Vuoden viimeinen juoksulenkki

Tänään on kuulemma ennätyslämmin uudenvuodenaatto. Sen kyllä huomasi juoksulenkillä, sillä rapa roiskui oikein kunnolla. Muutenkaan lenkki ei mennyt ihan putkeen: alkumatkasta Urpo ei oikein suostunut vetämään, sitten emäntä kompastui ja kaatui naama edellä kuraan, sitten loppumatkasta Kärsä ei jaksanut vetää (!).

Nyt illalla olemme käyneet vielä pienellä iltalenkillä. Lähdimme ulos hyvissä ajoin ennen kuin ilotulituksia saa ampua, mutta jostain kuului silti jatkuva pauke. Onneksi se ei haittaa Urpoa ja Kärsää. Kärsä pyöritteli päätään ensimmäiset paukahdukset kuultuaan, mutta Urpo ei reagoinut millään tavalla, joten Kärsäkin rauhoittui. Itse emme ammu raketteja emmekä paukuttele mitään pikkukiinalaisia. Ensinnäkään moinen touhu ei kiinnosta pätkän vertaa ja toiseksi naapureillamme on hevosia, joten he varmaan arvostavat hiljaisuutta.

Kiva tyyny, Urpo!

Lasten kanssa

Olimme eilen viettämässä jouupäivää sukulaisten luona. Siellä oli kolme lasta, jotka arkailivat koiria alkuun, mutta tottuivat sitten. Koirat olivat ensin ihan hilseellä stressistä, mutta sitten hekin tottuivat lapsiin. Oli ilo huomata, että Urpo ja Kärsä ovat edelleen lapsiystävällisiä. Urpo antoi puolitoistavuotiaan tytön vetää korvista ja huulista räpäyttämättä silmiään, ja Kärsä leikki kiltisti kouluikäisten poikien kanssa.

Kun palasimme kotiin illalla, koirat olivat aivan poikki. He nukkuivat koko yön levollisesti lukuunottamatta paria käyntiä juomakupilla. He saivat nimittäin siivota lasten jäljet ruokapöydän alta. Suolaiset herkut janottivat jonkun verran, mutta sehän kuuluu jouluun.

Lehmän ulkoiluttaja

Aina kun emäntä tulee töistä kotiin, koirat ovat ovella vastassa hurjasti haukkuen. Urpolla on yleensä jokin lelu mukana, viime aikoina yhä useammin lehmä. Hän haluaa viedä lehmänkin pihalle ulkoilemaan, vaikka se ei ole sallittua. Urpo on alun perin löytänyt lehmän omalta pihaltamme, jonne se on ilmeisesti unohtunut edellisen asukkaan koiralta.

Söpöläiset

Yhtenä iltana Urpo ja Kärsä pitivät isännälle perhonsidontaseuraa vierashuoneessa. Urpo käytti Kärsää tyynynään, eikä Kärsää näyttänyt haittaavan yhtään. Urpo on muutenkin ollut hyvin suopea pikkuveljeään kohtaan viime aikoina. Joskus ruuan jälkeen on vähän aikaa pientä jäykistelyä, mutta sekin helpottaa aina kun tyhjät ruokakupit on korjattu pois. Aamupäivisin heillä on yleensä kauheat leikit olohuoneen lattialla, kun he odottavat, että lähtisimme lenkille.

Laiskojen lenkki

Kävimme tänään juoksulenkillä tihkusateessa. Liekö syy ollut säässä vai missä, mutta kenenkään suoritus ei ollut kovin kummoinen. Urpo ei juurikaan vetänyt vaan jolkotteli vierellä, kun taas Kärsä kyllä veti, mutta pysähteli vähän väliä nuuhkimaan jotain.

Onneksi aina ei tarvitse painaa täysillä, vaikka se olikin alun perin tarkoitus. Juoksimme maantietä pitkin, koska metsäpolut tulvivat parhaillaan sulaneen lumen jäljiltä eikä sinne ole asiaa ilman kumisaappaita.

Keittiöapulainen

Kärsä on tunnetusti kova poika siivoamaan ja "auttamaan" ruuanlaitossa. Aina kun keittiössä tapahtuu jotain, niin Kärsä on kytiksellä välittömässä läheisyydesssä. Kärsän urakka helpottuu heti, kun saamme lattiarempan tehtyä ja sokkelit paikoilleen. Sitten hänen ei tarvitse enää sukeltaa kaappien alle nappaamaan sinne pudonneita herkkuja.

