Vatsa sekaisin

Kärsä on kärsinyt ripulista jo parin päivän ajan. Hän on saanut ripulilääkettä ja keitettyä riisiä, mutta vatsa ei näytä rauhoittuvan. Onneksi hän on kuitenkin ihan reipas ja virkeä, niin ei tarvitse huolestua vielä.

Nyt varovasti

Aina kun Kärsä järsii keppejä, tulee mieleen ne kerrat, kun hänellä on jäänyt tikkuja ikeneen aiheuttaen tulehduksen.



Tylsää kuitenkin kieltää keppien puremista, koska se on Kärsälle niin mieluisaa puuhaa.

Rähmäsimmu

Urpo kävi elokuussa eläinlääkärissä näyttämässä toista silmäänsä, joka alkoi vuotaa joskus alkukesästä . Silloin hän sai viikon silmätippakuurin, joka auttoi parin viikon ajan. Sitten silmä alkoi taas vuotaa. Se paranee aina hetkeksi silmähuuhteella, mutta vuoto alkaa aina uudestaan. Mitään tulehdusta siinä ei kuitenkaan todettu.

Paleltumat parantuneet

Urpon korvat olivat viime viikon pakkaslenkin jäljiltä turvoksissa melkein viikon verran, mutta nyt ne ovat taas palautuneet. Urpo ei tosin ole sen koommin halunnut lähteä lenkille, vaikkei pakkanen enää pauku yhtä kovaa. Häntä ei nyt kuitenkaan enää ikinä pakoteta lähtemään, jos hän ei tahdo.

Urpo lenkillä

Urpo halusi välttämättä lähteä mukaan lenkille juuri tänään, talven toistaiseksi kylmimpänä päivänä. Hän olisi halunnut kääntyä takaisin jo aika pian, mutta tyhmä emäntä ajatteli, että jatketaan nyt vielä vähän matkaa. Ei olisi kannattanut, sillä lopulta Urpo-raukka oikein tärisi ja nosteli tassujaan.



Kotona emäntä tajusi, ettei Urpon takki ole yhtä lämmin kuin Kärsä pomppa. Olisi kannattanut edes vaihtaa heille takit päittäin. Lisäksi Urpo olisi tarvinnut jotain korviensa suojaksi, koska korvat olivat illalla turvoksissa eli selvästi paleltuneet. Nyt täytyy seurata tilannetta ja tarvittaessa lähteä eläinlääkäriin.

Tästä lähtien Urpoa ei enää ikinä viedä kovalla pakkasella lenkille!

Ainoana koirana

Kärsä lähti eilen aamulla isännän kanssa kohti pohjoisen kanalintumetsiä. Urpo ei tänä vuonna päässyt mukaan, koska hän ei pärjää enää pitkiä päiviä erämaassa. Urpo saa sen sijaan nauttia eläkepäivistä kotisoffalla.

Valitettavasti eläkepäivät alkoivat huonosti, sillä emäntä leikkasi koirien kynnet juuri ennen Kärsän lähtöä vähän kiireessä ja hämärässä. Yksi Urpon kynsistä jäi liian lyhyeksi, ja nyt kun Urpo kävelee asfaltilla ja raapii kynttään maata vasten, kynsi alkaa vuotaa verta. Sen vuoksi hänen on nyt käytettävä suojaa kävelylenkeillä.

Huoli sennuista

Urpo ja Kärsä ovat kumpikin olleet virallisesti senioreja jo vuosikausia. He ovat silti pysyneet yllättävän hyvässä kunnossa. Nyt on kuitenkin vähän huolta kummastakin.



Urpo on laihtunut kovasti viime kuukausina, vaikka ruoka on maistunut entiseen malliin. Toki hänellä on ollut ripulia pitkin kesää, mutta enimmäkseen vatsa on kuitenkin ollut kunnossa. Sen lisäksi hänen toinen silmänsä on alkanut rähmiä. Sitä on koitettu hoitaa silmähuuhteella, mutta se ei nyt näytä auttavan.

Kärsä taas on noin viikon ajan nuollut tassujaan huomattavan paljon. Tänään häneltä tuli suusta veristä kuolaa, jota näkyy kuvassakin. Lisäksi Kärsä on puolestaan plösähtänyt viimeisten viikkojen aikana. Toki lenkkeilykin on ollut vähäisempää helteen takia, mutta onhan Suomessa aikaisempinakin vuosina ollut hellettä eikä Kärsä silloin ole lihonut.

Ei kai tässä auta kuin kaivaa kuvetta ja varata eläinlääkäri kummallekin.

