Urpo ja Kärsä saivat yhdessä vetää pikkuveljeä pulkalla ja kyyti oli niin kova, ettei emäntä meinannut pysyä perässä ollenkaan. Onneksi olimme kotitiellä, joten koirat tiesivät mihin suuntaan piti mennä.
Talven ensimmäisellä pilkkireissulla Kärsä sai erikoistehtävän eli ahkion vetämisen. Hänellä oli oikein vetovaljaat mukana. Vetäminen sujui mallikkaasti, vaikka Kärsän pitikin yrittää riekkua Urpon kanssa samalla.
Pikkuveli otti tänään koirien ruokakaapista ruokakupit ja rupesi sitten annostelemaan niihin nappuloita. Ne eivät ihan osuneet kuppeihin, mutta Kärsä oli kärppänä paikalla korjaamassa herkut talteen. Ruokakaapissa on lapsilukko, mutta pikkuveljellä meni alle viikko keksiä miten se avataan...
Kärsä tykkää nuuhkia pihalla ötököitä, mutta hän ei kuitenkaan voi sietää niitä ja yökkäilee niille. On aika huvittavaa, kun hän seuraa ötökkää kuonollaan ja yökkää aina välillä niin kuin olisi oksennus tulossa. Silti hän ei voi lopettaa seuraamista, vaan menee aina uudestaan perään.
Sateen ja uinnin jälkeen Urpo tykkää nuolla turkkinsa "kuivaksi". Sitten kun oma turkki on nuoltu kauttaaltaan, Urpo nuolee Kärsänkin. Aika hyvä palvelu Kärsällä!
Tänään on ollut niin lämmin, että koirat vain läähättivät lenkillä. Käytimme heitä uimassa sekä alku- että loppumatkasta. Kärsä ainakin oli hyvin innoissaan kuten videolla näkyy. Urpo piti käskeä veteen, mutta kyllä hänkin ui pienen lenkin.
Tällaista itkua Urpo pitää aina, kun hän tietää jäävänsä Kärsän kanssa kahdestaan kotiin. Ainoa tapa saada Urpo vaikenemaan on antaa hänelle nami. Hän varmasti tietää sen ja vinkuu kahta kauheammin, jotta namin saaminen nopeutuisi!
Kärsä rakastaa Urpon vaanimista. Melkein joka päivä Kärsä hiippailee Urpoa kohti ja tekee hyökkäyksen. Joskus Urpo ei välitä lainkaan, mutta toisinaan hän lähtee mukaan pikkuveljen leikkiin. Heidän leikkejään on niin hauska seurata!
Urpo ja Kärsä pääsivät eilen isännän mukaan Pirkanmaalle metsästysseuran talkoisiin. He saivat samalla treenata vesinoutoa, koska päivä oli kuuma. He tekivät myös pienen uintilenkin yhteistuumin.
Urpolle vedestä noutaminen on tietysti tuttu juttu, vaikkei hän niin paljon tykkääkään uimisesta. Urpo sai aikaan hyvän noudon, johon isäntä oli tyytyväinen.
Kärsä ei ole aiemmin noutanut vedestä, mutta koska hän on niin kauhean innokas uimari, niin jo ensimmäinen kerta meni hyvin. Välillä Kärsä ei löytänyt fasaania ja toi sen sijaan lumpeenlehden. Hän varmaan ajatteli, että isännälle on tuotava jotain ja nappasi lähimmän irtoavan osan mukaansa.
Kärsä ei millään haluaisi antaa kenenkään juoda samasta vesikupista, ei edes Pätkis-siskon. Kotona jos Kärsä kuulee Urpon lipittävän vettä, niin hän ryntää pikavauhtia kupille, ettei Urpo vaan juo kaikkea. Tässä pieni näyte Kärsän ahneudesta.
Meidän piti eilen päästä Dumlen luo hiihtämään, mutta treffit peruuntuivat valitettavasti. Tässä Urpon reaktio kuullessaan, ettei pääsekään Dumlen luo:
(Kuva on huonoa, mutta ääni on tässä videossa se tärkein.)
Menimme sen sijaan jäälle hiihtelemään aivan upeaan auringonlaskuun. Urpo karkaili välillä rannalle moikkaamaan muita koiria, mutta onneksi iltapäivähämärässä ei ollut paljon muita ulkoilijoita. Hiihdimme (ja juoksimme) sellaista haipakkaa, ettei kylmäkään päässyt yllättämään.
Vuosi sitten toukokuun kahdeksantena haimme Urpon kotiin. Tässä päivän kunniaksi pieni videopätkä viime toukokuun lopulta, jolloin Bertta kävi opettamassa Urpoa koirien tavoille:
Viime kesänä Urpo ei vielä suostunut uimaan, mutta nyt hän on innostunut pulikoinnista. Hän pääsi kokeilemaan vesityötäkin viime viikolla kasvattajan luona noutamalla dummyn vedestä siskojensa Chisun ja Vimman peesissä. Sittemmin Urposta on tullut varsinainen vesipeto. Hänen on pakko rypeä jokaikisessä mutalammikossa, joita piisaa vakiolenkkimme varrella: