Urpon sukulainen

Isäntä bongasi Urpon sukulaisen käydessään ampumaradalla treenaamassa. Ilmankos olikin niin nätin ja fiksun näköinen yksilö!

Dramaattinen päivä

Perjantai oli hyvin dramaattinen päivä Urpon elämässä. Heti aamusta hän ilmeisesti venäytti tassunsa ja jäi yhtäkkiä pihalle seisomaan oudon näköisesti. Menimme heti sisälle tutkimaan tassua, jossa ei näkynyt mitään erikoista, mutta Urpo ontui sitä ja oli vaisu ja surkean näköinen. Emännän oli pakko lähteä töihin, mutta onneksi "ukki" riensi apuun. Ukin saapuessa tassu oli kokenut ihmeparantumisen ja Urpo viiletti pitkin pihaa niin kuin mitään ei olisi ikinä ollutkaan. Ehkä Urpo siis vain filmasi, ettei joutuisi jäämään Kärsän kanssa kotiin.

Päivällä kävi ilmi Facebookista, että Urposta oli tullut taas isoveli. Alma-emä oli synnyttänyt kuusi pienokaista, kolme narttua ja kolme urosta. Kuvien perusteella ihan täydellisiä pieniä seisojia! Onnea Almalle ja kasvattajalle!

Illalla menimme lähimetsään lenkille. Urpo ja Kärsä olivat remmissä niin kuin kuuluukin, mutta se ei paljon auttanut, kun puun takaa ilmestyi yhtäkkiä valtavan kokoinen musta tanskandoggiuros, joka ei ollut remmissä. Urpo alkoi tietysti heti rähistä sille ja Kärsäkin haukkui minkä kerkesi. Doggi vastasi samalla mitalla takaisin, mutta onneksi ei sattunut mitään sen kummempaa. Tanskandoggin isäntä säntäili koiransa perässä ja kutsui sitä luokseen tuloksetta. Urpoa ja Kärsääkään ei meinannut saada ruotuun ja pois tilanteesta. Lopulta pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa.

Tuollaiset ovat ikäviä tilanteita, mutta tanskandoggin omistajan ripittäminen olisi ollut aika tekopyhää, kun itsekin juuri pidimme koiria vapaana nuotiopaikalla. Lisäksi rähinä oli varmasti Urpon vika, koska hänellä on tapana suhtautua toisiin uroksiin aika vihamielisesti. Mitään ei käynyt kenellekään, loppu hyvin kaikki hyvin!

Onnistumisia

Mainittakoon tähän väliin, että Kärsän hollantilainen kasvattaja on mukana pohjoisessa tutustuakseen suomalaiseen metsästyskulttuuriin ja nähdäkseen miten hänen kasvattinsa Dumle, Pätkis ja Kärsä pärjäävät. Eilen oli kuitenkin Urpon vuoro näyttää osaamistaan seisomalla ulkomaan vieraalle akkateeren. Kärsäkin väläytteli orastavia taitojaan löytämällä pari pyytä ja teertä ja seisomalla niitä hetken. Kyllä hänestäkin vielä kelpo lintukoira tulee!

Treeniä hollantilaisittain

Kärsän kasvattajalla on aivan upeat tilat koirankasvatusta ja yritystoimintaa varten. Lääniä piisaa, ja koko tila on aidattu. Pennut saivat olla tallirakennuksessa omassa karsinassaan. Isommille koirille oli varattu viereinen karsina, josta pääsi koiraportin kautta ulos erikseen aidatulle alueelle.

Paikalliset saksanseisojaharrastajat pitävät viikoittain treenejä Waltakken mailla, ja me pääsimme seuraamaan ja jopa osallistumaan niihin. Aikuisten seisojien juttuja emme nähneet, mutta penturyhmällä oli ainakin rankkaa. Kahdeksanviikkoiset Kärsä ja Pätkis sekä heidän sisarukset Waldo ja Emy tekivät samoja harjoituksia kuin 12-viikkoiset ja sitä vanhemmat pennut.



Kouluttaja jakoi kaikille nameja, joiden avulla oli tarkoitus harjoitella kontaktia. Ilmeisesti namit eivät olleet tarpeeksi houkuttelevia, sillä Kärsä ei ainakaan tajunnut yhtään mitään. Hän ei edes huomanut herkkuja, vaikka useampi eri henkilö yritti tarjota niitä hänelle. Se harjoitus meni siis mönkään.

Seuraavaksi Kärsä kokeili noin kahdeksan metrin pituista lihajälkeä. Kesti hetken ennen kuin hän tajusi mistä oli kyse, mutta sitten jälki löytyi. Eteneminen oli kylläkin hyvin epämääräistä ja välillä Kärsä piti nostaa takaisin oikealle reitille, mutta lopulta hän löysi lihanpalasen ja söi sen.

