Kärsän pääsiäinen

Tänä vuonna Kärsä saa viettää pääsiäistä kahdestaan emännän kanssa, koska isäntä ja pikkuveli ovat reissussa. Alkuun Kärsä oli pettynyt, kun ei päässyt mukaan reissuun, mutta on hänellä ihan mukavaa kotonakin.



Kärsä on saanut nukkua emännän vieressä isännän paikalla, toki siten, että päiväpeitto on ollut suojaamassa lakanoita, sillä lakanoille ei ole asiaa. Juoksulenkkejä ei voi nyt tehdä, koska emännälle tuli noidannuoli, mutta pitkät ja rauhalliset kävelylenkit tekevät vain hyvää, joten niitä Kärsä on päässyt tekemään.

Aprillipäivän puuha

Kärsä pääsi aurinkoon loikoilemaan pitkän lenkin jälkeen. Nyt on paremmin tilaa patjalla, kun Urpo ei ole enää jakamassa sitä.

Viimeiset jäät

Vielä löytyy metsän siimeksestä kohta, missä on jäätä talven jäljiltä. Puro on jo melkein sula, mutta yhdessä kohdassa vesi solisee jään alla. Onneksi muualla ei tarvitse enää liukastella.

Erikoinen kohtaaminen

Juuri kun emäntä oli ottamassa Kärsästä kuvaa, jostain läheltä alkoi kuulua kovaa töminää. Metsässä olikin hevosia, jotka laukkasivat metsätiellä niin, että hiekka vain lensi. Kärsäkin oli ihan hököillään ja selvästi mietti, pitäisikö hevosille haukkua vai ei.

Lumen tilalla kuraa

Vaikea uskoa, että tässäkin kohdassa oli vielä muutama viikko sitten lunta nilkkoihin asti. Kevät tuli kyllä ihan silmänräpäyksessä. Toivottavasti pysyykin näin, ettei enää tulisi mitään kinoksia.

Yllätys lenkillä

Päivälenkki sai tänään yllätyskäänteen, kun tiellä tuli vastaan naapurin poika koiransa kanssa. Jatkoimmekin matkaa yhdessä.



Alkuun Kärsä oli hyvin epäluuloinen ja karvat olivat ihan pystyssä. Jokaisen pysähdyksen kohdalla Kärsä alkoi uudestaan jäykistellä ja nosti karvat pystyyn, mutta sitten hän rentoutui pikkuhiljaa huomatessaan, että lapukkatyttö onkin ihan kiva.

Upea aamu

Joskus maanantaikin voi olla upea. Tänään ainakin oli todella hieno auringonnousu.



Jos ei olisi Kärsää, niin emäntä tuskin olisi päässyt ihailemaan tätä näkymää. Onneksi siis on Kärsä, joka vaatii joka aamu pitkän lenkin.

Löysin rantein

Kärsällä on maailman hauskimmat nukkumisasennot. Aina kun hänelle tulee kuuma, hän kellahtaa katolleen ja antaa tassujen sojottaa kohti taivasta kunnes ranteet löystyvät ja tassut taittuvat kuin lakastuneet kukat.



Kuvassa näkyy myös Urpon repimä sohva. Ei ole kivan näköinen, mutta eipä tässä nyt kannata hankkia uutta sohvaa niin kauan kuin Kärsä on vielä menossa mukana. Kärsä ei tosin taida pahemmin repiä sohvaa, mutta ei kannata ottaa mitään riskiä nyt. Tuon tyynyn voisi toki jotenkin koittaa paikata, jos olisi osaamista.

Juoksukuulumisia

Kärsä on pitkin talvea vienyt emäntää juoksemaan pari kolme kertaa viikossa. Nyt on erityisen kivaa, kun ei ole enää lunta eikä jäätä, eikä myöskään pimeys haittaa enää. Ainoa ongelma on nyt emännän takareisi, joka ei oikein meinaa kestää rankkoja juoksulenkkejä.

Urpon 15-vuotispäivä

Tänään Urpo olisi täyttänyt 15 vuotta. Viimeinenkin sisarus samasta pentueesta lähti vihreämmille niityille jo yli kolme vuotta sitten, joten Urpo sai juhlia aika monet synttärit yksin.



Kuten kuvasta näkyy, Urpo oli viimeisinä aikoinaan erittäin laiha. Joten vaikka harmittaa, että Urpo ei ihan päässyt juhlimaan 15-vuotispäiväänsä, niin kyllä näitä viimeisten aikojen kuvia katsomalla tulee tunne, että Urpon oli aika lähteä.

