Lokoisat oltavat

Kärsä viihtyy sängyllä etenkin isännän puolella. Joskus hän kaivaa päiväpeiton alta tyynyn esiin ja pitää päätään sillä, vaikka se onkin ihan laitonta tässä talossa.



Joskus hän tyytyy lepuuttamaan päätään päivänpeiton päällä.

Aamulenkillä

Kävelemme melkein joka aamu tämän laavun ohi. Talvella saa varoa, ettei liukastu tai kompastu pimeässä, mutta nyt riittää valoa.



Pari vuotta sitten laavulla tehtiin ilkivaltaa kaatamalla puita ja rikkomalla laavun rakenteita, joten nyt siellä on valvontakamera kuvaamassa. Jos joku joskus katsoo kameran tallenteita, niin on varmaan tylsää katsoa jokaikinen päivä samojen tyyppien lenkkeilyä.

Hevoset kesälaitumella

Naapurin hevoset ovat viimein tulleet kesälaitumelle.



Tällä kertaa Kärsä ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota, haisteli vain kärsällään hyviä hevosenkakan tuoksuja.

Elämä reunalla

Joskus ei vain voi ymmärtää Kärsän ajatuksia. Ei kai tuossa reunalla voi olla mukavaa roikkua?!

Uupunut seniori

Aina ei tule ajatelleeksi sitä, että Kärsäkin on jo aika vanha koira. Välillä sen kuitenkin huomaa esimerkiksi siitä, että hän nukkuu tavallisen kävelylenkin jälkeen tuntikausia. Joskus muinoin pitkä lenkki sai Kärsän lepäämään pari tuntia ja sitten oli taas meno päällä.

Uintikausi käynnissä

Kärsä pääsee aina lämpiminä päivinä uimaan lammelle. Nyt on punkkiliuoksetkin laittamatta, koska sen jälkeen ei voi kahteen päivään uida. Onneksi Kärsällä on ollut vasta kaksi punkkia tämän kesän/kevään aikana.

Aamun polkujuoksu

Kärsä heräsi tänään aikaisin ja lähti emännän kanssa polkujuoksemaan. Reitistä tuli kaikkiaan 14 kilometrin pituinen.



Luontopolulla kukkivat suopursut ja tupasvillat, jostain kuului kurkien huutoa. Oikein harmitti, että juostessa täytyy keskittyä enimmäkseen siihen, mihin astuu, eikä ehdi niinkään ihailla maisemia.



Aamulla kuuden jälkeen oli aika viileää, mutta heti kun aurinko ylsi polulle, alkoi olla lämmin. Kärsä pääsikin noin puolivälissä kastautumaan veteen. Sen jälkeen olikin hurja nousu ylös kallion päälle, missä auringonlämpöä oli jo ihan tuntuvasti.

Ruokafestareilla

Kärsä lähti tänään mukaan paikallisille ruokafestareille, vaikka se olikin vähän riskialtis suunnitelma. Se meni kuitenkin melko hyvin.



Isäntäväki kävi hakemassa herkkuja ruokapöytään ja Kärsä makoili pöydän alla. Hän onnistui bongaamaan sieltä kaikenlaista pientä purtavaa, joten pöydän alla oli ihan hyvät oltavat.



Päivä oli kuitenkin kuuma eikä festarialueella tuullut yhtään, joten Kärsän piti päästä jokeen pulahtamaan. Sen jälkeen oli taas hyvä bongailla herkkuja.

Reippaana aamulenkillä

Kärsästä saa aina maailman parhaan lenkkikaverin vaikka heti aamusta. Yksin ei varmasti tulisi lähdettyä.



Tämän aamun ohjelmaan kuului kymmenen kilometrin juoksulenkki. Olihan taas upea aamu!

Hyvää Urpon päivää!

Tänään on ensimmäinen Urpon päivä viitentoista vuoteen ilman Urpoa. Meillä on niin kova ikävä häntä.

Varovainen lenkki

Uskaltauduimme taas varovaiselle juoksulenkille ennen työpäivää. Vauhti oli maltillinen, vaikka välillä meinasi lähteä lapasesta. Nyt täytyisi kuitenkin yrittää ottaa rauhassa, ettei emännän takareisi ottaisi nokkiinsa.

