Harmaahapsi

Urpo harmaantuu edelleen yhä enemmän ja enemmän. Alla on kuvat viime vuoden tammikuulta ja joulukuulta. Kulmakarvojen ja poskien harmaus on ainakin lisääntynyt. Toivottavasti Urposta tulee lopulta kokonaan harmaapäinen papparainen!

Joulupäivän lenkki

Jouluaaton retki inspiroi lähtemään juoksemaan uutta reittiä, joka menee aika läheltä luontopolkua. Se on 16 kilometriä pitkä ja muuten ihan kiva, mutta alkupätkä on sen verran vilkas, että siinä piti koko ajan väistellä muita koiria. Kärsä riehaantui jokaisesta vastaantulijasta, joten sivuun meneminen oli pakollista. Ainoa koira, jonka kohdalla Kärsä oli ihan hiljaa, oli irlanninsusikoira...



Loppupätkä olikin sen verran landella, ettei siellä juuri ollut muita. Kärsä bongasi tosin pellolta pari peuraa ja meinasi ruveta riekkumaan niille.

Yöllä oli satanut ohut lumikerros, mikä oli vähän ongelmallista, koska paikoin lumen alla oli jäätä. Ihan alkumatkasta emäntä liukastui ja lensi selälleen maahan, mutta onneksi ei sattunut mitään mustelmaa pahempaa.

Jouluaaton retki

Tänä vuonna jouluaatto oli yllättävän aurinkoinen, joten retki luontopolulle oli paikallaan. Keli oli kuitenkin erittäin märkä, eikä Urpo voinut istua hetkeksikään edes kuvaa varten.



Urpo sai kulkea vapaana, mutta Kärsällä ei ole luottoa ja hän oli remmissä. Reitillä ei kuitenkaan ollut muita, parkkipaikkakin oli aivan tyhjä tullessa. Juuri kun olimme jo poistumassa taukopaikalta, sinne tuli muita ihmisiä, mutta se olikin ainoa kohtaaminen.







Kun palasimme kotiin, joulupukki oli käynyt tuomassa lahjaröykkiön takan eteen. Urpolla oli tietysti huutava nälkä ja hän luuli jokaista rapisevaa pakettia joksikin herkuksi. Hän vain pilkki lahjojen äärellä ja taisteli unta vastaan.

Urpon kurja aatonaatto

Urpon jouluaatonaatto ei mennyt ihan niin kuin hän olisi toivonut. Ensin hän joutui Kärsän kanssa heti aamusta juoksulenkille, vaikka taivaalta tuli räntää. Sääennuste lupaili aamuksi vielä lumisadetta, ja lämpötilakin oli pakkasen puolella, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, koska sade tuli räntänä eikä lumena. Urpolla ei siis ollut kuin heijastinliivi yllään ja hän kastui.

Pian lenkin jälkeen oli aika lähteä eläinlääkäriin uusimaan vuoden takaista kemiallista kastraatiota. Implantti on auttanut pissavaivoihin, eikä Urpo ole tiputellut lainkaan sen kanssa, joten oli itsestäänselvyys, että hän sai taas vuoden voimassa olevan kastraation.



Eläinlääkäriin meno oli vähän erilaista tällä kertaa koronapandemian takia. Klinikan odotustilat ovat hyvin pienet, joten ovessa oli kielto mennä sisälle odottamaan, jos siellä on jo joku toinen. Odotimme siis ulkopuolella, mistä eläinlääkäri kävi kutsumassa Urpon sisälle. Onneksi emäntä sai sentään mennä mukaan tutkimushuoneeseen. Itse toimenpide oli hyvin nopea: niskasta kiinni ja implantti sisään nahan alle.

Lisäksi eläinlääkäri napsaisi Urpon leuasta pari varsiluomea pois. Ne olivat olleet Urpolla ties kuinka pitkään, mutta elänlääkäri sanoi, että ne voivat jäädä kiinni johonkin ja että niiden poistaminen on ihan helppo juttu. Ne olisi kuulemma voinut leikata irti kotonakin, mutta lääkäri teki sen joululahjana.