Ajoittaista vatsavaivaa

Urpolla on katastrofaalisen Himoksen-reissun jälkeen ollut vatsa jokseenkin hyvässä kunnossa. Ripulia on ollut vain pari kertaa, viimeksi tällä viikolla. Hän oli yhtenä päivänä ripuloinut olohuoneen maton täyteen sillä aikaa, kun isäntäväki oli töissä. Kauhea käry vain oli vastassa, kun emäntä tuli töistä. Onneksi nyt on helle, niin maton voi pestä ja kuivattaa kotona.

Tällä kertaa ripuli meni ohi heti.

Tilanne rauhoittunut

Urpo on nyt syönyt riisiä ja raejuustoa, ja vatsan tilanne on taas vaihteeksi rauhallinen. On siis aika ryhtyä juhannuksen viettoon juhannusruusujen äärellä.

Huoli Urposta

Palasimme tänään kotiin mökkireissusta. Matka meni muuten hyvin, mutta Urpon vatsa vaivasi koko reissun ajan.



Viimeisenä yönä Urpo pyysi ulos noin tunnin välein, joten unet jäivät erittäin lyhyiksi. Ajomatka kesti kolmisen tuntia ja se oli tarkoitus ajaa yhtä soittoa, mutta jo Tampereen kohdalla Urpo nousi istumaan takakontissa ja vaikutti vähän levottomalta. Sitten hän kuitenkin rauhoittui ja meni makoilemaan, joten matka jatkui.

Jossain Tampereen ja Turun välisellä tiellä on siltaremppa, jonka takia käytössä on vain yksi ajokaista. Jouduimme pysähtymään siihen punaisiin valoihin ja juuri siinä kohtaa Urpo alkoi äheltää takakontissa jotain. Sen jälkeen autossa levisi paha haju, ja oli pakko pysähtyä tien viereen heti, kun se oli mahdollista. Takakontista löytyi kasa ripulia, sitä oli myös Urpon takapäässä. Onneksi ripulia ei ollut auton verhoilussa, vaan muovikaukalossa ja peitoilla, jotka menivät roskiin.

Nyt on kyllä aikamoinen huoli Urposta, jonka ripuli on kestänyt pienellä tauolla jo monta päivää. Yleisvointi on ihan hyvä ja ruoka maistuu, mutta jos ripulointi ei lopu, niin eihän tässä ole kuin yksi vaihtoehto. Mihinkään tutkimuksiin ja hoitoihin emme Urpoa enää vie. Jos kotihoito ei auta, niin sitten voi olla Urpon aika poistua keskuudestamme...

Eilisen retken jälkeen olimme vähän aikaa mökillä ja lähdimme sitten vielä iltalenkille. Sipikin lähti mukaan, koska lenkki oli ihan lyhyt.



Tiineenä oleva Nukka nukkui Sipin pedissä. Kärsäkin malttoi nukkua rauhassa sohvalla eikä enää yrittänyt tunkea makuuhuoneeseen.




Kuva A.S.



Aamulla oli seuraavan seikkailun aika. Oli vähän sateinen sää, joten päätimme ensin käydä katsomassa Juveninkosken vesiputousta. Sipi jäi taas mökille lepäämään, mutta kuvan turistiryhmä pääsi nauttimaan maisemista.



Vesiputoukselta suuntasimme Jämsään retkeily- ja kuntouolureitille, joka oli hyvin sekava ja sekavasti merkitty. Leveitä polkuja risteili sinne tänne eikä kylteistä saanut selvää. Ilmeisesti reitistön rakentaminen oli vielä kesken. Löysimme kuitenkin puoliksi sattumalta juuri tehtyyn näköalatasanteen ja ison laavumaisen rakennelman, jolla söimme eväät.



Urpolla oli taas vatsa ihan kuralla, joten kävimme samalla reissulla apteekissa hakemassa Kaopektiä. Toivottavasti se auttaa, jotta Urpolle voisi antaa ruokaa kunnolla rankkojen retkien jälkeen.

Urpon iltaylläri

Urpo järjesti illalla pienen yllätyksen. Olimme juuri käyneet pihalla ja menneet nukkumaan, kun Urpo tuli alas sohvalta ja teki matolle kasan ripulia. Hän ei edes pyytänyt päästä ulos, sillä sen emäntä olisi kyllä huomannut. Ehkä Urpolla on jotain dementiaa tms. sillä käytös oli kyllä todella erikoista.

Urpo voi huonosti

Urpolle tuli eilen illalla pahoinvointikohtaus, kun tulimme takaisin kotiin naapurikaupungista. Urpo ei meinannut kotipihassa tulla autosta pois, vaikka isäntä oli tullut kotiin sillä välin, kun olimme poissa. Sitten Urpo hoiperteli ovelle ja heilautti häntäänsä hieman haistaessaan isännän hajun.

Kotona ei kelvannut nami, Urpo jäi vain lattialle makoilemaan. Myöhemmin hän hoiperteli juomakupille ja joi aika paljon. Sen jälkeen vointi vaikutti paremmalta, mutta nami ei edelleenkään kelvannut, ei edes pala juustoa.