Supervarovainen hölkkälenkki

Emännän vaikeudet eivät loppuneet noidannuoleen, sillä sen jälkeen alkoi yhä enemmän vaivata toinen takareisi, joka tuntuu olevan melkoisen jumissa. Nyt oli kuitenkin päästävä kokeilemaan ihan varovaista hölkkää.



Kärsä lähti tietysti mukaan, mutta ilman vetovaljaita, koska tänään oli tarkoitus edetä ihan etanavauhtia. Lenkki meni oikein hyvä, ja Kärsäkin taisi nauttia siitä.

Pyöräilijä mukana

Perheen kaksijalkainen lapsi on saanut uuden pyörän ja on sen myötä käynyt useammin lenkillä Kärsän ja emännän kanssa.



Silloin kun on pyöräilijä mukana, täytyy valita reitit sen mukaan. Siksi emme mene aina samoja vanhoja reittejä, mikä on Kärsällekin varmasti mukavaa.

Elämää seniorin kanssa

Kärsällä on alkanut ilmetä heikentynyttä kuuloa. Hän ei nykyään kuule, jos pihaan ajaa auto. Vaikka auton ovia paiskottaisiin kiinni, Kärsä ei välttämättä herää siihen. Hän havahtuu usein vasta sitten, kun tulija on tullut ovesta sisään.



Urpolle kävi aikoinaan sama juttu, mutta vasta joskus 14-vuotiaana. Kärsä toimi Urpon korvina loppuajat, joten ehkä Kärsän korvat ovat nyt vain olleet liikakäytössä eivätkä sen takia enää toimi.

Utuinen aamu

Aamu-usva on hienon näköistä, mutta ikävämpi puoli on se, että lenkin jälkeen tassut pitää pestä, koska maa on niin kosteaa.

Korvat aktiiviasennossa

Pystykorvaisilla koirilla korvien asennosta näkee paljon, mutta kyllä näillä luppakorvillakin voi ilveillä.



Tässä Kärsä näyttää mallia, miten korvat laitetaan, kun pitäisi poseerata kuvaa varten, mutta pusikosta kuuluu jotain jännää.

Tarina kuvan takana

Tänään olimme keskustassa lenkkeilemässä ja siellä oli tarkoitus ottaa Kärsästä kuva hienojen pusikoiden edessä.



Kävi kuitenkin niin, että pusikossa olikin joku laitapuolenkulkija tekemässä tarpeitaan, joten Kärsä ei päässytkään kuvaan juuri siinä. Vähän matkan päässä kuvaan tuli väkisin mukaan ruma liikuntahalli.

Sunnuntailenkki

Kärsä oli aamulla juoksemassa emännän kanssa. Se meni ihan hyvin, kunnes emännän toinen takareisi alkoi vaivata. Loppuun asti oli kuitenkin juostava, sillä muuten olisi tullut vilu hikisillä vaatteilla.



Kärsä ennätti kuitenkin poseerata hetken puron äärellä.

Kevät etenee

Pian alkaa heinä kasvaa pihalla ja sitten on varmasti tiedossa punkkeja.



Pitäisi laittaa Kärsälle punkkiliuos niskaan ennen kuin alkaa olla lämmintä, sillä liuoksen kanssa ei saa mennä uimaan kahteen päivään. Nyt Kärsällä ei onneksi ole vielä ollut yhtään punkkia.

Vuokot kukkivat

Kärsä ei ole kiinnostunut valkovuokoista. Häntä lähinnä harmitti, kun piti lenkillä pysähtyä ihailemaan kukkia.

Kärsän terveiset

Kärsä vilkuttaa kaikille faneilleen korvallaan ja kertoo samalla, että piha on täynnä aivan herkullista kakkaa, jota on ihanaa käydä popsimassa aina, kun valvovan viranomaisen silmä välttää.

Vapunpäivä

Tämä vappu on mennyt pihalla loikoillen. Eipä sitä muuta kaipaa, toki Kärsä olisi halunnut ottaa maistiaiset munkeista ja simasta.

Nyt varovasti

Aina kun Kärsä järsii keppejä, tulee mieleen ne kerrat, kun hänellä on jäänyt tikkuja ikeneen aiheuttaen tulehduksen.



Tylsää kuitenkin kieltää keppien puremista, koska se on Kärsälle niin mieluisaa puuhaa.