Kärsä oli myös mukana eläinlääkärireissulla, tosin hän odotti tietysti autossa. Kesken kaiken emäntä muisti, että etupenkillä on kolme rasiallista suklaata, mutta luojan kiitos Kärsä pysyi takakontissa. Muuten hän olisi joutunut seuraavaksi lääkärin juttusille!

Kalaa pöydällä

Vaikka kalastusreissut eivät ole Urpon lemppareita, hän tykkää kuitenkin kalasta erittäin paljon. Eilen kun keittiön pöydällä oli kalaa, Urpo asettui lattialle tapittamaan sitä hyvin intensiivisesti. Hänellä on nykyään aivan mahdoton ruokahalu!

Viikonloppu merellä

Tämä viikonloppu on koirien osalta sujunut merellisissä tunnelmissa, sillä he ovat olleet isännän kanssa kalassa molempina päivinä. Tänään he pääsivät piipahtamaan laivalla isännän entisellä työpaikalla. Urpo on käynyt siellä pienestä pitäen monta kertaa, joten hän meni heti messin ovelle heiluttelemaan häntäänsä. Hän muistaa, että sieltä on joskus herunut herkkuja.

Muuten talvinen veneily ei ole Urpon mieleen, mutta hän lähtee kuitenkin innoissaan isännän mukaan ihan mihin vaan.



Veneilyn jälkeen Kärsä meni taas takkatulen ääreen lämmittelemään, koska merellä on aina kosteaa ja tuulista.

Jatkoa aamulenkeille

Koirat joutuivat tänään taas heti aamusta juoksulenkille. Urpolla tuntuu olevan kevyempi askel aina kun hän joutuu juoksemaan ennen aamupalaa, koska hänellä on huutava nälkä. Viimeiset pari kilometriä kumpikin koira juoksi niin kovaa, että Urpollakin olisi pitänyt olla vetovaljaat.

Kissaeläin

Kärsä on ruvennut viihtymään hyvin takan ääressä lämmittelemässä, vaikkei täällä etelässä ole edes kunnon pakkasia.

Matildanjärvellä

Koirilla oli oikein aktiiviviikonloppu, sillä lauantaisen pitkän juoksulenkin jälkeen he pääsivät eilen vielä retkelle Matildanjärvelle. Mukana olivat myös Villa ja Sipi, jotka rääkkäsivät Kärsää.



Kärsä taisi salaa tykätä rääkättävänä olemisesta, sillä hän säntäili yhä uudestaan valkoisten kimppuun. Jopa Urpo ja Villa intoutuivat leikkimään keskenään, mikä on harvinaista näille senioreille.



Urpon mielestä hänen olisi pitänyt saada maistaa sämpylää, mutta herkkuja ei herunut. Hän pysäköi itsensä varmuuden vuoksi kuitenkin eväspenkin välittömään läheisyyteen ja loi vetoavia katseita emäntään.

Pitkä lauantailenkki

Pitkästä aikaa koirat pääsivät emännän kanssa juoksemaan pitkän lenkin, 23,5 kilometriä. Sää oli mitä mainioin, kun ei tuullut juuri lainkaan eikä satanut kuin yhden pienen räntäkuuron verran.



Urpon jaksaminen hieman mietitytti etukäteen, mutta hän jaksoi aivan hyvin. Kärsällä oli välillä vähän liikaa hajuja tutkittavana, muuten hänelläkin meni hienosti.

Nopea herätys

Urpo näyttää kuvassa hyvin uneliaalta, mutta todellisuudessa hän oli eilen aamulla todella pirteä aikaisella juoksulenkillä. Hänellä olisi pitänyt olla vetovaljaat päällä, sillä meno oli niin hienoa!



Kärsäkin jaksoi juosta reippaasti, vaikka lähtö oli jo ennen seitsemää aamulla. Ulkona oli tietysti aivan pimeää, mutta kyllä tiellä pystyi juoksemaan aika helposti.

Mahdoton varas

Kärsä on aivan kauhean nätti ja suloinen, mutta sisimmissään hirveä sika. Nyt hän jäi kiinni verekseltään pöydältä pihistämänsä leipäpussin kanssa! Tämä on ihan kuin jonkun pentukoiran kanssa, joka vie kaiken minkä kiinni saa!

