Urpo ei tahdo

Urpo ei oikein tykkää aamuviiden herätyksistä ja aikaisista aamulenkeistä. Hän jää usein lymyilemään sohvalle viime tippaan asti niin, että hänellä on jo panta ja remmikin kiinnitettynä eikä hän silti suostu nousemaan sohvalta.



Urpo pitää vetää sohvalta ulko-ovelle, missä hän yleensä luovuttaa ja lähtee mukisematta mukaan lenkille. Kävellessä hän menee kyllä ihan reippaasti eteenpäin, mutta ilmeisesti pimeys ja kylmyys eivät innosta häntä.

Takaisin arkeen

Metästysreissu on nyt heitetty, ja koirillekin on koittanut paluu arkeen. Urpolla ei ollut heti kotiin palattuaan ruokahalua, mutta se on täysin normaalia hänelle metsästysaikana. Hän on niin täpinöissään, ettei hän malttaisi edes syödä. Puolen vuorokauden sisällä kotiinpaluusta hänelle maistui taas ruoka.

Kärsä on aika hoikassa kunnossa, joten hän saisi nyt syödä vähän enemmän. Kärsä onneksi kyllä syökin ihan tuputtamatta kaiken mitä hänelle tarjotaan.

Urpo on ollut aika väsynyt ja hän on halunnut enimmäkseen makoilla. Se papparaiselle suotakoon, sillä hän teki ison työn reissussa.

Reissun kruunu

Loppuloman Urpo ja Kärsä ovat viettäneet Ilomantsissa, minne tutkapannan laturi onneksi oli tullut perille. Sielläpäin ei passaa juoksuttaa koiria ilman tutkaa, koska alueella on niin paljon susia.



Kärsän reissu sai onnistuneen päätöksen, kun hänen seisonnasta ammuttiin rusakko. Se taisi olla ensimmäinen laatuaan Kärsälle. Urpolle ei tällä kertaa ammuttu mitään, mutta se ei suinkaan johtunut Urposta, sillä hän kyllä teki kaikkensa. Syytön hän siihen on, että isäntä ei osaa ampua.



Ehkä isäntä leppyy Kärsällekin vielä mökillä sikailusta huolimatta ja ottaa hänet mukaan jahtiin seuraavallakin kerralla. Kärsä ainakin on innokas lähtemään mukaan. Kärsä lähtee mihin vain kunhan hänen ei tarvitse jäädä yksin kotiin.

Urpon jahtikuulumiset

Urpo on ollut reippaana metsällä ja jaksanut juosta ja kulkea maastossa. Hieman on ollut jäykkyyttä lihaksissa iltaisin, eikä hän ole halunnut hypätä auton kyytiin päivän päätteeksi, mutta muuten on mennyt oikein hyvin.



Se nyt on sanomattakin selvää, että itse metsästys sujuu Urpolta loistavasti. Vanhat vietit ja taidot eivät ole hävinneet mihinkään. Nyt vielä kun isäntä osuisi lintuihin, niin Urpolle saataisi pudotus.

Sikailua mökillä

Kärsä oli eilen yksin mökillä muutaman tunnin ja ehti sinä aikana ripuloida seinät ja matot täyteen. Hänellä ei ollut ripulia aikaisemmin, joten ilmeisesti hän oli vain möksähtänyt ja panikoinut, kun Urpo pääsi isännän kanssa jahtiin.



Isännällä meni sen jälkeen loppupäivä siivoamiseen ja mattojen pesemiseen. Harmi, ettei häkki ollut mukana tällä reissulla, sillä se olisi pelastanut isännän siivousurakalta. Häkkiä ei tietenkään voi käyttää kovin pitkien poissaolojen aikana, mutta kyllä Kärsä olisi voinut olla pari tuntia siinä turvassa itseltään.

Tällaista show'ta ei ole aikaisemmin ollut, vaikka Kärsä on ollut yksin mökillä Urpon ollessa metsällä. Toivottavasti Kärsä ei nyt ole vanhemmiten seonnut ja ruvennut panikoimaan.

Ensimmäinen päivä oli menestys

Kärsä sai hyvän aloituksen kanalintukaudelleen, heti tuli saalista.



Onneksi lintuja oli paljon, sillä Kärsällä oli niin paljon vauhtia, että hän sössi joitakin tilanteita.

Urpo oli reippaana mukana ja seisoi hienosti, mutta hänelle ei tänään ammuttu lintuja. Nyt illalla Urpo on ollut aika jäykkänä, joten ehkä hänen olisi syytä ottaa vielä vähän rauhallisemmin ja jättää juoksenteleminen Kärsälle.

Sellainen onneton sattumus kävi, että isäntä unohti koirien tutkapannan laturipiuhan kotiin. Nyt täytyy siis mennä sokkona ensi viikonloppuun asti, jolloin piuha on toivon mukaan päässyt postin mukana seuraavaan jahtikohteeseen.

Vihdoin lintumetsälle

Urpo ja Kärsä pääsivät tänään pitkälle aamulenkille, koska edessä olisi pitkä päivä auton takakontissa. Vihdoin he pääsevät pohjoiseen kanalintujahtiin!



