Lättyvoro

Isäntä teki viikonloppuna aamupalaksi lättyjä, joita jäi muutama yli myöhempää herkuttelua varten. Myös Kärsä huomasi tämän, sillä yli jääneet lätyt olivat kadonneet parempiin suihin sillä aikaa, kun emäntä oli suihkussa. No, mitäs olivat pöydällä ilman mitään suojaa! Ja on maailmassa tietysti isompiakin ongelmia tällä hetkellä.

Auringonottokausi alkoi

Urpolla oli lenkin jälkeen kauhea kiire takaisin pihalle, koska siellä on vihdoin kunnon kevätsää! Aurinko paistaa ja lämpötila on hiukan plussan puolella, joten Urpon oli pakko päästä makoilemaan auringon lämpöön.



Vielä pitää olla takit päällä ja patja lämmikkeenä, mutta ai että on mukavaa!

Poikain leikkejä

Poikakolmikko eli Urpo, Kärsä ja pikkuveli tylsistyivät isäntäväen lumitöiden aikana ja alkoivat leikkiä keskenään kaikki kolme. Ensin koirilla oli keppi ja sitten pikkuveli alkoi heitellä sitä. Kärsä oli aivan tohkeissaan, ja kyllä Urpokin innostui leikkimään.

Leipävoro

Sillä välin kun emäntä oli vessassa, keittiöstä kuului jotain rapinaa ja kolinaa. Kävi ilmi, että ilmeisesti Kärsä oli noussut etutassujensa varaan keittiön tasolle ja pistellyt poskeensa isännän leipomaa limppua, joka oli kaiken lisäksi muovipussiin käärittynä. Onneksi varkaus tapahtui vessareissun aikana, niin ei kerennyt mennä ihan koko limppu!

Kärsäkäs Kärsä

Tästä tilanteesta olisi pitänyt ottaa video, koska Kärsä kuorsasi niin kovaa, että melkein koko talo tärisi. Hänellä oli niin hyvät unoset emännän sylissä.

Aikainen lintu

Nyt on muutamana peräkkäisenä aamuna ollut pakko raahta Urpo väkisin lenkille, koska hän ei voi jäädä koko päiväksi yksin kotiin ilman kunnon ulkoilua. Hän on ruvennut ehkä hieman reipastumaan eikä enää pistä hanttiin kovin paljon, kun emäntä lähestyy valjaiden ja remmin kanssa. Lenkillä Urpo on aivan reipas ja haistelee hajuja innoissaan, vain lähteminen on hankalaa. Ehkä se tästä taas lähtee sujumaan.

Myöhäinen synttärilahja

Kärsä pääsi eilen treffeille Moonan kanssa vähän niin kuin myöhäisenä synttärilahjana. Urpo oli mukana kolmantena pyöränä. Kaikki kolme meinasivat taas seota onnesta nähdessään toisensa, joten onneksi parkkipaikalla ei ollut muita juuri silloin. Taivaalta tuli räntää ja sen takia koirilla(kin) oli sadetakit yllään.

Olimme hiekkakuopilla, missä on aurattu polkuja kävelijöitä varten nyt, kun kaikki pururadat ovat hiihtäjien käytössä. Viime aurauksesta taisi kyllä olla aikaa, sillä poluilla oli aika paljon lunta ja loskaa. Urpo ja Kärsä kulkivat hienohelmoina tietysti kapeaa tampattua polkua pitkin, jolloin ihmiset joutuivat rämpimään loskassa. Moona, joka on vähemmän hienohelma, loikki loskasta huolimatta iloisena valmiiden polkujen ulkopuolella.

Yhteiskuva olisi kannattanut ottaa heti alkuun, sillä palatessa oli jo aika pimeää. Mutta pääasia, että tuli otettua edes joku kuva todistusaineistoksi mukavista treffeistä!

Kärsä kahdeksan vuotta

Maailman kaunein ja hassuin seisojapoika Kärsä täyttää tänään jo kahdeksan vuotta! Kärsästä ei todellakaan uskoisi, että hän on jo niin vanha. Hän on edelleen erittäin aktiivinen, aina valmis lähtemään lenkille, satoi tai paistoi. Joskus hän toki saattaa epäröidä kuistilla hiukan, jos sataa kovasti, mutta hän on kuitenkin aina lähdössä mukaan, eikä puolimaraton teetä minkäänlaisia ongelmia. Pidempikin juoksulenkki menisi aivan taatusti.