Toivottavasti Urpo juhlii siellä jossain ja saa ainakin 15 nakkia.

Yksinäisten senioreiden treffit

Kärsä pääsi tapaamaan pitkästä aikaa Moonaa koirametsään. Moona on ollut ainoa koira jo reilun vuoden ajan, ja nythän Kärsälläkään ei ole enää kaveria kotona. Nämä olivat siis vähän niin kuin yksinäisten sennukoirien treffit, sillä Moonakin ehti jo täyttää kymmenen vuotta.



Ikä ei kyllä sinänsä näkynyt kummankaan käytöksestä. Välillä Moona jahtasi Kärsää ajohakun kera, ja siitäkös Kärsä tykkäsi. Myös painileikkejä oli vähän väliä niin, että ihmiset meinasivat lentää nurin.



Moona on kyllä oikein sopivan raju kaveri Kärsälle.

Pilkkireissu

Jäät sulavat jo, mutta vielä ehtii pilkille. Kärsä pääsi tänään mukaan ja sai vetää ahkiota jäällä. Välillä hän veti myös isäntää, joka oli potkukelkalla liikkeellä. Sitten Kärsä pääsi ahkioon lepäämään taljan päälle, eikä hänestä näkynyt kuin sininen takki.

Kärsä-pentu

Kärsähän on aina rakastanut kaikenlasia palloja, mutta tennispallolla hän ei ole leikkinyt pitkään aikaan. Hän on innostunut siitä nyt taas Urpon poismenon jälkeen. Tai ehkä kyse on siitä, että pallo on nyt löytynyt jostain sohvan alta.



Joka tapauksessa Kärsä leikkii sillä niin kuin joku pentukoira.

Rusakoita pöläyttämässä

Tänään on jahtikauden viimeinen päivä, joten Kärsä pääsi vielä kerran pöläyttämään rusakoita. Saalista ei taaskaan tullut, mutta Kärsä kyllä löysi pitkäkorvia.



Jahdissa oli mukana muitakin koiria, mm. lyhkärityttö, jolla on yhtä kaunis ruskea turkki kuin Kärsällä.

Urpo palasi kotiin

Urpo palasi tänään kotiin uurnassa ja pääsi takan päälle tarkkailemaan meitä. Kauniit muistot jäävät, samoin ikuinen ikävä. Urpo oli maailman hienoin lintukoira, rakkaista rakkain perheenjäsen, ilonamme melkein 15 vuoden ajan.

Sade tuli rankka

Kuten sääennuste lupaili, tänään sataa vettä. Yöllä oli vielä kunnon lumimyräkkä, ja pihan kolaamiseen meni tunti, mutta sitten alkoi kuulua litsläts, kun vettä tippui räystäältä. Kärsäkin sai pitkästä aikaa laittaa sadetakin lenkille.

Viimeisiä talvipäiviä

Huomenna luvassa on vesisadetta, joten nyt on nautittava talvesta ja lumesta vielä viimeisiä kertoja. Tänään sai vielä kävellä nilkkoihin asti ylettyvässä kinoksessa melkoisessa pakkasessa. Ihanaa, kun ei ole kuraa eikä märkää.

Ypöyksin kotona

Tänään koitti se päivä, kun Kärsä joutui jäämään ihan yksin kotiin. Tosin alkuun vain muutamaksi tunniksi, koska isäntä lähti töihin vähän myöhemmin. Kaikki meni onneksi hyvin, koti oli pystyssä päivän päätteeksi eikä mitään ollut rikottu. Kärsä oli kyllä aika väsynyt, sillä hän oli varmaan päivystänyt ikkunalla koko päivän.

Urpon lempisää

Nyt alkaisi olla sellainen kevätaurinko, josta Urpo olisi nauttinut. Hän olisi voinut makoilla liiterin edessä patjalla ottamassa aurinkoa nassuun. Mutta ei Urpo olisi mitenkään enää jaksanut elää pidempään, kyllä hänen oli jo aika päästä ikiuneen kevätauringosta huolimatta. Kärsä saa nyt jatkaa Urpon perinnettä ja palvoa aurinkoa.

