kaikki omenat emäntä onnistui pelastamaan ennen kuin Kärsä sai kärsänsä kiinni niihin.

"Mukava" asento

Miten tämä muka voi olla mukava asento?! Kärsä makoili näin koko emännän lounastauon ajan ja ilmeisesti kuitenkin tykkäsi, kun ei kerran vaihtanut asentoa, vaikka koko patja oli käytettävissä.

Vaihteeksi yleisurheilukatsomossa

Tänään Kärsän ihmisveljellä oli vuorossa yleisurheilutreenit. Kärsää se kiinnosti yhtä paljon kuin kasa kiviä, joten hän vain rötväsi ja nautti auringosta.

Uusi pikkukaveri

Kärsä oli tänään taas katsomassa ihmiseveljen futismatseja ja tapasi katsomossa uuden kaverin, seitsemän kuukauden ikäisen mäykkytytön. Alkuun Kärsä ei ollut ollenkaan vaikuttunut ja oli vain jäykkänä ja karvat pystyssä, mutta sitten hän alkoi lämmetä.



Lopulta Kärsä oli selällään maassa ja antoi mäykkylin nuuhkia rauhassa. Muuten Kärsä oli vähän rasittava futisfani tänään, sillä hän haukkui äänekkäästi vähän väliä. Yleisössä oli muitakin koiria ja aina kun joku niistä osui näkökenttään, Kärsä aloitti huutokonsertin.

Iloinen jälleennäkeminen

Nukka ja Viki tulivat taas käymään meillä tänään. He olivat vain vähän aikaa tällä kertaa, mutta Viki ehti taas ilahtua Kärsän näkemisestä.



Kärsä katsoi lähdön hetkeä epäluuloisesti, että tulevatko vieraat kohta taas takaisin. Mutta eivät he tule enää pitkään aikaan.

Unelias pappa

Kärsä ei herännyt siihen, kun emäntä paloitteli omenaa keittiössä. Hän ei herännyt heti edes siihen, että omena oli hänen kuononsa edessä. Papparainen nukkuu sikeästi eikä kuule enää niin hyvin.

Elokuinen aamu

Aamuisin on vielä valoisaa, mutta ilma on hyvin kostea. On tietysti ärsyttävää, että Kärsän tassut pitää aina pestä lenkin jälkeen, mutta onpahan upeita auringonnousuja, kun ilmassa on kosteutta.

Jäähyväisten aika

Nukka ja Viki jatkoivat tänä aamuna matkaa meiltä ja jättivät Kärsän yksin kotiin. Hän ei olisi halunnut jäädä, vaan loikkasi heidän autoonsa kyytiin. Nukka ja Viki sen sijaan eivät olisi halunneet auton kyytiin, sillä he ovat matkustaneet viime päivinä jo pitkät matkat.

Kavereita kylässä

Tänään Kärsä sai ison yllätyksen, kun Nukka ja Viki tulivat meille käymään. Viki olikin kasvanut aika paljon sitten viime näkemän!



Sekä Vikillä että Nukalla on juoksut, mutta Kärsä ei onneksi välittänyt siitä ollenkaan. Hän ei yhtään yrittänyt nuuskia valkoisia peppuja. Viki sen sijaan oli hyvin kiinnostunut Kärsästä ja uskalsi lähestyä Kärsää jopa silloin, kun tällä oli luu käsittelyssä. Se oli Nukan ja Vikin luu, mutta Kärsä omi sen itselleen ja murahteli Vikin lähestymisille.



Illalla kävimme lenkillä ihmisten ilmoilla eli mm. jäähallin takana, missä oli ihana kasa "lunta". Koirat söivät sitä yhteistuumin oikein antaumuksella, kunnes homma piti keskeyttää. Tuollainen lumi saattaa sisältää mitä vaan epäterveellistä, joten sitä ei passaa syödä ihan mielin määrin.