Takki rikki

Kärsä on pitänyt Urpon vanhaa takkia metsästystauolla ollessaan. Eilen Kärsälle kävi sellainen moka, että sillä aikaa kun isäntä laski vapoja veteen, niin Kärsä oli purrut Urpon takin rikki. Nyt häntä ei siis voi jättää edes takin kanssa valvomatta, huoh. Kärsä on aivan kamala tuholainen!

Doublé

Urpo ja Kärsä ovat nyt siirtyneet pohjoisemmaksi ja ottaneet Kuuran mukaan matkan varrella. Inarissa Urpo sai heti ensimmäisenä päivänä doublén eli kaksi riekkoa. Kärsä taisi enimmäkseen keskittyä liehittelemään Kuuraa sammakkoasennossa.

Kärsän ensilumi

Pohjoiseen satoi tällä viikolla ensilumi, joka oli Kärsän ensimmäinen varsinainen lumikokemus. Toukokuun viidentenä satoi kylläkin lunta, mutta se ei jäänyt maahan lainkaan. Kärsä oli innossaan lumesta ja juoksenteli ympäriinsä.

Lepohetkiä

Notskilla on hyvä levätä isännän kyljessä kiinni.


Jos isäntä on paennut yläsänkyyn, niin myös isoveljen kylki kelpaa.

Sekasikiö

Sekalainen seisojakunta seikkailee edelleen ja sekoilee mökillä. Kärsä on päässyt metsästyksen makuun hieman enemmän ja osaa jo hakea jonkun verran. Urpo taas vietti eilen lepopäivää yksin mökillä ja nukkui koko päivän. Kärsää ei passaakaan jättää yksin mökille, sillä hän syö heti kaiken ruuista huonekaluihin. Autossa hän saa olla vain häkissä, ettei auton sisustus katoa parempiin suihin.

Kesämuistoja

Elokuussa oli hellettä, Kärsä oli vielä pieni ja olimme lomalla koko porukan voimin.















Kaikki kuvat J.W.

Onnistumisia

Mainittakoon tähän väliin, että Kärsän hollantilainen kasvattaja on mukana pohjoisessa tutustuakseen suomalaiseen metsästyskulttuuriin ja nähdäkseen miten hänen kasvattinsa Dumle, Pätkis ja Kärsä pärjäävät. Eilen oli kuitenkin Urpon vuoro näyttää osaamistaan seisomalla ulkomaan vieraalle akkateeren. Kärsäkin väläytteli orastavia taitojaan löytämällä pari pyytä ja teertä ja seisomalla niitä hetken. Kyllä hänestäkin vielä kelpo lintukoira tulee!

Väsyneitä veikkoja

Kuva T.V.

Metsässä juoksentelu on tainnut olla rankkaa, kun Urpo ja Pätkis ovat nukahtaneet sylikkäin. Eräänä yönä Urpo kömpi kaverin makuupussiin ja nukkui siellä koko yön. Kärsä yritti mennä perässä, mutta ei enää mahtunut mukaan.

Ensimmäinen päivä

Kärsä on nyt korkannut uransa kanalintukoirana, tosin heikosti on mennyt. Hän ei oikein ymmärtänyt lähteä hakemaan lintuja van jäi jalkoihin pyörimään. Ehkäpä tilanne helpottuu sitten, jos hän joku kerta löytää jotain vahingossa.


Kuva J.T.

Urpokaan ei kunnostautunut lintukoirana, mutta sen sijaan hän seisoi metsästyskaverilleen jänistä. Kaveri ampui jänön, jotta pöydässä olisi edes jotain syötävää illalla.

Lähdön hetki

Muutaman tunnin päästä koittaa taas se hetki, kun isäntä nostaa kytkintä (tai siis painaa automaattivaihteisen auton kaasupoljinta) ja lähtee kohti pohjoista. Tänä vuonna Urpon ei tarvitse rehkiä, sillä apuvoimia on tulossa sankoin joukoin. Dumle on tosin ainoa, josta tällä hetkellä on Urpon tuuraajaksi, sillä muut - Kärsä, Pätkis ja Kuura - ovat keltanokkia. Tosin eihän sitä koskaan tiedä, miten pentujen kanalintu-ura lähtee käyntiin - voihan heistä olla suurikin apu!