Muut pennut tekivät paljon muutakin sellaista, mitä Kärsän kanssa ei edes kokeiltu, mm. luoksetuloa ja uimista. Kärsälle laitettiin juuri ennen treenejä ensimmäistä kertaa panta kaulaan, joten siinä oli jo tarpeeksi opeteltavaa yhdelle kerralle.



Mielenkiintoisin hetki oli se, kun olimme jo viemässä pentuja lepäämään ja joku toi jäniksenraadon niiden haisteltavaksi. Sekä Kärsä että Pätkis olivat erittäin kiinnostuneita siitä ja kävivät oitis kimppuun. Kärsä innostui jopa kantamaan raatoa pitkät pätkät ja vei sen pois Pätkis-raukalta.

Kaiken kaikkiaan treenit kestivät parisen tuntia, mutta itse emme jaksaneet niin kauan. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten Hollannissa treenataan ja kuinka aikaisin opettelu aloitetaan. Kouluttaja kertoi, että seisojanpennun tulisi olla nähnyt kaikkea (lintuja, jäniksiä, supeja...) 8-16 viikon ikäisenä. Siinäpä hieman tavoitetta, tosin taidamme edetä suomalaisittain vähän hitaammin.

Kotona taas

Urpo oli erittäin väsynyttä poikaa päästyään kotiin viikonlopun vietosta Liedosta, missä hän oli viettänyt yönsä tarhassa ja riehunut päivät pihalla mustan kaunottaren eli Luna-seisojan kanssa. Kotona Urpo meni ihan ensin juomaan vesikupin tyhjäksi, järsi sitten hetken aikaa luuta ja rojahti nukkumaan. Koko päivänä hänen kanssa ei tarvinnut käydä kuin pihalla.

Kiitokset Lietoon Urpon hyvästä hoidosta!

PS. Gironilla on nyt myös ihkuja mäykkypentuja.

Tapahtumarikas pääsiäinen

Urpo makoilee tällä hetkellä sohvalla aivan reporankana, koska hänellä on ollut pari päivää aika haipakkaa menoa. Eilen hän oli uimassa koirauimalassa Dumlen sekä Gironin porukoiden Luna-seisojan ja Luka-belgin kanssa. Koirien oli tarkoitus harjoitella vedestä noutamista.

Valitettavasti Urpo jätti hyvän tilaisuuden käyttämättä eikä ollut lainkaan halukas noutamaan tai menemään veteen ylipäätään - hänet piti puolipakolla tyrkätä altaseen. Hän ei kyllä muutenkaan ole mikään älytön vesipeto, sillä uinti ei innosta kesähelteelläkään. Vesi ei sinänsä ole Urpolle mikään kauhun paikka, mutta hän kahlailee mieluummin kuin ui kunnolla.



Kuvat Mika Harju

Uinnin jälkeen Urpo pääsi vielä kasvattajan luo treenaamaan ketunnahan noutoa. Se meni sentään hieman paremmin, vaikkei Urpo kiinnostunutkaan ketusta toivotulla tavalla. Häntä piti hieman yllyttää, jotta hän edes meni katsomaan sitä.

Tänään Urpo on ollut pilkillä miesten kanssa. Hän sai tehtäväkseen vetää pulkkaa jäällä ja se sentään onnistui ongelmitta! Onhan Urpo muutenkin aivan mahdoton vetämään.





Nyt on hankintalistalla kunnon vetovaljaat. Niitä Non-Stopin valjaita meille on suositeltu, joten eiköhän sellaiset lähde tilaukseen tuota pikaa.

Gironin Hienohelma

Urpo ei voi liata hienoja tassujaan, joten hän kulkee lumista reunaa pitkin!

Alman toisen pentueen pallerot ovat nyt saaneet nimensä:

Gironin Hermosaha
Gironin Peltiheikki
Gironin Proto-Sisu
Gironin Rahikainen
Gironin Rajakiista
Gironin Emma
Gironin Polttopullo
Gironin Telamiina

Kuka arvaa, minkä pennun omistaja on etukäteen päässyt vaikuttamaan koiransa viralliseen nimeen?!

Kaksivuotias

Urpo on tänään viettänyt kaksivuotispäiväänsä hieman kurjissa merkeissä. Isäntä otti ja lähti reissuun nimittäin jo aamupäivällä ja sen jälkeen Urpo on tavoillensa uskollisena koko ajan kytännyt alaoven kolauksia siltä varalta, että isäntä tulisi takaisin. Kaiken lisäksi Urpo joutuu pian jäämään koko yöksi yksin kotiin, kun emäntäkin lähtee töihin.