He olivat aivan hermoheikkoja isännän pakatessa tavaroita autoon. Urpo kerjäsi nameja herkkukaapista ja Kärsä palloili jaloissa ja oli tiellä koko ajan. Kun he saivat luvan mennä ulos ja autoon, he syöksyivät kiljuen pihalle. Sieltä he eivät enää poistuneet, vaikka takaluukku oli tovin vielä auki.

Toivottavasti reissussa on onni myötä – paljon lintuja, hyviä kelejä ja onnistumisia!

Märkää

Parin aurinkoisen viikon jälkeen syksy on todella alkanut sateineen. Urpo ei ole ollut kovin tyytyväinen eikä aina halua lähteä lenkille, vaikka hän on muuten ollut oikein pirteä. Yhtenä aamuna hänet piti vetää remmin avulla ulos ovesta, koska hän ei olisi muuten lähtenyt ollenkaan.

Urpon suuri saalis

Urpo bongasi lenkillä omenan ja nappasi sen suuhunsa. Hän kantoi sitä koko matkan eli parin kilsan verran kotiin asti ja meni sitten takapihalle nauttimaan saaliistaan. Onneksi juuri sillä lenkillä ei ollut kuonokoppaa, sillä muuten saalis olisi mennyt sivu suun.

Laiskottelijat

Kanalintukausi alkoi eilen, ja some on täyttynyt upeistä metsästyskuvista. Nämä lintukoirat saavat kuitenkin odottaa kauden aloitusta vielä viikon verran.



Tämä viikonloppu on siitä huolimatta mennyt mukavissa merkeissä pihalla nauttien. Auringossa on ollut suorastaan kuuma.

Kärsä vetojuhtana

Kärsä vei emännän pitkästä aikaa reippaalle aamulenkille. Nyt on vihdoin tarpeeksi viileä sää, niin ettei Kärsän tarvitse käydä uimassa ennen juoksua. Kotimittari näytti puolta pakkasastetta lähtiessämme.

Kärsällä oli vauhti päällä eikä hän jäänyt pahemmin edes haistelemaan mitään hajuja, joten lenkistä tuli melko nopea. Urpo sai jäädä kotiin. Hän jäikin ihan mielellään eikä onneksi edes yrittänyt tunkea mukaan. Papparainen ei mitenkään olisi pysynyt mukana Kärsän vauhdissa.

Punkkilääkitty

Koirat saivat tänään kesän toisen annoksen punkkilääkettä. Kesäkuussa laitettu aine on tepsinyt hyvin tähän asti, mutta tällä viikolla Urpolla oli punkki, joten nyt oli toisen annoksen aika. Se riittänee syksyksi.



Viimeksi kummallekaan ei tullut mitään sivuvaikutuksia, mutta tänään Kärsä alkoi heti kyhnyttää sitä kohtaa, mihin aine oli laitettu. Sehän ei tietenkään käy, koska aine on ilmeisesti aikamoista myrkkyä. Niinpä Kärsä sai ylleen metsästysliivin, jotta myrkytetty kohta pysyisi piilossa.

Reipasta aamulenkkeilyä

Meillä alkoi syyskuussa uudenlainen arki emännän uuden työpaikan vuoksi. Nyt koirat pääsevät aina arkisin aikaiselle aamulenkille, ja usein pikkuvelikin on mukana pyörällä.

Lisääntynyt yksinolo on ehkä vähän järkyttänyt koiria, mutta äkkiä he tottuvat uusiin kuvioihin. Onneksi isäntä on sentään välillä etätöissä.

Vanhus ei jaksa

Koirien piti poseerata nätisti kivellä, mutta Urpo ei suostunut hyppäämään ylös. Ehkä hänellä kolottaa jo paikkoja sen verran, ettei hän viitsi turhaan hyppiä. Eikä häneltä sitä toki enää vaaditakaan. Jos hän ei halua, niin ei ole pakko.

Kireät välit

Koirille ei ole pitkään aikaan tullut riitaa ruuasta, mutta yhtenä aamuna tuli tappelu. He olivat juuri syöneet aamupalaa ja ruokakupit olivat vielä esillä, kun Kärsä hiippaili Urpon kupin luo. Urpo ei siitä tykännyt ja kävi kimppuun. Onneksi emäntä oli ihan vieressä ja sai tappelun loppumaan nopeasti.



Kärsä saa nyt syödä taas kodinhoitohuoneessa niin, että koirat eivät näe toisiaan ruokailun aikana. Ruuan jälkeen Kärsä on aina ihan nolona eikä uskalla tulla keittiön puolelle ollenkaan. Ehkä se on ihan hyvä, onpahan ainakin oppinut varomaan Urpoa hieman.

Kakanjauhajat vauhdissa

Koirat ovat saaneet koko kesän kulkea ilman kuonokoppia, koska niiden kanssa ei voi niin hyvin läähättää tarpeen iskiessä. Nyt on kuitenkin ollut pakko ottaa ne taas käyttöön, sillä muuten kaikki lenkit ovat yhtä kakkabuffettia. Heti kun koirat pysähtyvät muka haistelemaan jotain, niin kohta suu onkin täynnä sontaa.