Vuoden viimeinen jahti

Urpo ja Kärsä ovat tänään olleet isännän kanssa peurajahdissa lähitienoolla. Seisojat eivät saa säkäkorkeutensa puolesta ajaa peuroja, mutta liikkelle pöläyttely on sallittua. Se näyttää onnistuneen ainakin kerran.

Pomppa testissä

Kärsä pääsi tapaninpäivänä viimein testaamaan uutta lenkkipaitaansa. Pakkasta oli noin kahdeksan astetta, joten oli kiva saada Kärsälle jotain lämmikettä. Hyvin se näytti istuvan ja toivon mukaan lämmitti Kärsän hoikkaa kehoa hiukan.

Hemmoteltu kakara

Isäntä hemmotteli Kärsää ja siirsi tämän patjan takan eteen, jotta Kärsä pääsisi siihen nauttimaan lämmöstä.



Hassua, että Kärsä tykkää olla ihan takan edessä lämmittelemässä, mutta ei koskaan viihdy pitkään peiton alla toisin kuin Urpo.

Sikailijat mummulassa

Kävimme jouluaattona mummun luona, ja se meni välilä koirilta välillä vähän sikailun puolelle. Urpo bongasi heti ensimmäisenä roskiksen ja pihisti sieltä jonkun hyvältä maistuvan roskan. Onneksi hän jäi heti kiinni varkaudesta.



Ulkona Kärsä söi jonkun aivan kamalan pökäleen ja mussutti sitä antaumuksella. Ruokapöydästäkin piti koko ajan yrittää saada jotain.



Sitten kun ihmiset yrittivät relata sohvalla, koirat tunkivat itsensä väkisin viekkuun, vaikkei sohvalle edes saisi mennä.

Kaikesta huolimatta tonttu toi koirillekin paketin, josta löytyi herkkutikkuja.

Aina mukana

Kärsän piti päästä mukaan lattialle, kun pikkuveli kokosi joulupukin tuomia lahjoja. Kärsä heittäytyi osien päälle selälleen ja vaati huomiota, kunnes hän sai rapsutuksia.

Aattoaamun tunnelmalenkki

Urpo ei lähtenyt aamulenkille ja jäi paitsi metsän tunnelmasta. Kärsä löysi nimittäin erään yhdistyksen eilen järjestämän kynttiläkävelyn jämät metsästä ja sai itselleen kunnon joulumielen.

Kärsäteline

Kärsä löysi Urposta hyvän telineen, jolla leputtaa päätään. Urpo ei ehkä ollut samaa mieltä idean hyvyydestä.

Joululoma alkoi

Nyt on koirillakin mukavaa, kun isännällä alkoi joululoma. Ei tarvitse pitkään aikaan jäädä yksin kotiin!

Hoitajien uusi työkeikka

Nyt on pikkuveljen vuoro olla kipeänä, mutta onneksi kotona on kaksi innokasta hoitajaa, jotka pitävät lämpimänä ja lohduttavat kärsivää.

Auringonnousu

Kärsä kävi reippaana emännän kanssa aamulenkillä ja pääsi samalla nauttimaan auringonnoususta. Oli todella omituinen valo, kun aurinko oli nousemassa ja värjäsi lumen vaaleanpunaiseksi. Ei se tietysti kuvassa näy, mutta oli hienon näköistä.

Aikainen joululahja

Kärsä sai joululahjan vähän etuajassa, kun posti toi hänelle uuden lenkkipaidan. Kyseessä on Jumppa Pomppa -niminen vaate, joka hankittiin talvisia juoksulenkkejä varten. Jos on kymmenisen astetta pakkasta, talvitakki on vähän liikaa, mutta lyhkärillä olisi silti hyvä olla jotain lämmikettä. Siihen tarkoitukseen tämä pomppa vaikuttaisi olevan oikein hyvä. Ensi viikoksi on tosin luvattu vesisateita, joten uusi pomppa ei päässe ihan heti käyttöön.

Parhaat hoitajat

Emäntä kärsii koronasta, mutta onneksi parhaat hoitajat ovat vierellä lievittämässä kuumehorkkaa. He tulevat ihan iholle kiinni ja pitävät potilaan lämpimänä ja ovat seurana tuhisemassa.

Mikä saalis!