Onni onnettomuudessa

Tänään Urpon ja Kärsän piti jäädä koko päiväksi yksin kotiin, mutta emäntä jäikin heidän onnekseen kotiin hoitamaan nuhaista pikkuveljeä. Oli onni onnettomuudessa, että tänään on ollut oikein hieno sää.

Lunta tulvillaan

Taas on tällainen yhden päivän talvi. Tänään on hienoa ja nättiä, huomiseksi on jo luvattu vesisadetta. Pitää siis nauttia vielä kun voi!

Pettyneet koiraeläimet

Eilen pikkuveljen pihaleikeistä ei meinannut tulla mitään, koska koirat karkailivat koko ajan eivätkä tulleet kutsusta takaisin. Niinpä heidät oli pakko kytkeä kiinni keinuun. He olivat hyvin, hyvin pettyneitä tilanteeseen ja näyttivät erittäin surkeaa naamaa.

Kesällä on paljon helpompi ulkoilla, kun on lämmin ja koirat voivat rötvätä terassilla. Näin talvella he eivät oikein viihdy pihalla. Ei heitä silti voi sisällekään jättää, koska Kärsä syö sieltä kaiken minkä käpäliinsä saa.

Kuristusote

Kärsä nukkui Urpon kuristusotteessa yhtenä iltana. Näytti siltä, ettei hän voi millään saada happea, mutta hän nukkui pitkät pätkät Urpon tassu kaulallaan. Läheisyys taitaa olla Kärsälle tärkeämpää kuin mukavuus.

Takapenkkitunkeilija

Yllätys oli melkoinen, kun emäntä oli päiväkodissa hakemassa pikkuveljeä ja löysi sen jälkeen Urpon auton takapenkiltä. On tainnut olla mekoinen operaatio, kun 30-kiloinen jässikkä on tunkenut pienestä raosta peräkontista takapenkin puolelle! Turvallisinta olisi, jos autossa olisi koiraverkko, mutta sopivaa ei ole tullut vastaan, joten sen korvikkeena takapenkin niskatyynyt ovat korkeimmassa mahdollisessa asennossa.

Urpo ei saanut matkustaa kotiin takapenkillä, vaan joutui takaisin koirien osastolle.

Seisojantäyteinen päivä

Urpo ja Kärsä olivat tänään isännän kanssa merellä sillä aikaa, kun emäntä kävi ukin luona. Isäntä tapasi reissullaan seisojauroksen, joka oli niin vauhdikas, ettei siitä saanut kunnon kuvaa. Urpo ja Kärsä eivät saaneet tavata lajitoveriaan, koska siitä olisi tullut tappelu.



Emäntä puolestaan tapasi ukin naapurissa asuvan Sylvi-pennun, joka oli kasvanut aika isoksi jo. Mieleltään Sylvi on kuitenkin suunnilleen samalla tasolla kuin Kärsä, joka ei koskaan tunnu kasvavan aikuiseksi.

Surkeat otukset

Eilen oli sentään hiukan aurinkoista, mutta prinsessakoirat vaativat silti patjan alleen, kun olimme pihalla. He joutuivat olemaan kiinniköytettynä sillä aikaa, kun emäntä teki pihahommia, koska muuten he olisivat karkailleet koko ajan. Sekös ei heitä miellyttänyt ja he vain tärisivät surkeina patjallaan.

Sikailu jatkuu

Kärsä on ihan mahdoton. Hän on viime aikoina pihistänyt ruokaa pöydältä useamman kerran, mutta nyt se on taas noussut uudelle tasolle - hän nappasi pöydältä piirakan sillä aikaa, kun isäntäväki oli toisessa huoneessa! Se on jo törkeyden huippu, että hän rohkenee varastaa, vaikkei hän ole edes yksin kotona. Nyt täytyy ilmeisesti piilottaa kaikki ruuat Kärsän ulottuvilta, jos meinaa selkänsä kääntää hetkeksikään.

Juoksemassa metsästäjien keskellä

Onneksi ei ollut eilen juoksemaan lähtiessä tiedossa, mitä lenkkiretin varrella odottaa! Siellä oli nimittäin vaikka kuinka paljon autoja täynnä oranssipukuista porukkaa, eli hyvin todennäköisesti metsästäjiä hirvi- tai peurajahdissa.