Valmentajalle kiitos

Emäntä on toipunut selkäongelmista ja pääsi osallistumaan paikalliseen juoksutapahtumaan. Sieltä tuli voitto naisten kymmenen kilometrin matkalla ja sen myötä kultamitali kaulaan. Kärsä on taas ansainnut kaiken kunnian, vaikkei ollutkaan mukana juoksemassa tänään. Hän on kuitenkin sellainen valmentaja, ettei parempaa voisi toivoa.

Siskon luona

Emäntä kävi vierailulla Kärsän siskon Pätkiksen luona tänään. Kärsä ei ollut mukana eikä olisi voinut tullakaan, koska Pätkiksen perheessä on nyt aivan uusi jäsen, ihana pieni Daim, jolla ei ole vielä kaikkia rokotuksia. Kärsä saa siis vierailla Pätkiksen, Tuplan ja Daimin luona joskus myöhemmin.



Daim on aivan villi tyttö, joka roikkuu kaikessa kiinni niin kuin tyypillinen pentukoira nyt tekee. Kärsä ei varmasti olisi voinut sietää pientä riekkujaa, mutta Pätkiksen kanssa Kärsä on aina viihtynyt. Tuplastakin Kärsä varmasti tykkää.

Rintakarvat märkänä

Onpa hieno maanantaisää! Kärsän piti oikein käydä kastautumassa vedessä, kun oli niin lämmintä.

Fleecekeli jatkuu

Aamuisin on edelleen niin kylmä, että Kärsä tarvitsee fleecen lämmikkeeksi. Jos mittari näyttä lenkille lähtiessä viittä pakkasastetta, niin ei sinne oikein tohdi lähteä alasti.

Mursu patjalla

...vai onko se sittenkin Kärsä?

Kärsän pääsiäinen

Tänä vuonna Kärsä saa viettää pääsiäistä kahdestaan emännän kanssa, koska isäntä ja pikkuveli ovat reissussa. Alkuun Kärsä oli pettynyt, kun ei päässyt mukaan reissuun, mutta on hänellä ihan mukavaa kotonakin.



Kärsä on saanut nukkua emännän vieressä isännän paikalla, toki siten, että päiväpeitto on ollut suojaamassa lakanoita, sillä lakanoille ei ole asiaa. Juoksulenkkejä ei voi nyt tehdä, koska emännälle tuli noidannuoli, mutta pitkät ja rauhalliset kävelylenkit tekevät vain hyvää, joten niitä Kärsä on päässyt tekemään.

Aprillipäivän puuha

Kärsä pääsi aurinkoon loikoilemaan pitkän lenkin jälkeen. Nyt on paremmin tilaa patjalla, kun Urpo ei ole enää jakamassa sitä.

Viimeiset jäät

Vielä löytyy metsän siimeksestä kohta, missä on jäätä talven jäljiltä. Puro on jo melkein sula, mutta yhdessä kohdassa vesi solisee jään alla. Onneksi muualla ei tarvitse enää liukastella.

Erikoinen kohtaaminen

Juuri kun emäntä oli ottamassa Kärsästä kuvaa, jostain läheltä alkoi kuulua kovaa töminää. Metsässä olikin hevosia, jotka laukkasivat metsätiellä niin, että hiekka vain lensi. Kärsäkin oli ihan hököillään ja selvästi mietti, pitäisikö hevosille haukkua vai ei.

Lumen tilalla kuraa

Vaikea uskoa, että tässäkin kohdassa oli vielä muutama viikko sitten lunta nilkkoihin asti. Kevät tuli kyllä ihan silmänräpäyksessä. Toivottavasti pysyykin näin, ettei enää tulisi mitään kinoksia.

Yllätys lenkillä

Päivälenkki sai tänään yllätyskäänteen, kun tiellä tuli vastaan naapurin poika koiransa kanssa. Jatkoimmekin matkaa yhdessä.



Alkuun Kärsä oli hyvin epäluuloinen ja karvat olivat ihan pystyssä. Jokaisen pysähdyksen kohdalla Kärsä alkoi uudestaan jäykistellä ja nosti karvat pystyyn, mutta sitten hän rentoutui pikkuhiljaa huomatessaan, että lapukkatyttö onkin ihan kiva.

Upea aamu

Joskus maanantaikin voi olla upea. Tänään ainakin oli todella hieno auringonnousu.