Päivään on onneksi mahtunut mukaviakin juttuja:


Varikset saivat Urpon seisomaan kauniisti.


Ulkona hän hyppäsi aina välillä syliin.



Urpo istui nätisti ja sai ihanan nakkiaterian.


Illalla oli pakko pukea takki päälle, koska ulkona oli kamala viima.

Marvel Comics -pentueen eli koko kennelin ensimmäisen pentueen toisen synttärin aattona tuli sellainen tieto, että Kennel Gironin on saanut Saksanseisojakerhon lyhytkarvaisten saksanseisojien vuoden 2012 kasvattajataulun. Taulu myönnetään kasvattajalle, jonka kasvatteja on eniten palkittu kaer-kokeissa. Onnea meille kaikille siis myös tämän tittelin johdosta! Upeita koiria, jotka toivon mukaan saavat viettää vielä monta syntymäpäivää!

Vuoden lupaus

Pitkälti Junkkari-voittonsa ansiosta Urpo valittiin Kanta-Hämeen kanakoirakerhon vuoden lupaukseksi 2012. Siitä hyvästä hän sai pari diplomia ja mitalia, jotka kasvattaja kävi pokkaamassa puolestamme viime viikonloppuna KHKK:n kauden päätösjuhlassa. Urpon Alma-äiti valittiin tietysti KHKK:n vuoden koiraksi 2012. Onnittelut Almallekin! Urpon täytyy keväällä treenata armottoman kovaa, jotta vuoden lupaus -titteli ei muutu ihmisten mielessä ikuinen lupaus -titteliksi...

Kauden päätös

Urpo kävi eilen päättämässä lintukauden Alvettulassa (Hauholla), missä hän on ollut ennenkin monta kertaa. Mukana olivat kasvattaja mustan seisojatyttö Lunan kanssa sekä pari weimarinseisojaa.







Urpolla meni muuten hyvin, mutta paukkunouto oli riesana. Kunnon läksytyskään ei auttanut, Urpo lähti aina paukusta suoraan noutoon ilman minkään valtakunnan lupaa. Isäntä ei siis ollut oikein tyytyväinen Urpon suoritukseen, vaikka saaliiksi tuli 16 fasua.


Luna, musta kaunotar


Uljas weimari


Näin loikkii "grey ghost".

He saapuivat!

Kuva Giron

Facebookin kautta saimme tiedon, että Urpon pikkusisarukset ovat syntyneet viime yönä: kolme narttua ja viisi urosta eli päinvastoin kuin Urpon pentueessa. Yksi pentu syntyi epämuodostuneena ja kuolleena, mutta muut ovat kuulemma elinvoimaisia. Onnittelut Almalle ja kasvattajalle!

Junkkari-bileet

Eilen juhlistimme vihdoin ja viimein Gironin kennelin menestystä Junkkarissa sekä kaiken hyvän alun ja juuren eli Alma-mamman Suomen käyttövalio -titteliä. Ensimmäinen ohjelmanumero oli fasaanijahti Hauholla. Melkein kaikki pääsivät mukaan, vain Urpon Pläki-veli jäi pois porukasta osallistuakseen KAER-kokeeseen toisaalla.


Iisi-sisko tarkkana


Urpo ja Iisi odottamassa omaa vuoroa hieman malttamattomina

Liikuimme pellolla kahdessa eri ryhmässä. Tällä kertaa Urpo sai hieman vähemmän hakuaikaa kuin muut, koska Urpo on päässyt (ja tulee vielä pääsemään) niin paljon fasupellolle talven aikana. Meidän ryhmässä olivat Iisi, Armi ja Elmo.


Tämä kuva on pakko jakaa blogissa, koska linssilude Iisi on niin pöllön näköinen!

Porukka oli tasainen, sillä kaikki löysivät lintuja ja pääsivät seisomaan. Urpo pääsi kolme kertaa hakuun ja yhtä monta lintua saatiin alas. Suurin ongelma oli paukkunouto eli se, että Urpo lähti omin päin noutamaan lintua heti laukauksen jälkeen. Muuten se ei olisi mikään niin iso ongelma, mutta meidän on tarkoitus viedä Urpoa jatkossakin KAER-kokeisiin ja siellä paukkunoutoa ei katsota hyvällä.


Muutama meistä oli muistanut pukeutua jengiliiviin.


Elmo komeana


Armin takaraivo

Kuvamateriaali on näin upeaa, koska vimmatusti kiskova koira toisessa kädessä on erittäin helppo saada tarkkoja ja hyvin sommiteltuja kuvia... Malttamattomuus oli kyllä kaikkien ryhmämme koirien yhteinen pahe. Hakuun olisi pitänyt päästä koko ajan eikä kaverille olisi suotu työniloa lainkaan. Kaikki ryntäilivät joka suuntaan, kiskoivat, poukkoulivat, kirkuivat ja vinkuivat. Päivän hauskimmista ääntelyistä vastasi Iisi, joka kuulosti välillä ihan jyrsijältä!


