Vappu-uinti

Saimme vapuksi isännän kotiin ja koirat pääsivät heti metsään lenkille ja pienelle vappu-uinnille.

Tupetus uusissa sfääreissä

Kärsä on kova poika tupettamaan eikä hän halua luopua siitä silloinkaan kun sohvalle ei mahdu. Niinpä hän työntää kuononsa vaikka pikkuveljen patjan alle, jos ei ole saatavilla muuta paikkaa.

Karvanlähtöaika?

Heti imuroinnin jälkeen lattia on täynnä pieniä ruskeita karvoja, joten vaikuttaisi siltä, että Urpolla ja Kärsällä olisi karvanlähtöaika. Lyhytkarvaisilla koirilla se ei ehkä ole yhtä ilmeinen kuin esimerkiksi valkoisilla paimenkoirilla, mutta kyllä kai lyhkäreiltäkin voi lähteä enemmän karvoja aina välillä.



Urpo ja Kärsä ovat päässeet harjattaviksi parina päivänä. Urpo tykkää kovasti ja tulee aina oikein tyrkylle, mutta Kärsä ei niinkään välitä. Hänellä on aina kiire muihin hommiin.

Koiranpäivä

Tänään vietetään kansallista koiranpäivää. Urpo ja Kärsä ovat tämän talouden parhaita koiria, joten he saivat onnittelulaulun heti aamusta. Päivän muu ohjelma on ollut seuraavanlaista:


Ruuan odottelua

6.10: Ulos pissalle ja sen jälkeen aamupalaksi jauhelihaa
8.30: Emäntä nousi vihdoin sängystä lopullisesti ja koirat pääsivät käymään pihalla taas.
11.00: Päivän pitkä lenkki, melkein 9 km, jonka jälkeen pihahommia vähän aikaa
14.00: Urpo alkoi kerjätä ruokaa ja säpsähti pystyyn joka kerta kun emäntä liikahti.
15.10: Vihdoin ruoka-aika, nappula-ateria ruokaöljyllä ja vedellä höystettynä
17.00: Alkuiltalenkki eli pari kilsaa tienvarsien nuuhkimista

Ilta menee yleensä lepäillessä, niin tänäänkin. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä päivä, vaikka ruuan saaminen kestikin koirien mielestä liian kauan.

Tynkäkynsi

Kärsän poistetun kynnen tilalla on nyt vaalea tynkä, joka ei näytä enää vaivaavan millään tavalla. Uutta kynttä ei vielä näy eikä sitä välttämättä tule ollenkaan. Ei kyllä haittaisi, jollei sitä tulisi, sillä nyt on vähemmän leikattavaa kynsipäivänä.

Takaisin metsään

Lumet ovat sulaneet joka paikasta, ja nyt pääsemme taas lenkkeilemään metsässä! Talvi kestikin yllättävän pitkään, sillä emme ole käyneet metsässä koko porukalla varmaan kahteen kuukauteen. Nyt kelpaa taas työnnellä lastenvaunuja polkuja pitkin.

Valkoisten luona Saksassa

Emäntä oli pikkuveljen kanssa Villan ja Sipin luona muutaman päivän viikonvaihteessa, ja Urpo ja Kärsä olivat hoitolassa sen aikaa. Siellä oli onneksi kaikki mennyt hyvin, hoitajat "kehuivat" heitä innokkaiksi ja niin he todella olivatkin, kun emäntä tuli hakemaan heitä. Siinä taisi tulla muutamat mustelmat ihoon, kun koirat innostuivat niin kovasti tutusta hahmosta.



Saksassa oli taas mukavaa katsella, kun koirat kulkivat vapaana joka puolella kaupunkia, eikä kukaan tullut valittamaan eikä missään näkynyt koiratappeluita. Villa ja Sipi kävivät moikkaamassa vastaantulevia koiria ihan rauhassa enimmäkseen. Koirat nuuhkaisivat toisiaan, ottivat toisinaan pari juoksuaskelta yhtä matkaa ja palasivat sitten aina omistajansa luokse.



Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että kukaan pitäisi koiraa vapaana yleisessä käytössä olevassa puistossa. Myönnettäköön, ettei olisi kovin kivaa, jos vastaan tulisi kouluttamaton taistelukoira ilman remmiä, mutta suurin osa koirista tulisi varmasti ihan hyvin toimeen, jos niitä pidettäisiin pienestä pitäen vapaana melkein aina ja jos koirat saisivat kohdata toisensa omaan tahtiin ilman mitään rajoittavia remmejä.



Kärsän kanssahan moinen ei onnistuisi enää ollenkaan, sillä hän ei ole tottunut muihin koiriin ja sekoaa jokaisesta vastaantulijasta. Jos häntä olisi pentuna viety paljon kaupungille ja pidetty vapaana esimerkiksi metsässä, niin elämä olisi paljon helpompaa.