Jos ei olisi Kärsää, niin emäntä tuskin olisi päässyt ihailemaan tätä näkymää. Onneksi siis on Kärsä, joka vaatii joka aamu pitkän lenkin.

Löysin rantein

Kärsällä on maailman hauskimmat nukkumisasennot. Aina kun hänelle tulee kuuma, hän kellahtaa katolleen ja antaa tassujen sojottaa kohti taivasta kunnes ranteet löystyvät ja tassut taittuvat kuin lakastuneet kukat.



Kuvassa näkyy myös Urpon repimä sohva. Ei ole kivan näköinen, mutta eipä tässä nyt kannata hankkia uutta sohvaa niin kauan kuin Kärsä on vielä menossa mukana. Kärsä ei tosin taida pahemmin repiä sohvaa, mutta ei kannata ottaa mitään riskiä nyt. Tuon tyynyn voisi toki jotenkin koittaa paikata, jos olisi osaamista.

Juoksukuulumisia

Kärsä on pitkin talvea vienyt emäntää juoksemaan pari kolme kertaa viikossa. Nyt on erityisen kivaa, kun ei ole enää lunta eikä jäätä, eikä myöskään pimeys haittaa enää. Ainoa ongelma on nyt emännän takareisi, joka ei oikein meinaa kestää rankkoja juoksulenkkejä.

Urpon 15-vuotispäivä

Tänään Urpo olisi täyttänyt 15 vuotta. Viimeinenkin sisarus samasta pentueesta lähti vihreämmille niityille jo yli kolme vuotta sitten, joten Urpo sai juhlia aika monet synttärit yksin.



Kuten kuvasta näkyy, Urpo oli viimeisinä aikoinaan erittäin laiha. Joten vaikka harmittaa, että Urpo ei ihan päässyt juhlimaan 15-vuotispäiväänsä, niin kyllä näitä viimeisten aikojen kuvia katsomalla tulee tunne, että Urpon oli aika lähteä.

Toivottavasti Urpo juhlii siellä jossain ja saa ainakin 15 nakkia.

Yksinäisten senioreiden treffit

Kärsä pääsi tapaamaan pitkästä aikaa Moonaa koirametsään. Moona on ollut ainoa koira jo reilun vuoden ajan, ja nythän Kärsälläkään ei ole enää kaveria kotona. Nämä olivat siis vähän niin kuin yksinäisten sennukoirien treffit, sillä Moonakin ehti jo täyttää kymmenen vuotta.



Ikä ei kyllä sinänsä näkynyt kummankaan käytöksestä. Välillä Moona jahtasi Kärsää ajohakun kera, ja siitäkös Kärsä tykkäsi. Myös painileikkejä oli vähän väliä niin, että ihmiset meinasivat lentää nurin.



Moona on kyllä oikein sopivan raju kaveri Kärsälle.

Pilkkireissu

Jäät sulavat jo, mutta vielä ehtii pilkille. Kärsä pääsi tänään mukaan ja sai vetää ahkiota jäällä. Välillä hän veti myös isäntää, joka oli potkukelkalla liikkeellä. Sitten Kärsä pääsi ahkioon lepäämään taljan päälle, eikä hänestä näkynyt kuin sininen takki.

Kärsä-pentu

Kärsähän on aina rakastanut kaikenlasia palloja, mutta tennispallolla hän ei ole leikkinyt pitkään aikaan. Hän on innostunut siitä nyt taas Urpon poismenon jälkeen. Tai ehkä kyse on siitä, että pallo on nyt löytynyt jostain sohvan alta.



Joka tapauksessa Kärsä leikkii sillä niin kuin joku pentukoira.

Rusakoita pöläyttämässä

Tänään on jahtikauden viimeinen päivä, joten Kärsä pääsi vielä kerran pöläyttämään rusakoita. Saalista ei taaskaan tullut, mutta Kärsä kyllä löysi pitkäkorvia.



Jahdissa oli mukana muitakin koiria, mm. lyhkärityttö, jolla on yhtä kaunis ruskea turkki kuin Kärsällä.

Urpo palasi kotiin

Urpo palasi tänään kotiin uurnassa ja pääsi takan päälle tarkkailemaan meitä. Kauniit muistot jäävät, samoin ikuinen ikävä. Urpo oli maailman hienoin lintukoira, rakkaista rakkain perheenjäsen, ilonamme melkein 15 vuoden ajan.