Kärsän syntymäpäivä on sujunut tänä vuonna hieman tylsästi. Aamupäivän hän sai laiskotella, kun emäntä oli nukkumassa. Sitten hän pääsi metsälenkille räntäsateeseen ja hurjan liukkaille poluille. Lenkin jälkeen oli perinteisen synttäriaterian vuoro, nappuloita kahdeksalla nakilla. Se sentään oli mukava ohjelmanumero tälle muuten niin tylsälle päivälle. Illalla saattaa olla tiedossa vielä pieni kävelylenkki, vaikka sää on maksimaalisen kurja.

Tupetus meneillään

Mestaritupettaja Kärsä tupettaa välillä myös niin, että hän ihan oikeasti saa happea. Silloin voi bongata kärsän, joka pilkistää tupesta ihan pikkiriikkisen. Tähän miljoona sydäntä.

Ystävykset

Kärsä viettää ystävänpäivää joka päivä ja haluaa olla ihan iholla kiinni, oli kyse sitten Urposta tai jostain perheen ihmisestä. Kärsä on sellainen kaikkien ystävä (paitsi pentukoirien)!

Kärsän aamiaisbuffet

Kärsä oli tänä aamuna emännän kanssa pitkällä juoksulenkillä. Hän sai olla ilman kuonokoppaa, koska emäntä luuli, ettei lumen ja jään seasta löytyisi mitään syötävää Kärsälle. Luulo oli väärä - sieltä löytyi vaikka mitä!



Ihan ensin Kärsä hotkaisi parit kakkapökäleet tienpenkasta, sitten meni muutama nenäliina ja lopulta löytyi vielä superherkkua eli juustonaksuja. Onneksi taajaman ulkopuolella tilanne rauhoittui ja Kärsä keskittyi vain juoksemaan. Matkaa kertyi puolimaratonin verran, joten sikäli kyllä ymmärrettävää, että Kärsä halusi alkumatkasta tankata vähän.

Revitty sohva

Niin kuin kuvasta näkyy, niin sohvan selkänojassa on useampi reikä. Ne ovat tulleet siitä, kun Urpo raapii sohvaa yksin ollessaan. Divaanipatjalla on suoja, jotta se ei kokisi samaa kohtaloa kuin selkätyyny.



Pitäisi varmaan ottaa yhteyttä myyjäliikkeeseen ja kysyä, saisiko sohvaan tilata varaosana pelkän selkätyynyn ja divaanipatjan. Mutta eipä se varmaan auttaisi kuin muutaman viikon ajan ja sitten uusi tyyny olisi taas rikki...

Surusilmät

Tällaista näkyä saa usein katsoa, kun koirat ovat jäämässä yksin kotiin. On niin vaikea jättää heitä, että onneksi on mahdollisuus tehdä etätöitä välillä.

Some versus todellisuus

Yhtenä aamuna oli tarkoitus ottaa Kärsästä kuva upean auringonnousun aikaan. Siitä ei meinannut tulla mitään, koska Kärsällä oli niin kiire eteenpäin, ettei hän meinannut pysyä paikoillaan. Syntyi kuvasarja, joka on kuin some versus todellisuus -meemeistä.

Eräretki lumessa

Torstaina emännällä oli vapaapäivä ja silloin oli aivan upea joskin aika kylmä sää. Oli siis mentävä retkelle Marttilaan, missä on hieno reitti keskellä suometsää.





Onneksi joku oli kulkenut reitin lumisateiden jälkeen, niin ei tarvinnut tarpoa ihan umpihangessa. Urpon tassut meinasivat ilmeisesti paleltua, koska hän nosteli niitä välillä. Nopeampaa vauhtia kulkien olisi varmasti tullut lämmin, mutta jouduimme matelemaan, koska pikkuveli oli jalkaisin mukana.