Kärsän uusi arki

Kärsä ei ole koskaan ennen ollut ainoa koira. Syntymäkodissa oli tietysti paljon muita koiria: seitsemän sisarusta, äiti sekä muita aikuisia koiria. Sitten Kärsä matkusti Pätkiksen kanssa Hollannista kotiin Suomeen ja muutti meille Urpon kaveriksi. Siitä lähtien Kärsä on aina ollut Urpon kanssa lukuunottamatta viime syksyn metsästysreissua pohjoiseen, missä toki oli Kuura-koira kaverina.



Sen takia on vähän jännittänyt, miten Kärsä reagoi Urpon poismenoon. Tähän mennessä Kärsä on tuntunut luulevan Urpon odottavan kotona, kun tulemme esimerkiksi lenkiltä kotiin. Kärsä oikein hyppii ulko-ovea vasten odottaessaan, että se avautuu. Aika usein Urpo nimittäin oli heti ovella vastassa ainakin niinä kertoina, kun hän ylipäätään kuuli ja tajusi, että joku on tulossa.



Tällä viikolla Kärsän ei vielä tarvitse jäädä yksin kotiin. Sekin jännittää vähän, että mitä siitä tulee - onko koko kämppä säpäleinä sen jälkeen... Ainakin Kärsä saa nyt paljon huomiota ja kivoja lenkkejä ja nameja. Syli on aina vapaa Kärsälle, kun ei ole Urpoa viemässä paikkaa.

Kärsä 12 vuotta

Kaiken surun keskellä on aihetta myös juhlaan: Kärsä täyttää tänään 12 vuotta! Sen kunniaksi hän sai tietysti 12 nakkia ruuan kanssa. Kärsä hotkaisi ne alta aikayksikön eikä mitään jäänyt jäljelle.



Kärsä on uskomattoman reipas 12-vuotiaaksi. Pitkät juoksulenkit sujuvat vielä ilman mitään ongelmaa, eikä Kärsä pysty aamulla rauhoittumaan ennen kuin hän on päässyt pitkälle aamulenkille edes kävellen.

Kevään ensimmäinen rötväyskeli

Nyt aurinko yltää taas liiterin eteen siten, että siinä voi iltapäivällä hetken aikaa nauttia patjalla makoillen. Urpokin olisi tykännyt.

Hyvästi, rakas ystävä

Urpon viimeinen aamu koitti tänään. Tapahtumat etenivät lopulta nopeasti, ja lopullinen päätös oli melko spontaani.



Kaikki alkoi aamuneljältä, jolloin Urpo herätti emännän tassuttelemalla olohuoneessa. Tassutus kuuluu nyt erityisen hyvin, kun ei ole mattoja lattialla. Urpo kävi pihalla pissalla ja tuli sitten heti takaisin sisälle. Kun emäntä oli päässyt takaisin nukkumaan, meni hetki, niin olohuoneesta kuului törähdys ja tassuttelua - Urpo oli kakannut lattialle ja onnistunut levittämään sontaa pitkälle matkalle, myös mm. sohvatyynyyn, joka oli lattialla. Tyyny lähti saman tien roskiin.

Kun kakat oli siivottu ja kaikki taas nukkumassa, ei mennyt kauaa kun sama toistui. Nyt tosin Urpon tuotos oli löysä ja sitä oli koirien patjalla ja pedillä. Peti piti purkaa ja laittaa pesuun, patjan päällinen meni roskiin. Kolmas kerta oli pahin: ripulia oli tällä kertaa sohvalla ja Kärsän tassuilla. Kaunis käsin tehty villapeitto lähti roskiin, samoin koirien toinen patja, joka oli ilman päällistä. Kärsäkin joutui tassupesulle. Lisäksi lattia piti tietysti myös pestä kolmatta kertaa saman aamun aikana.



Silloin päätös alkoi kypsyä, nyt oli oikea hetki päästää Urpo ikuiseen lepoon. Onneksi tutulla eläinlääkäriasemalla oli vielä aika saatavilla tälle päivälle, niin asiaa ei tarvinnut yhtään pitkittää. Yllä oleva kuva on viimeinen Urposta otettu kuva. Kello oli 12, kun Urpo lähti viimeiselle reissulleen rakastamansa isännän kanssa. Isäntä palasi kotiin pelkän remmin ja pannan kanssa, ja Urpo oli poissa.

Ystävänpäivä sai siis kamalimman mahdollisen käänteen, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Urpo pääsi ansaitsemaansa lepoon.

Kevät keikkuen tulevi

Aurinko paistaa, mutta ei tunnu kovin keväiseltä, kun on lähes 20 astetta pakkasta. Kärsä joutui laittamaan takin päälle ja kaulurin korvien suojaksi lenkille. Urpo ei tietenkään lähtenyt edes mukaan.