Eipä siinä muu pelota, mutta jos heillä on koira vapaana ajossa, niin ei olisi kovin kiva törmätä siihen Urpon ja Kärsän kanssa yksin keskellä ei mitään.

Pienenevä tila sohvalla

Tänään pikkuveli innostui kasaamaan lelujaan sohvalle juuri siihen paikkaan, missä koirat olivat makoilemassa. Koska sohva on ensisijaisesti ihmisille tarkoitettu, koirat saivat vain sietää paloautoja ja metsäkoneita.



He taisivat kyllä salaa olla vain tyytyväisiä, kun saivat olla lähellä ja mukana menossa.

Ensilumi

Tänä aamuna maassa oli ensilumi. Olipas mukavaa kerrankin käydä lenkillä kuivin jaloin ja tassuin! Koirat eivät joutuneet edes pesulle lenkin jälkeen. Päivällä oli jo plussan puolella, mutta maassa oli vielä sen verran lunta, että taaskaan ei tarvittu tassupesua.

Ikävä kyllä sääennuste lupaa rankkasadetta jo huomisillaksi, joten nyt on nautittava tästä lyhyestä talvesta.

Sikailu jatkuu

Kärsästä on tullut melko mahdoton. Nyt hän oli syönyt keittiön tasolta leipälimpun sekä melkein pussillisen koirien herkkutikkuja sillä aikaa, kun emäntä oli pihalla pikkuveljen kanssa.

On aika hassua, että tällaista sikailua ei tapahdu koskaan silloin, kun koirat ovat keskenään kotona isäntäväen työpäivien aikana, vaikka he saattavat silloin olla keskenään jopa yhdeksän tuntia. Ruuan varastelu tapahtuu vain silloin, kun koirat ovat sisällä ja isäntäväki pihalla.

Jännä myös nähdä ihan omin silmin, että Kärsä on se, joka sikailee. Urpo makoilee kiltisti sohvalla ja seuraa isäntäväen liikkeitä ikkunasta.

Kaikki, ihan kaikki kelpaa

Kärsän ahneus ja persous kaikelle on ihan omaa luokkaansa. Hän oli viikonloppuna jonkun hetken Urpon kanssa kahdestaan sisällä, kun isäntäväki oli pihalla hommissa ja hän oli sillä aikaa imaissut kitusiinsa chilipaprikan keittiön pöytätasolta! On mahtanut olla aikamoinen makuelämys.

Vuoden harmain päivä?

Joidenkin laskelmien mukaan marraskuun neljästoista on vuoden harmain päivä. Tänä vuonna se ainakin alkoi puolipilvisenä, eikä ollut lainkaan niin harmaata kuin voisi olettaa, joten koirat pääsivät juoksulenkille.



Lenkki meni oikein hyvin. Kärsä oli liekeissä, ja Urpo jaksoi myös hienosti. Vain ihan lopussa tuli pieni vastoinkäyminen, kun naapurissa kylässä olleet koirat tukkivat tien, joten jouduimme kävelemään viimeiset pari sataa metriä välttääksemme kohtaamisen.

Karkuretkien loppu

Kärsällä on metsästysreissujen aikana ollut lainassa Kuuran tutkapanta, mutta nyt hän sai oman. Kärsä voi siis jatkossa metsästää turvallisemmin, koska hänellä on tapana tehdä pitkiä reissuja lintuja hakiessaan. Hän voi saada tutkan kaulaansa myös pihalla, jos hän meinaa karkailla jonkun hajun perään.

Viaton mutta niin syyllinen

Isänpäivänä viime viikonloppuna meillä oli pari vierasta, joita varten isäntä oli tehnyt pellillisen pannukakkua. Kun koirat jätettiin sisälle keskenään noin puoleksi tunniksi ihmisten ulkoilun ajaksi, koko pannukakku oli hävinnyt parempiin suihin kelmun alta. Samaten pöydältä oli hävinnyt puolikas persimon. Siitä voi päätellä, että Kärsä oli asialla. Urpo nimittäin tuskin söisi mitään persimonia.

Kärsä oli hyvin syyllisen näköinen, kun ihmiset palasivat sisälle. Hän meni omalle patjalleen ihan litteäksi eikä katsonut päinkään. Taisi ahmatti tietää, että nyt tuli tehtyä virhe!