Metsä oli kuin sadusta, niin upea runsaine lumineen! Pitkospuita pitkin oli vaikea kulkea, koska niitä ei juuri erottanut lumen alta ja jalka lipesi aina vähän väliä niiden viereen ja upposi syvälle hankeen.



Alkuun koirat olivat remmissä, mutta siitä ei tullut mitään kiskomisen takia, joten he saivat kulkea vapaana loppumatkan. He olivat kuitenkin koko ajan käskyn alla ja seurasivat tai kulkivat ihan lähellä.



Soiden ylittäminen oli raskainta, koska niillä oli tietysti eniten lunta sekä pitkospuut lumen alla.



Pysähdyimme hetkeksi laavulle, mutta meillä ei ollut eväitä mukana kylmän sään takia.



Pikkuveljelle retki oli kaikista raskain, koska pienellä ihmisellä lumi ylsi välillä polviin asti. Hän meinasi vähän väsähtää lopussa, mutta tuossa kohtaa oli enää sata metriä matkaa jäljellä.

Päiväreissu Uudellemaalle

Eilen oli rankka päivä koirille, etenkin Kärsälle, joka kävi ensin heti aamusta pitkällä kävelylenkillä. Lenkin jälkeen lähdimme käymään mummun luona Uudellamaalla. Mummu oli taas laittanut koiravieraille oman patjan ja juomakupin valmiiksi, mutta tällä kertaa koirat eivät pysynyeet patjallaan yhtä hyvin kuin edellisellä vierailulla jouluna. Syynä siihen on varmasti se, että isäntä ei ollut mukana komentamassa heitä tällä kertaa.



Kävimme myös ulkoilemassa, mutta ensin piti hätistella pois kauriit, jotka olivat ihan pokkana lintujen ruokintapaikalla melkein ikkunan alla. Kärsä bongasi kauriit ikkunan läpi ja nosti äläkän, mutta pian sorkkaeläimet olivat palanneet ihan talon viereen ruokailemaan. Onneksi ne pysyivät poissa sen aikaa, kun olimme ulkona. Oli ihana pitää koiria vapaana juoksentelemassa. Mummun luona se on mahdollista, koska talo sijaitsee päättyvän tien päässä ja lähimmät talot ovat sukulaisten omistuksessa.





Koirat saivat siis olla vapaana ja he tulivat aina todella kiltisti luokse kutsusta. Yhden kerran Kärsä jäi noin puoleksi minuutiksi jonnekin, mutta sitten hän tuli juosta jolkottaen. Urpoa ei vanhuus painanut yhtään, kun hän loikki ja pomppi lumessa.

Ulkoilun jälkeen koirat saivat ruokaa ja sitten he olivatkin aika poikki. Urpo meni vähän salaa nojatuolille nukkumaan, mutta hän sai onneksi luvan olla siinä. Itse asiassa Urpo nukkui siinä niin sikeästi, että hän ei huomannut yhtään, kun muu porukka oli lähdössä. Emäntä joutui hakemaan Urpon olohuoneesta ja melkein repimään pois nojatuolilta.



Mummun luota matka jatkui vielä Sipin ja Nukan luo, missä oli taas vuorossa ulkoilua. Se oli aika kaoottinen lenkki, koska ensinnäkään neljän ison koiran kanssa ei ole helppo kulkea kapeita väyliä pitkin ja toiseksi mukana oli vielä pikkuveli pulkassaan. Yhdessä kohdassa joku koirista bongasi pusikosta jotain ja sitten kaikki neljä olivat aivan hököillään ja Kärsä ja Sipi haukahtelivat. Ei kovin rentouttavaa, mutta lopulta tilanne rauhoittui ja sitten oli ihan mukavaa.

Kävimme vielä hetken sisällä Sipin ja Nukan luona. Nukka oli aivan haltioissaan vieraista ja halusi koko ajan antaa pusuja Urpolle sekä myös Kärsälle, joka painautui ulko-ovea vasten yrittäessään paeta pientä fania.

Opinto-ohjaaja Kärsä

Kärsä pitää huolen siitä, että isäntä pitää lakisääteiset tauot opiskelusta. Kirjaa on vähän vaikea lukea, jos sen päällä rötvää rapsutuksia kerjäävä seisoja.