Kärsä löysi tien vierestä rusakon, joka oli kuollut. Se näytti siltä, että oli saattanut jäädä auton alle. Onneksi oli kuonokoppa, sillä muuten emännällä olisi ollut vaikeuksia saada rusakkoa pois Kärsältä, joka oli hyvin innoissaan saaliistaan.

Urpo juhlii

Urpo on tänään juhlinut Suomen itsenäisyyspäivää heiluttamalla Suomen lippua pihalla. Kärsä ei juhli, koska hän on hollantilainen. Sikäläinen tuttu vinkkasi, että Kärsän pitää juhlia Koningsdagia huhtikuussa. Se on jonkinlainen juhla, jota vietetään Alankomaiden kuninkaan kunniaksi.

Kärsä fiksuna

Kärsä se osaa ilmeillä fiksun näköisenä!

Kunnon kansalaiset

Nyt Urpo ja Kärsä eivät enää ole lainsuojattomia, sillä heidät on viimein ilmoitettu ruokaviraston koirarekisteriin. Ilmoittaminen ei ollutkaan kovin hankalaa, mutta koirien passit piti olla esillä, koska lomakkeella kysyttiin mikrosirun numeroa. Eihän sellaista erkkikään ulkoa muista! Ilmoittaminen kustansi kymmenen euroa per koira eli ei ollut ihan ilmaista hupia, mutta onpahan velvollisuus hoidettu.

Kuun valossa

Ihanaa, että on tullut luminen talvi, jotta on edes vähän jotain valoa iltapäivälenkillä. Kuutamo toki myös valaisee kivasti.

Pimeys valtaa

Vaikka olisi etätöissä ja lopettaisi jo kolmelta, niin ei silti meinaa ehtiä lenkille päivänvalon aikaan. Tänäänkin oli auringosta huolimatta niin pimeää, että onneksi koirilla oli heijastimet takeissaan.

Kaksi tuntia koirametsässä

Sipi ja Nukka tulivat eilen seuraksemme koirametsään. Olimme varanneet kahden tunnin vuoron ja nuotiopaikan käyttöömme, jotta ehtisimme nauttia koirametsäilystä kunnolla. Varatessa ei ollut tiedossa, että pakkanen olisi niin kireä - mittari näytti kotoa lähtiessä ja automatkan aikana -10 astetta.



Alkuun kaikki menikin hyvin, kun koirat katosivat omille teilleen nuuhkimaan hajuja ja temmeltämään. Sitten Kärsä jämähti puun juurelle istumaan eikä liikkunut siitä mihinkään. Emäntä huomasi, että Kärsällä oli kylmä, joten Kärsä sai erikoisluvan tulla nuotiopaikan penkille.



Siinäkin Kärsä vain tärisi, joten emäntä haki hänelle autosta peittoja lämmikkeeksi.



Seuraavaksi Urpo oli hävinnyt jonnekin. Kovin suurta huolta ei tietysti tarvitse tulla koirametsässä, koska alue on vankasti aidattu kauttaaltaan. Urpo löytyi nuotiopaikan läheisyydestä puun alta makoilemasta. Hänelläkin on selvästi kylmä takista huolimatta, joten emäntä yritti houkutella Urpoa Kärsän viekkuun nuotiopaikalle, mutta Urpo ei pysty hengittämään savun hajussa, joten hän ei viihtynyt siellä.





Lopulta emäntä joutui viemään Kärsältä toisen peiton ja tekemään Urpolle pesän siitä nuotiopaikan viereen. Siinä Urpo kyyhötti loppuajan välillä täristen.



Sipilläkin oli rankkaa, sillä hän pääsi ukin viereen nuotiopaikalle, mutta sai lähtöpassit, kun ukin makkara alkoi kiinnostaa liikaa.

Oli kyllä mukava koirametsäreissu, mutta jospa seuraavalla kerralla olisi vähän lämpimämpi ilma, niin lyhytkarvaiset pärjäisivät paremmin. Ainoa, jolla ei ollut huolen häivää, oli Nukka, sillä hänelle ei tullut kylmä eikä väsy.

Kuuraparran rankka päivä

Kärsälle on tulossa rankka päivä tänään, sillä hän kävi jo emännän kanssa juoksulenkillä aamulla ja iltapäivällä on vuorossa parin tunnin koirametsäily Nukan ja Sipin kanssa. Saa nähdä miten melkein 10-vuotias jaksaa.