Urpo fasaaninsa kanssa (loput olivat isännän taskussa)

Lähdimme ajamaan kotia kohti hyvissä ajoin. Matkalla pysähdyimme huoltsikalle syömään välipalaa ja päivän teemaan sopivia Dumle- ja Angry Birds -karkkeja. (Dumle oli tietysti mukana juhlimassa.) Jätimme Urpon kotiin lepäämään ja suuntasimme seuraavaksi Lietoon kasvattajan luo jatkamaan juhlia. Kaikki eivät päässeet mukaan iltamenoihin, mutta porukkaa oli kuitenkin ilahduttavan paljon. Alma on juuri astutettu toistamiseen, joten juhlissa oli mukana myös uusia pennunottajia.


Pöydät notkuivat ruokia ja juomia.


Koska Urpo ei päässyt juhliin, häntä edusti voittajaloimi, jonka asettelimme Alman ja kumppanien vakuuttavalle palkintopöydälle. Huomaa myös ilmapallot sekä ihana erikseen teetetty kakku!

Meille tuli täytenä yllätyksenä, että meitä lahjottiin vielä erikseen Junkkari-voiton johdosta. Saimme ihanan ovikranssin, koirankeksejä sekä lahjakortin koirafysioterapeutille. Urpo pääsee siis hierontaan, kunhan saamme varattua sopivan ajan. Lisäksi Urpolle oli tehty voittajavideo, jolla oli kuvia ja treenipätkiä Urposta. Olemme erittäin kiitollisia kaikista näistä!


Alma viattomana keittiössä

Alma hyöri tietysti koko ajan kaiken keskipisteenä. Hän oli milloin kenenkin sylissä sohvalla tai rapsuteltavana. Kun ruuat oli saatu pöytään, Alma joutui karanteeniin kuistille, koska hänellä on ollut tapana pihistellä röyhkeästi suoraan pöydältä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä Alma onnistui kaivamaan kuistille jätetystä muovipussista pari avattua juustopakettia. Siellä se mamma naureskeli partaansa ja herkutteli juustoilla!


Urpo ja lempipeitto

Kun kömmimme aamuyöstä kotiin, meitä odotti iloinen poika peittonsa kanssa. Urpo oli ilmeisesti levännyt kunnolla, koska tänään hän on taas ollut ihan täynnä energiaa.

Kiitos taas kerran Gironin väelle antoisasta päivästä!

Isänpäivä äidin kanssa

FI KVA Syystuiskun Untuva

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Urpo juhlisti isänpäivää herrajahdissa äitinsä Alman kanssa. Almasta tuli vastikään Suomen käyttövalio viidellä peräkkäisellä ykköstuloksella, joten ei voi kuin nostaa hattua ja onnitella sekä Almaa että omistajia!


Kaunis ja viisas Alma

Itse jahdista ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Alma tietysti teki upeaa yhteistyötä ohjaajansa kanssa, eikä Urpokaan mokaillut pahemmin. Pitihän herroille näyttää, miten kunnon kanakoira toimii! Reissusta jäi käteen muutama hieno kuva Almasta ja tietysti lisää kokemusta fasaaneista pellolla.



Joulukuun alkupuolella Urpolla on tiedossa toinenkin herrajahtireissu samaan paikkaan eli Hauholle. Siitä muutaman päivän päästä on vuorossa kauan odotettu fasaanitreeni koko Gironin porukan kanssa, jolloin näemme toivon mukaan ainakin melkein kaikki Urpon sisarukset.

Peltotreenikuvia

Gironilaisilla oli pari päivää ennen Junkkaria omat peltotreenit Lapualla. Kaikki eivät päässeet paikalle, mutta kokeenomaisiin treeneihin osallistuivat Urpon lisäksi Vimma, Ruska, Iisi ja Dumle. Oppaana ja ampujana oli Urpon isän omistaja, ja paikalle oli saatu tuomarikin.

Kaikki kuvat (c) Henri & Heidi H.



Dumlen tyylinäyte


Ruska ja saalis




Iisin vuoro



Vimma-kaunotar


Treeniporukkaa


Urpo vauhdissa


Ruska väsähti treenien jälkeen.

Gironin sisäisen voiton vei odotetusti Vimma. Kaikki saivat lintukosketuksia ja jokaiselle jaettiin pieni pokaali treenien päätteeksi. Urpo sai erityiskehut hyvästä hausta.