Fasulenkki

Tämän talven lenkkipolkumme varrella on ollut fasaaneja. Joskus ne juoksevat tielle, mutta aika usein ne pysyttelevät pusikossa, mistä koirat kyllä bongaavat ne. Ikävä kyllä linnut palloilevat toisten pihoilla, joten koirilla ei ole mitään asiaa seisomaan niitä sen kummemmin. Tulisivat joskus meidänkin pihalle!

Harmaantuva nelivuotias

Kärsä on nyt pikkuhiljaa alkanut harmaantua. Leuassa on jo pieni kaistale harmaita karvoja. Urpo oli nelivuotiaana paljon harmaampi, mutta hänellä naaman vanheneminen alkoikin jo parivuotiaana.

Luonto herää

Nyt koirista huomaa selvästi, että kevät on tullut. Etenkin Kärsä kulkee koko ajan tutka päällä valmiina hyökkäämään, jos jossain pomppii orava tai lintu. Välillä on hiukan hankalaa lenkkeillä, kun tuntuu, että joka pusikosta lennähtää lintu suoraan koirien nokan eteen. Mutta ihanaa aikaahan tämä on!

Paskapuhetta

Kevät on täällä, lumet ovat melkein kokonaan sulaneet ja jokakeväinen kakkakeskustelu on alkanut. Aiemmin Urpon ja Kärsän kakkoja ei juurikaan ole tarvinnut kerätä muuta kuin omalta pihalta, mutta nyt kun olemme lenkkeilleet metsän sijasta asuinalueella, niin pökäleiden pussittamisesta on tullut jokapäiväinen homma.

Lastenvaunujen kanssa liikkumisessa on hyvätkin puolensa, kun kakkapussit voi laittaa vaunujen taskuun, missä ne ovat aina mukana. Silloin kun pusseja ei syystä tai toisesta ole mukana, voi olla varma, että kumpikin koira vääntää megatortut jonkun portille samalla kun ohi kulkee hirveä määrä ihmisiä paheksuen. Vaunuissa on sekin hyvä puoli, että täydet pussit voi laittaa alakoriin haisemaan. Muuten niitä joutuisi kantamaan kädessä kotiin asti, sillä meilläpäin ei oikein ole yleisiä roskiksia.

Onhan se jotenkin naurettavaa, että maatuvaa kakkaa kerätään pusseihin ja viedään kaatopaikalle, mutta kyllä ne lumen alta esiin tulevat pökäleet ovat todella ällöttäviä. Eivät ne jossain ojassa tai metsässä haittaa, mutta hoidetuilta alueilta ne pitäisi kerätä pois.

Rentoilua

Säät suosivat, ja nämä koirat osaavat ottaa siitä kaiken irti. Vietämme ulkona niin paljon aikaa kuin pikkuveli suo.

Kolmas kalkkuna-aamu

Kahtena aamuna Kärsä jaksoi kieltäytyä syömästä kalkkunapullia, mutta kolmas aamu sanoi toden. Kärsän kupissa oli yksi vaivainen pulla, jonka hän pisti poskeensa hieman vastahakoisesti, mutta ei sylkenyt ulos niin kuin aiemmin. Urpolle ei siis jäänyt jämiä tänä aamuna.

Aamu jolloin Kärsä ei syönyt

Maailmankirjat ovat sekaisin! Kärsä on nyt kahtena aamuna jättänyt aamupalan syömättä. Se johtunee siitä, että tarjolla on ollut kalkkunapullia, joita hän ei ole ennen maistanut. Mutta silti on hyvin outoa, että Kärsä ei syö. Urpo onkin saanut syödä tupla-annoksen, sillä hänelle maistuu siipikarja siinä missä muukin liha. Hyvä niin, koska Urpon ruuan seassa on aamuisin eturauhaslääkkeet, joita hän ei varmaan muuten suostuisi ottamaan.

Nyt ei ole tarjolla muuta, joten Kärsä saa olla ilman aamupalaa, jollei kalkkuna kelpaa. Aamupala on tosin hyvin pieni annos yleensä, eli sen puoleen ei ole väliä, vaikka se jäisi Kärsältä syömättä. Nappulat kelpaavat onneksi entiseen malliin, muuten olisi kova hätä Kärsän terveyden puolesta.

Kynsikuulumiset

Kärsän kynsileikkauksesta on kolme viikkoa aikaa ja nyt Kärsä on saanut viikon verran olla ilman kauluria. Hän on välillä lipaissut poistetun kynnen kohtaa, mutta ei sen enempää kuin muitakaan tassuja. Tynkä on aikalailla kuivunut, joten nyt Kärsä on saanut mennä ulos ilman tossua muutaman päivän jo. Se helpottaa emännän elämää, kun ei tarvitse olla aina tossut ja teipit ojossa ovella.