Kaksin aina kaunihimpi

Jos Kärsä komennetaan pois keittiöstä, hän menee usein Urpon viereen. Ehkä hänen mielestään silloin on suurempi todennäköisyys saada jotain herkkua, vaikka Urpo on näistä kahdesta pahempi kerjäläinen, jolla tuntuu olevan ihan omat säännöt.

Uusia reittejä

Pari kertaa viikossa käymme naapurikaupungissa kaksijalkaisen lapsen treenien vuoksi. Urpo ei ole viime aikoina enää lähtenyt mukaan ollenkaan, vaan on mieluummin jäänyt kotiin odottamaan. Siispä Kärsän kanssa on voinut tehdä pidempiä lenkkejä.



Tässä Kärsä tutustuu keskiaikaiseen kirkkoon, jonka olemme aiemmin nähneet vain kauempaa, kun Urpon kanssa ei ole ehtinyt noin pitkälle lenkille.

Rähmäsimmu

Urpo kävi elokuussa eläinlääkärissä näyttämässä toista silmäänsä, joka alkoi vuotaa joskus alkukesästä . Silloin hän sai viikon silmätippakuurin, joka auttoi parin viikon ajan. Sitten silmä alkoi taas vuotaa. Se paranee aina hetkeksi silmähuuhteella, mutta vuoto alkaa aina uudestaan. Mitään tulehdusta siinä ei kuitenkaan todettu.

Matot rullalla

Meillä ei ole nyt mattoja lattialla ollenkaan, koska ne menevät niin usein kakkaan. Urpo saattaa vääntää tortut milloin ja mihin tahansa, vaikkei olisi edes ripulia, joten nyt saamme toistaiseksi pärjätä ilman mattoja. Ne ovat juuri käyneet pesulassa, koska niitä on nyt niin monta kertaa pesty kotikonstein.

Liian kylmä

Tänä aamuna tapahtui ennenkokematon ihme: Kärsä ei kerta kaikkiaan halua lähteä lenkille! Hän pakeni pedille, kun emäntä lähestyi remmin kanssa. Urpo meni myös, mutta hänen nyt ei olisi tarvinnutkaan lähteä mihinkään.



Ei Kärsääkään toki pakoteta, jos hän ei halua lähteä. Ehkä menemme ulos päivemmällä, jos pakkanen lauhtuu edes vähän.

Varusteet kohdillaan

Kärsä sai tänään uudet tossut suojaamaan tassuja pakkaselta. Hän ei kyllä oikein tykännyt niistä. Lisäksi päähän laitettiin ihmisveljen karvahattu, joka pysyy paikoillaan hieman paremmin kuin kauluriviritys. Tossut lentelivät menemään, kun isäntä päästi Kärsän pellolle juoksemaan, joten niitä ei voi käyttää ainakaan metsästyksessä. Mutta jos ne suojaisivat kylmältä edes vähän, niin siitäkin olisi jo apua.

Uskollisimmat

Isäntä lähti asioille ja jätti koirat kotiin emännän kanssa. Heille ei näytä kelpaavan emännän seura, sillä he ovat aivan hököillään koko ajan ja odottavat vain isäntää kotiin.



Kun naapuri ajoi talomme ohi, koirat ryntäsivät ensin ikkunalle katsomaan ja sitten eteiseen haukkumaan. Hölmöt eivät tajunneet pitkään aikaan, ettei kukaan ole tulossa meille juuri nyt.

Taas kylmää

Urpo on tänä vuonna käynyt lenkillä kahdesti, joista ensimmäinen päättyi paleltuneisiin korviin. Toisen kerran hän kävi, kun pakkanen oli maltillinen. Nyt on taas niin kylmä, ettei Urpoa otettaisi, vaikka hän haluaisikin. Kärsäkin joutuu turvautumaan kauluriin korvien peitoksi, ettei kävisi niin kuin Urpolle.

Aina yhdessä

Urpo ja Kärsä ovat olleet yhdessä melkein koko ajan koko Kärsän elämän eli pian 12 vuotta. He ovat aina tykänneet makoilla vierekkäin ja päällekkäin ihan lähellä toisiaan.



He ovat aivan liikuttavan suloisia.

Pupuja narraamassa

Kärsä pääsi paikallisen metsästysseuran rusakkojahtiin tänään. Mukana oli muitakin koiria, ja hakuun pääsi vuorotellen. Kärsä haki omalla vuorollaan hyvin, mutta rusakot olivat piilossa, sillä yhtäkään ei löytynyt koko päivänä. Kukaan muukaan ei löytänyt pupuja.