Halinalle-Kärsä

Kärsä on erityisesti pikkuveljen suosiossa. Kärsä saa aina paljon huomiota pojalta, ja usein Kärsäkin hakeutuu tämän syliin sohvalle. Poika sanoo, että hänellä on päivähoidossa aina ikävä Kärsää. Perheen pienimmät pitävät yhtä.

Lasten kanssa retkellä

Kävimme kiertämässä luontopolun kahden pikkupojan kanssa. Polulla oli muutakin porukkaa, mutta pääsimme hyvin luovimaan muiden lomassa niin, että vältyimme kohtaamasta ketään kovin läheltä.



Kallioilla oli älyttömän liukasta. Kaiken lisäksi jään päälle oli satanut juuri sen verran lunta, ettei jäätä erottanut sen alta, joten kulkeminen oli todella petollista. Onneksi selvisimme ilman liukastumisia.

Evästauon aikana koirat joutuivat olemaan köytettynä kiinni vähän matkan päässä, koska muuten lasten pullat ja suklaat olisivat taatusti päätyneet Urpon suuhun. Hän on niin kamalan ahne sika nykyään.

Tomaattivaras

Kärsä oli eräänä päivänä keksinyt, että keittiön tasolla on herkullisia kirsikkatomaatteja. Niinpä hän jäi kiinni siitä, kun hän oli kiivenyt etutassujen varaan tasolle ja söi tomaatteja. Emäntä kielsi häntä tietysti heti, ja Kärsä lähtikin äkkiä pois siitä.

Hiukan myöhemmin loputkin tomaatit olivat hävinneet, joten nyt niitä säilytetään kannellisessa astiassa, huoh.

Ruuhkaa sylissä

Kärsä olisi ehdottomasti halunnut emännän syliin, mutta Urpo oli jo siinä. Niinpä Kärsä tunki niin lähelle kuin vain mitenkään pääsi ja oli siinä, vaikka kärsäkin oli ihan mutkalla ja hengittäminen taatusti hankalaa.

Korea Kärsä

On ollut ihan kamala sateinen viikonloppu, eikä Urpo ole käynyt lenkillä ollenkaan kahteen päivään. Kärsä sen sijaan on ollut reippaana mukana. Onneksi on sadetakki, niin ei mene koko koira ihan läpimäräksi.

Suloinen vieras

Sylvi-seisoja kävi tänään meillä. Urpokin suostui tulemaan pihalle moikkaamaan Sylviä, vaikka oli kurjista kurjin sää, märkää ja kylmää.

Urpon kauhea temppu

Tänä aamuna emäntä oli tulossa aamulenkiltä koirien kanssa ja oli jo ottanut remmit ja kaulapannat pois, kun Urpo päätti mennä käymään takapihalla vielä. Emäntä ajatteli, että varmasti Urpo tulee pian takaisin, mutta hän olikin ottanut hatkat. Huudot ja vihellykset kaikuivat kuuroille korville, eikä Urpoa näkynyt.

Emännän oli pakko lähteä otsalampun kanssa pilkkopimeään metsään etsimään Urpoa. Onneksi mokoma karkulainen löytyi melkein heti, muuten aamun aikataulu olisi mennyt ihan uusiksi. Tumman koiran löytäminen pimeästä metsästä ei ole ihan helppo homma etenkään, kun tummalla möykyllä ei ole minkäänlaista heijastinta tai valopantaa.

Kotisohvalla

Koirat pääsivät kotiin hoitolasta ehjin nahoin. Siellä oli kaikki mennyt hyvin paitsi että henkilökunta oli ihmetellyt Kärsän laihuutta. Hän on toki hoikassa kunnossa, mutta oli vähän yllättävää, että siihen on kiinnitetty huomiota.

Ei Kärsä ole tällä hetkellä mitenkään silmiinpistävän laihassa kunnossa, mutta ehkä hän voisi syödä vähän enemmän. Kärsällä ei ainakaan ole mitään sitä vastaan.

Pitkästä aikaa hoitolassa

Emännällä ja isännällä on ollut menoa viikonloppuna, joten koirat ovat saaneet pitkästä aikaa olla hoitolassa pari yötä. Sinne meneminen sujui hyvin, eivätkä koirat edes ehtineet huomata, että emäntä lähtikin kotiin sielä. Pihalla oli niin paljon hajuja tutkittavana.