Aamulla kaikki oli onneksi taas ihan hyvin. Urpo kävi pihalla pissalla ja rynni sitten takaisin sisälle kerjäämään aamupalaa.

Kärsän huulipuna

Kärsällä on viime aikoina aika ajoin jäänyt "huulipuna" näkyville, toisin sanoen pippeli ei vetäydy esinahan alle. Se saattaa roikkua näkyvillä ikävästi, kunnes se taas yhtäkkiä vetäytyy sisään. Jos tällainen alkaa olla säännöllistä, niin ei kai auta muu kuin lähteä eläinlääkäriin.

Urpon ihmeparaneminen

Urpon huonovointisuus on tipotiessään! Yhtäkkiä hän vain oli taas ihan oma itsensä ja alkoi taas kerjätä herkkuja tavalliseen tyyliinsä. Tämä on suuri helpotus, sillä huoli oli kova. Jokainen tällainen on aina askel lähemmäs sitä väistämätöntä hetkeä, jolloin joudumme luopumaan Urposta. Onneksi se hetki ei ole ihan vielä.

Urpo voi huonosti

Urpolle tuli eilen illalla yhtäkkiä huono olo. Olimme naapurikaupungissa lenkillä kaksijalkaisen pikkuveljen treenien aikana ja siellä Urpo oli ihan reippaana mukana. Koirat jäivät vajaaksi puoleksi tunniksi vielä autoon lenkin jälkeen.



Kun tulimme kotiin, Urpo ei meinannut tulla ollenkaan pois autosta. Hän jäi istumaan takaluukkuun ja kun hän viimein suostui tulemaan pois sieltä, hän oli aivan kuin nukutuksesta herätetty koira. Meno näytti siltä niin kuin jalat eivät olisi kantaneet. Sisälle päästyään Urpo meni vain olohuoneen lattialle makaamaan eikä halunnut edes namia. Vähän ajan päästä hän siirtyi omalle patjalleen ja sai peiton ylleen.



Tänä aamuna hän liikkui jo normaalisti ja suostui pitkin hampain syömään aamupalaa, kun emäntä piteli kupista kiinni. Iltapäivällä hän söi ruokaakin emännän syöttämänä.

Toivottavasti tämä on vain jonkunlainen ohimenevä pahoinvointikohtaus.

Kärsä on toipunut

Kärsä on jo täysin ennallaan eikä enää onnu, joten olemme pidentäneet lenkkejä hiukan. Kärsä on ainakin aina innokas lähtemään ja menisi vaikka maailman ääriin.

Kärsä jumissa

Kärsä on ollut sunnuntaisen juoksulenkin jälkeen melkoisen jumissa. Hän on ontunut toista etutassuaan siitä lähtien, joskin tilanne alkaa helpottaa jo. Lenkit ovat kuitenkin olleet lyhyitä nyt.



Vaikea sanoa mikä Kärsää nyt vaiva - onko kyseessä jokin revähdys vai pelkkä venähdys, joka ärtyy rasituksessa. Kävelylenkit sujuvat hyvin, mutta metsällä juokseminen ja näköjään myös valjaissa juokseminen saa aikaan jonkinlaisen jumin. Pitää ehkä käydä kokeilemassa lyhyempää juoksulenkkiä joskus.

Vaisua koiraväkeä

Urpo ja Kärsä kotiutuivat Ilomantsista myöhään eilen illalla. Kumpikin kävi juomassa pitkin yötä, mutta muuten olohuoneen puolella oli hyvin hiljaista.



Aamullakaan Kärsä ei ollenkaan vauhkoontunut, vaikka emäntä käänsi kylkeä sängyssä. Yleensä Kärsä huomaa heti, jos joku on hereillä. Oli jo melkein vähän huoli, että ovatko vanhat koirat menneet rikki reissussa, kun oli niin vaisua porukkaa. Sitten he kuitenkin lähtivät reippaana lenkille, jopa Urpo halusi vapaaehtoisesti lähteä mukaan.

Kärsällä on vähän lihasjumia ja varpaiden välissä hankaumaa. Tassuja pyyhkiessä Kärsä vingahti heti, kun emäntä vähänkin koski. Mutta eivätköhän nämä vaivat mene ohi levolla.

Pieni kaistale

Meillä ei ole ollut olkkarissa mattoja ollenkaan pariin viikkoon, koska Urpolle oli käynyt vahinko yhtenä päivänä, kun emäntä lähti toimistolle töihin. Yhdellä matolla oli löysät kakat, toinen matto oli pissassa. Ne menivät siis pesulaan, ja olohuoneessa on paljas lattia.



Nyt siinä kelpaa pelata golfia golfmatolla, joka on juuri sopivan kokoinen Urpolle.