Kärsä pääsi kuitenkin juoksentelemaan ja tekemään sitä, mistä hän kaikista eniten tykkää, mikä on pääasia.

Niin ihana papparainen

Urpo täyttää maaliskuussa 15 vuotta ja alkaa siis olla jo todella vanha. On täytynyt ruveta hyväksymään ajatus siitä, että Urpon aika alkaa olla lopuillaan ja ettei hän enää kovin pitkään voi olla kanssamme. Mutta kun katsoo häntä, niin ei meinaa pystyä käsittämään, että noin ihanasta papparaisesta pitäisi jonain päivänä pystyä luopumaan!

Paleltumat parantuneet

Urpon korvat olivat viime viikon pakkaslenkin jäljiltä turvoksissa melkein viikon verran, mutta nyt ne ovat taas palautuneet. Urpo ei tosin ole sen koommin halunnut lähteä lenkille, vaikkei pakkanen enää pauku yhtä kovaa. Häntä ei nyt kuitenkaan enää ikinä pakoteta lähtemään, jos hän ei tahdo.

Sairaanhoitaja Kärsä

Kun ihmisveli on kipeä, Kärsä ryhtyy sairaanhoitajaksi ja menee viekkuun lämmittämään ja hoitamaan (ja ehkä hakemaan itselleen vähän huomiota). Niin söpöä!

Loppiaisen reippailut

Lämpömittarin lukema oli -16,5 astetta, mutta Kärsä lähti silti reippaana emännän kanssa juoksemaan. Kärsälle piti virittää kauluri korvien suojaksi, ettei hänelle kävisi niin kuin Urpolle eilen. Kauluri ei ihan koko aikaa pysynyt kunnolla paikoillaan, mutta oli silti parempi kuin ei mitään. Ainakaan Kärsän korvat eivät paleltuneet ja hän jaksoi hienosti.

Urpo lenkillä

Urpo halusi välttämättä lähteä mukaan lenkille juuri tänään, talven toistaiseksi kylmimpänä päivänä. Hän olisi halunnut kääntyä takaisin jo aika pian, mutta tyhmä emäntä ajatteli, että jatketaan nyt vielä vähän matkaa. Ei olisi kannattanut, sillä lopulta Urpo-raukka oikein tärisi ja nosteli tassujaan.



Kotona emäntä tajusi, ettei Urpon takki ole yhtä lämmin kuin Kärsä pomppa. Olisi kannattanut edes vaihtaa heille takit päittäin. Lisäksi Urpo olisi tarvinnut jotain korviensa suojaksi, koska korvat olivat illalla turvoksissa eli selvästi paleltuneet. Nyt täytyy seurata tilannetta ja tarvittaessa lähteä eläinlääkäriin.

Tästä lähtien Urpoa ei enää ikinä viedä kovalla pakkasella lenkille!

Aamulenkin löydös

Kärsän aamulenkin varrelta löytyi ylläri: räjäytetty postilaatikko. Jollain on ilmeisesti mennyt uudenvuodenjuhlinta vähän pitkäksi, sillä tämä on tapahtunut viime yön aikana. Illalla postilaatikot telineineen olivat vielä ihan kunnossa. Ei auta muu kuin lähteä postilaatikko-ostoksille ja korjata teline, niin koirilla on taas kunnon paikka, mihin nostaa tassua.

Piilossa kylmyydeltä

Urpo ei ole tänä vuonna vielä pystynyt lähtemään lenkille, koska on ollut niin kylmä ilma. Hän on sen sijaan nautiskellut peiton alla omalla pedillään. Ihan sopivaa tekemistä pian 15-vuotiaalle pappakoiralle.

Ensimmäinen aamu

Vuoden 2026 ensimmäinen aamu oli nätti, ja Kärsä lähti emännän kanssa reippaana juoksulenkille ennen auringonnousua. Eipä näkynyt ketään muita kylänraitilla vielä siihen aikaan.



Nyt täytyy nauttia Kärsän juoksuvalmennuksesta, koska tänä vuonna hän täyttää 12 vuotta eikä ole niin itsestäänselvää, että hän enää jaksaa kovin pitkään juoksuttaa emäntää.



Urpon viidennentoista uudenvuodenpäivän ainoa aktiviteetti oli isännän lautasen nuoleminen. Sikamaista!