Kakkalenkki

Eilinen juoksulenkki meni aikamoiseksi sikailuksi koirien osalta! Ensimmäiset ainakin neljä kilometriä he pysähtyivät vähän väliä hotkimaan sontaa tienvarresta. Joku maajussi oli ajanut traktorilla ja jättänyt jälkeensä isoja paakkuja, ja lisäksi tiellä oli mennyt hevonen, joka oli vääntänyt isoja kasoja pitkin poikin.

Onneksi kuitenkin viimeiset yhdeksän kilometriä sujuivat paremmin, kun koirilla ei enää ollut mitä syödä. Urpokin oli ihan reippaana messissä. Tottahan sitä jaksaa, kun on massu täynnä ihanaa kakkaa!

Prinsessat patjalla

Eilisen aamulenkin jälkeen pikkuveli halusi vielä jäädä pihalle keinumaan, joten koiratkin saivat jäädä ulos. Muuten he olisivat vain ulisseet oven takana, kun emäntä ei tulekaan sisälle.

He eivät kuitenkaan viihtyneet pihallakaan, koska oli aika viileä ilma, ja he vain tärisivät häntä koipien välissä. He eivät voineet mennä terassille saati maahan makaamaan, koska oli niin märkää. Siispä heille oli pakko hakea varastosta vanhan sohvan divaanipatja, joka säästettiin aikoinaan juuri tällaisia tilanteita varten.



Sekään ei tosin riittänyt prinsessoille, vaan heille piti hakea vielä takit peitoksi. Kyllä on vaikeaa olla lyhytkarvainen prinsessakoira!

Joka paikka karvoissa

Kärsällä on nyt joku karvanlähtöaika meneillään, sillä karvoja on joka paikassa. Jos silittää Kärsää, käteen jä hirveä kasa irtokarvoja. Sohva, lattiat, peitot, tyynyt - kaikki on täynnä karvoja. Täytyy hankkia uusi harja, jotta edes osa karvoista jäisi pihalle.

Urpon pieni ystävä

Eräänä päivänä Urpo ei mahtunut sohvalle mihinkään muualle kuin pikkuveljen kylkeen kiinni. Se kelpasi papparaiselle, joka nukkui tyytyväisenä pientä ystävää vasten.

Bäkkärin tuho

Urpon vanha Back on Track -loimi on kokenut kovia Kärsän käsittelyssä, ja sitä on parsittu kasaan ties kuinka monta kertaa. Tänäkin vuonna metsästysreissun yhteydessä Kärsä pääsi autossa käsiksi bäkkäriin ja repi sen taas rikki. Nyt se on niin riekaleina, että lienee paras vaihtoehto hankkia uusi.





Vanhaan loimeen liittyy paljon muistoja, sillä se ostettiin Urpolle Junkkarista kisoja edeltävänä päivänä. Sittenhän Urpo voitti koko skaban ja sai palkinnoksi mm. uuden bäkkärin, jonka annoimme kasvattajan koirille, koska emme siinä vaiheessa olisi tarvinneet kahta samanlaista. Viime keväänä Urpon bäkkäri oli naapurin varsalla lainassa, koska se sattui syntymään etuajassa koko kevään kylmimpänä yönä.

Sääli luopua hyvästä ja hyvin palvelleesta takista, mutta nyt on varmaan oikea hetki luovuttaa sen suhteen. Seuraavaa loimea on paras olla jättämättä Kärsän ulottuville!

Remmiselkkaus

Jälleen kerran kävi niin, että isäntä unohti koirien remmit matkan varrelle metsästysreissulla. Kotoa löytyy onneksi vararemmejä, mutta ne eivät ole niin kivoja, joten emäntä kävi ostamassa heille uudet. Paikallisessa eläintarvikeliikkeessä ei ollut kovin suuri valikoima, siellä oli lähinnä nahka- sekä pienten koirien remmejä. Lopulta mukaan tarttui kaksi erilaista kaulapantaa sekä oranssit, kapeahkot remmit, jotka ovat käytössä osoittautuneet todella liukkaiksi.

