Urpo viettää tänään jo neljättä karkauspäiväänsä. Eipä olisi vuonna 2012 uskonut, että 12 vuotta myöhemmin Urpo on edelleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa viettämässä karkauspäivää meidän kanssamme.
Kärsä ei ole päässyt tänä vuonna juoksulenkille kuin pari kertaa, koska emäntä on koko ajan kipeänä. Onneksi kävelylle sentään on voinut mennä, vaikka välillä sekin vaikuttaa mahdottomalta, kun on niin liukasta.
Onneksi Urpo ei lähtenyt lenkille, sillä tästä ei selviä kuivin tassuin! Jokavuotinen kevätriesa on taas täällä, kun putki on jäässä ja vesi kertyy tielle.
Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun ukin Bertta-koira ylitti sateenkaarisillan ja jätti meidät. Bertta oli Urpon ensimmäinen ystävä, joka koulutti pientä riiviötä lempeästi, mutta tiukasti.
Kuvan koirista ainoa jäljellä oleva on Urpo. Urpon vieressä Bertta, Rekku ja Villa. Kaikki kolme säilyvät ikuisesti muistoissamme.
Lahjaksi hän sai tietysti nakkeja. Nyt piti ostaa jättipaketti nakkeja, jotta Urpollekin riitäisi, sillä Kärsän piti tietysti saada kymmenen nakkia.
Muilta osin Kärsän juhlapäivä oli hieman kurja, sillä koko iltapäivän ja illan satoi vettä oikein kovasti. Kärsä kävi tietysti silti reippaana lenkillä.
Kärsä lähti iltalenkille reippaana, mutta Urpo ei jaksanut vaivautua mukaan. Nyt olisi kyllä Urponkin ollut hyvä lenkkeillä, koska asfaltti on osin sulanut auringossa, niin ei ole niin liukasta.
Kärsä ahdisteli Urpoa sohvalla, ja kun emäntä sai hänet kiinni siitä, hän näytti aivan viatonta naamaa. Urpokin katsoi ihan sen näköisenä, että ei tässä mitään.
Ihan vielä aurinko ei yllä kunnolla pihalle, mutta lenkillä pääsee haistelemaan kevättä. Pian on Kärsän synttärit, ja silloin on aamuisin jo melkein valoisaa.
Pikuveljellä on keskellä olohuonetta maja, josta koiratkin tykkäävät. Yhtenä iltana Urpo meni majaan nukkumaan ja onnistui kiepauttamaan itsensä vielä viltin sisään. Sitten kun hän nousi sieltä, koko maja meni tietysti nurin. Kärsä taas tykkää mennä majaan pikkuveljen seuraksi, sillä mikään läheisyys ei riitä Kärsälle.