Läheisriippuvainen

Urposta on tullut hieman läheisriippuvainen. Jos hän ei pääse sohvalle isäntäväen kanssa, niin sitten hän tunkee Kärsän kanssa samalle pedille, vaikka molemmilla on omat pedit. Tilanne päätyy aina siihen, että Kärsän on vaihdettava paikkaa ja mentävä jonnekin muualle nukkumaan, koska pedit on suunniteltu vain yhdelle rohjakkeelle kerralla.

Tupettaja

Tubettamista Kärsä on harrastanut vain parin videon verran, mutta tupetus on jokapäiväistä: Kärsä käy nukkumaan, pistää pään tuppeen ja alkaa tuhista. Tuhina on yleensä sitä luokkaa, ettei hän varmasti saa happea kunnolla, mutta tupettaminen sattuu olemaan Kärsän lempinukkumisasento. Katsokaa vaikka!

Sikailijapappa

Olemmen viettäneet vapaata viikonloppua juoksulenkkeillen. Kaikki ei valitettavasti ole mennyt ihan putkeen: Urpo on sikaillut ihan olan takaa. Lauantaina hän bongasi keskeltä polkua jäätyneen pökäleen, hotkaisi sen suuhunsa eikä suostunut irrottamaan sitä. Lopulta joka paikka emännän vaatteita myöten oli siinä itsessään. Oli kyllä harvinaisen kiire kotiin peseytymään, yöks!

Tänään tapahtui vähän vastaavanlainen juttu, kun Urpo löysi metsästä luun. Se oli ilmeisesti jonkun toisen koiran unohtama, sillä se oli samanlainen kuin Urpon ja Kärsän luut täällä kotona. Urpo ei taaskaan suostunut päästämään irti, joten luu oli kaivettava hänen suustaan. Siinä oli jotain haisevaa mömmöä, jota oli lopuksi kaikki vaatteet täynnä.

No, tulipahan ainakin juostua aika haipakkaa!

Unilelu

Meillä oli eräänä yönä vieras yökylässä. Koirat nukkuvat öisin yleensä vierashuoneen sängyllä, mutta sehän ei käy, jos huone on varattu. Kärsä yritti pitkin iltaa mennä vierashuoneeseen, johon pääsy oli estetty portilla.

Sitten kävi niin, että vieras unohti itse portin auki ja meni saunaan. Sanomattakin selvää, että Kärsä oli sillä aikaa mennyt oitis puhtaisiin lakanoihin tekemään pesän ja nukkumaan, kun tilaisuus kerran ilmaantui. Häntä ei voinut mitenkään ajaa pois, joten vieras sai jakaa sängyn Kärsän kanssa. Näin on muuten käynyt ennenkin. (Tämän jälkeen kukaan ei varmaan enää tule meille yöksi!)

Ihmisten ilmoilla

Kärsä ei ole kovin usein päässyt ihmisten ilmoille sen jälkeen, kun hän tuli lentäen Hollannista Suomeen pentuna. Olisi ehdottomasti pitänyt viedä häntä enemmän kaupungille, niin hän olisi tottunut liikkumaan vieraiden ihmisten ja koirien seassa.

Eilen koirat pääsivät hakemaan isäntää linja-autoasemalta Salosta. Asema oli ilta-aikaan hiljainen, mutta oli siellä sentään kourallinen ihmisiä. Kärsä oli nätisti siihen asti, kunnes isäntä nousi bussista ulos. Silloin Kärsä turhautui ja alkoi haukkua, kun häntä ei päästetty hyppimään vasten tuttua ihmistä.

Tällä hetkellä meillä ei ole kovin usein tarvetta käydä kaupungilla koirien kanssa, mutta olisi sitä kuitenkin hyvä harjoitella. Urpokaan ei ole moneen vuoteen käynyt säännöllisesti missään taajama-alueella.

Vuorotyön etu

Vuorotyö voi olla raskasta tekijälleen, eikä se ole ainakaan millään tavalla ihanteellista koiranomistajalle, mutta on siitä joskus hyötyäkin. Esimerkiksi vuoden pimeimpään aikaan on kiva olla joskus iltavuorossa, niin ehtii päivänvalon aikaan ulos. Torstaina pääsimme lenkille aamupäivän auringonpaisteessa, koska emännän työt alkoivat vasta iltapäivällä.

Herhiläiset

Yhtenä päivänä, kun isäntä oli sohvalla lepäämässä, koirat innostuivat "hoitamaan" häntä. Kumpikin hyökkäsi sohvalle tökkimään isännän naamaa kuonollaan. Etenkin Kärsä on kova mönkimään syliin ja ihan lähelle.