Harmittaa kovasti se, että Kärsä oli juuri saanut Moona-ystävältä uuden remmin, joka oli todella hyvä. No, sekin saataneen takaisin ensi vuonna, jos isäntä menee samaan paikkaan metsälle kuin tänä vuonna.

Kärsän kisaväsymys

Kärsä on todellakin levon tarpeessa, sillä hän on mennyt nyt muutamana päivänä pihalla makoilemaan, kun olemme lenkin jälkeen jääneet ulos. Eikä makoilu ole mitään rötväämistä niin kuin kesällä, vaan kerällä nukkumista (tai ainakin yrittämistä). Toisaalta jos hänet päästää sisälle, niin hän vinkuu vain oven takana niin kauan kunnes emäntäkin tulee sisälle.

Aamulenkki pimeässä

Tänään oli sellaisia aikataulullisia haasteita, että Urpo ja Kärsä joutuivat lähtemään emännän kanssa juoksulenkille jo kuudelta aamulla. Ajankohta ei ollut aivan paras mahdollinen, mutta tunnin lenkki meni kuitenkin aika reippaasti.

Kärsä ei ollut virkeimmillään ja juoksi välillä vetoliina löysänä roikkuen, mutta Urpo oli yllättävän pirteä. Hän jolkotteli vierellä eikä häntä tarvinnut vetää perässä. Nyt hän ei enää voi teeskennellä vanhaa ja väsynyttä, kun hän kerran jaksoi juosta lintujen perässä kaksi viikkoa aivan sata lasissa!

Aikainen ajankohta tarkoitti tietysti sitä, että ulkona oli säkkipimeää. Tiellä pystyi kuitenkin juoksemaan ihan hyvin heti kun silmä tottui. Joidenkin talojen pihalla olleet kamalan kirkkaat valot ja muutama hassu liikkeellä ollut auto häiritsivät, mutta pimeyteen tottui taas aika nopeasti heti kun valot hävisivät näkökentästä.

Kärsän Halloween-asu

Kärsä ei tarvitse tänä vuonna erillistä Halloween-naamiaisasua, koska hän näyttää muutenkin luurangolta. Raukka on taas juossut itsensä langanlaihaksi metsästysreissun aikana. Nyt hän saa syödä vähän runsaammin sekä tietysti levätä.

Pimeys on laskeutunut

Nyt alkaa olla haasteellista ehtiä lenkille valoisan aikaan aamuvuoron jälkeen. Täytyy taas ottaa käyttöön kaikki keinot, jotta autoilijat näkisivät meidät, kun kävelemme tien reunaa pitkin. Onneksi Urpo on tainnut hieman laihtua viime vuodesta, sillä hänelle mahtuu taas heijastinliivi.

Ehjänä kotona

Ihanaa, nyt Urpo ja Kärsä ovat taas kotona ja vieläpä ehjin nahoin! Aina kun he lähtevät metsästämään, on kauhea huoli heistä, mutta tänä vuonna ei sattunut mitään haavereita. Tosin Urpolla oli tassussa pieni haava, joka ei onneksi haittaa kävelyä kuitenkaan. Hän vinkaisi, kun hänen tassujaan pyyhittiin ja nuoli haavaa aika paljon, mutta se ei näytä kovin pahalta.

Urpo meni heti ruuan saatuaan herkkukaapille kerjäämään lisää herkkua ja tottahan toki hän sai vielä jälkiruuankin. Papparainen ansaitsee kaikki maailman herkut hienon metsästysreissun vuoksi!

Mutka Ilomantsiin

Ennen kotiinpaluuta Urpo ja Kärsä ovat vielä tämän viikonlopun Ilomantsissa jahdissa. Urpo meni heti ekana aamuna mökillä sänkyyn makoilemaan, vaikka hänen kanssaan oli puhe, ettei niin enää tehdä. Urpo sai kuitenkin heti yhden linnun, joten hänelle kuuluu oikeus nukkua sängyssä!



Kärsäkin haki hyvin ja löysi lintuja, mutta ne olivat hankalassa paikassa eikä niitä voinut ampua. Kärsä ei saanut juosta ihan yhtä kauas kuin pohjoisessa, koska idässä on suurempi susivaara ja emäntä oli kieltänyt liian pitkät luovit. Onneksi isäntä totteli eikä päästänyt Kärsää kovin kauas.