Kärsivällisyyttä vaaditaan

Kärsä tykkää läheisyydestä, mutta hän joutuu nykyään uhrautumaan sen eteen. Asia on nimittäin niin, että jos Kärsä haluaa olla emännän kyljessä kiinni, niin hänen täytyy olla valmis antamaan korva tai häntä pikkuveljen puruleluksi. Kärsä jaksaa yleensä olla puruleluna jonkun aikaa ja sitten hän siirtyy kauemmas.



Olisi kyllä ehkä parempi kieltää pikkuveljeä kiusaamasta koiria jo tässä vaiheessa, ettei siitä tule paha tapa. Vaikka Kärsä ainakin on hyvin kiltti ja kärsivällinen, niin ei hänestäkään voi tietenkään ikinä mennä takuuseen.

Silmä kunnossa

Urpon silmäleikkauksesta on nyt melkein kolme viikkoa. Tai eihän se oikeastaan ollut leikkaus, sillä silmäkulmassa ollut näppylä poltettiin pois. Joka tapauksessa silmä on nyt parantunut. Alkuun siitä vuoti kudosnestettä, eikä kohta päässyt kuivumaan, koska Urpo raapi sen aina auki tassullaan, mutta nyt siinä ei näy oikeastaan mitään. Eläinlääkäri varoitti, että siihen voi jäädä näkyvä arpi, joka voi mahdollisesti haitata näyttelyssä, mutta tuskin Urpo enää lähtee missikisoihin vanhoilla päivillään.

Sporttipumppu lääkärissä

Urpo oli tänään eläinlääkärissä vanhojen ukkojen ongelman eli eturauhasen laajentuman aiheuttaman virtsankarkailun takia. Hänellä on todettu se jo kahdesti aiemmin ja hän on saanut siihen lääkekuurin, mutta silti oli taas mentävä oikein paikan päälle ja otettava virtsanäyte purkkiin. On tietysti ihan ymmärrettävää, ettei eläinlääkäri voi määräillä lääkkeitä näkemättä potilasta, mutta jos vaiva on tyypillisesti uusiutuva, niin jonkinlaista joustoa olisi mukava saada.

Ennen kuin Urpo pääsi vastaanotolle, niin parkkipaikalla sattui pieni härdelli, kun Kärsän piti jäädä autoon odottamaan. Hän ei millään olisi jäänyt takakonttiin vaan livahti aina ulos ennen kuin emäntä ehti läimäyttää luukun kiinni. Lopulta hän uskoi, kun emäntä oli kaatunut taistelun tuoksinassa maahan ja loukannut jalan ja käden. Jos joku todisti tapahtumia esimerkiksi vastapäisen talon ikkunasta, niin on varmaan ollut aikamoinen show!

Onneksi oli Urpon vuoro käydä lääkärissä, sillä odotushuoneessa oli kaksi isoa koiraa. Kärsä olisi menettänyt hermonsa täysin, mutta Urpo oli onneksi ihan viileä.

Itse vastaanotolla lääkäri tutki Urpon kauttaaltaan ja totesi, että sydän on atleettinen. Urpo onkin kyllä aika sporttinen kaveri, joten kiva tietää, että sydän on samaa kaliiperia. Virtsanäytteestä ei löytynyt mitään poikkeavaa, joten lääkäri tutki eturauhasen peräsuolen kautta ja totesi, että se on laajentunut. Lääkkeenä sama lääkekuuri, jonka Urpo on syönyt kahdesti aiemminkin ja joka on auttanut. Sen vaikutus kestää noin viisi kuukautta, joten nyt oli jo aikakin uusia se, koska viime kuurista on jo kymmenen kuukautta.

Urpo ei vielä saanut lääkettä, koska sitä ei ollut apteekissa. Kuuri alkaa huomenna, joten pian loppuu tiputtelu.

Joulu vai pääsiäinen?

Juuri kun lumi oli alkanut sulaa lupaavasti, niin Urpo sai kokea pettymyksen märän lumen muodossa. Tänään ei loikoilla auringossa, vaan värjötellään märän turkin kanssa.

Leikkihetki

Iltalenkin jälkeen oli hyvä jäädä pihalle leikkimään hetkeksi, niin tassuista lähti kura ja rapa. Urpo innostui Kärsän leikkiinkutsusta yllättävän paljon, mutta ei se kauan kestänyt.











Kärsä näytti välillä olevan pulassa, mutta hän taisi kuitenkin olla erittäin onnellinen, että Urpo lähti mukaan leikkiin.