Hoitolasta tuli visiitin aikana pari kuvaa sekä viestiä, joissa kerrottiin, että kaikki on sujunut hyvin. Se lämmitti emännän mieltä, sillä onhan se kurjaa, että joskus on menoja, joihin koiria ei vain voi ottaa mukaan.

Kuvat Pia's Dreamdogs

Päivälenkki

Arkirutiineihin kuuluu pikkuveljen hakeminen eskarista kotiin. Poika kulkee pyörällä, joten reitti on sovitettava sellaiseksi, että siinä pystyy pyöräilemään. Millekään ihan pienille metsäpoluille ei siis voi mennä.

Onneksi koirat ovat sopeutuvaisia ja tietävät jo reitin. Jos menemme viikonloppuna eskarin ohi, Urpo meinaa aina kääntyä sen puun luo, missä koirat saavat aina odottaa sillä aikaa, kun emäntä käy hakemassa pojan aidan toiselta puolelta.

Halloween-juhla

Koiria ei oikein kiinnosta Halloween muuta kuin herkkujen osalta, joten onneksi pikkuveli hoitaa pukeutumisen. Koiria ei olisi kiinnostanut edes poseerata Hulkin kanssa.

Hyytävä juoksulenkki

Kärsä kävi aamulla hyytävällä juoksulenkillä. Pakkasta oli lähtiessä vielä yhdeksän astetta, mutta juostessa tuli toki lämmin. Onneksi ei ollut liukasta, niin emäntä pärjäsi tavallisilla lenkkareilla.

Työnjohtajat

Koirille parasta on, kun emäntä tai isäntä on etätöissä, koska silloin koirat pääsevät sängylle kuorsaamaan koko päiväksi. Sääntö on siis nykyään se, että koirat pääsevät makuuhuoneeseen ja jopa sängylle, mutta vain silloin, kun siellä tehdään töitä. Esimerkiksi öisin he eivät onneksi edes yritä tulla sänkyyn.

Halitauko

Kesken kotimatkan eskarista pikkuveljen piti pysähtyä antamaan Kärsälle hali.

Lunta

Yöllä oli satanut pikkiriikkisen lunta. Sekin oli liikaa Urpolle, joka ei halunnut lähteä lenkille ollenkaan. Kärsää se ei hidastanut.

Pitkä juoksulenkki

Kärsä vei emännän aamulla juoksulenkille, josta oli tarkoitus tulla alle 15 kilometrin pituinen. Juoksu kulki kuitenkin molemmilla niin hyvin, että lenkistä tuli 17 kilometrin mittainen.



Taajaman ulkopuolella oli kyllä vähän ahdistavaa juosta, sillä somen mukaan parin kilometrin päässä meiltä on nähty vastikään kuuden suden lauma. Toki sudet liikkuvat pitkiä matkoja, eikä niitä todellakaan näkynyt eikä kuulunut matkan varrella.

Ihana aurinko

Alkaa taas olla niin pimeää, ettei päivänvaloa juuri näe. Onneksi välillä sentään paistaa aurinko, niin Urpokin voi lähteä mukaan lenkille. Jopa pihalla voi rötvätä sen lyhyen ajan, kun aurinko yltää liiterin eteen.

Turvallisesti kotona

Urpo ja Kärsä ovat kotiutuneet reissusta ehjin nahoin. Kärsä on löytänyt paikkansa isäntäväen sängyltä, kaikki on siis taas ennallaan. Tällä kertaa Kärsällä ei ole mitään lihasjumejakaan onneksi.

Urpo iski jälleen

Jos viime reissulla Urpolle ei ammuttu mitään, niin tällä kertaa Urpo taitaa olla se, joka vastaa saaliin saamisesta. Tänään Urpo iski taas ja sai tipua tonttiin.





Illalla maistui ruoka sekä uni.



Kuura isäntineen joutui valitettavasti jo poistumaan mökiltä, ja Urpo käytti tilaisuuden heti hyväkseen ja meni sänkyyn nukkumaan. Ensin sitä piti pedata pitkään ja hartaasti, jotta tyyny olisi varmasti hyvin.



Ikävä kyllä myös Urpon ja Kärsän loma jää kesken pakottavista syistä, ja he lähtevät huomenna jo ajamaan kotia kohti. Onneksi he pääsivät kuitenkin muutamaksi päiväksi Inariin ja saivat saalistakin. Ehkä Urpo on mukana vielä ensi vuoden reissulla.