Matkustusjärjestelyt ovat hieman erilaiset kuin aiempina vuosina, koska autossa on nyt kaksi koiraa. Häkkiin mahtuu pitkällä matkalla vain toinen, ja ainakin tänä vuonna Kärsä on se, joka saa nauttia häkin ruhtinaallisista tiloista. Hän on nimittäin sikaillut pureskelemalla takakontin sisustuksia eikä enää voi olla siellä irrallaan. Ainahan niitä tarinoita on kuullut, että koira söi auton sisukset rattia myöten, mutta nyt ne jutut eivät enää naurata samalla tavalla...



Kärsä sai eilen ikioman metsästysliivin, jota hän ei olisi tykännyt pitää. Hän yritti purra sitä eikä suostunut poseeraamaan se yllään, mutta eiköhän hän totu siihen nyt kun hän saa harjoitella sen pitämistä kuukauden verran.

Aloitus

Tänä vuonna kävi niin, että Urpo ja Kärsä eivät päässeet kanalintualoitukseen, koska isäntä on töissä eikä päässyt lähtemään pohjoiseen. Toivottavasti kaikilla muilla on ollut antoisa aloitus!



Sen sijaan seisojapojat kävivät treffeillä Sipin ja Villan kanssa Haunisten altaalla. Siellä saa nykyään uittaa koiria, ja valkkarit sekä Kärsä menivätkin heti hakemaan vilvoitusta. Urpo tyytyi kahlailemaan, vaikka meno oli hurjaa ja läähätys sen mukaista. Sipillä oli juuri ollut juoksut, mutta Urpolla kesti melkein koko lenkki tajuta se. Vasta lopussa hän haisteli Sipin tuoksuja.



Lenkin jälkeen kävimme Sipin ja Villan kotona. Sipi ahdistui urosten läsnäolosta ja kyyhötti nurkassa korvat luimussa. Se liittyi varmaan juoksuihin, sillä aiemmin Sipi on tykännyt kurittaa Kärsää. Villa sentään jaksoi ärähdellä Kärsälle, joka meni ihan matalaksi. Kärsä-raukka saa aina kaikkien vihat päälleen, koska hän on vain pikku penikka!

Sukuvika

Urpo voittajana

Urpon pikkusisko Miina voitti eilen Niesta 2014:n! Onnea Miinalle ja kotiväelle! Voittaminen taitaa kulkea suvussa, sillä Urpon ja Miinan Alma-emä on Junkkari-voittaja vuodelta 2009 ja Urpo taas tunnetusti J-12. Ei mitään paineita, mutta Miina taitaa nyt olla ennakkosuosikki tämän vuoden Junkkari-voittajaksi.

Kuva Henri & Heidi H.

Ystävyys koetuksella

Jo pari kuukautta sitten Urpo alkoi vaania Kärsää aina ruuan jälkeen. Kärsä ei saanut tulla pois ruokakupilta eikä liikkua sisätiloissa mihinkään. Nyt tilanne on se, että Urpo vaanii Kärsää sisällä melkein koko ajan. Kärsä joutuu kulkemaan pitkin seinänviertä korvat luimussa, eikä voi mennä esimerkiksi sohvalle lainkaan. Onneksi hän pääsee edes omaan häkkiin turvaan.



Kärsä ei ole aikoihin mennyt Urpon ruokakupille eikä ole muutenkaan ainakaan ihmissilmin nähden tehnyt mitään aiheuttaakseen pahennusta. Itse täytyy yrittää olla kieli keskellä suuta, ettei ainakaan tulisi pahennettua tilannetta omalla käytöksellä. Nyt täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Urpo saa aina kaiken ensin, oli sitten kyseessä ruoka tai pannan laittaminen kaulaan.