Kamala päivä

Urpolla ja Kärsällä on tänään ollut huono päivä. He olivat päivällä yksin kotona isäntäväen töiden takia. Urpo oli oksentanut, sohvalle tietysti. Laattaa ei koskaan voi lennättää mihinkään muualle, vatsa on aina tyhjennettävä sohvalle!



Sitten Kärsä sikaili oikein antaumuksella, vaikka kävimme ulkoilemassa kunnolla sadesäästä huolimatta. Hän pihisti ruokapöydän reunalta kaikenlaista tavaraa aina kun silmä vältti. Naskalihampaiden käsittelyyn joutuivat älypuhelin, muovirasia sekä silmälasit, joista kaksi jälkimmäistä menivät huonoon kuntoon. Lisäksi Kärsä on tänään kakannut lattialle kolme kertaa.

Ehkä huominen on jo parempi.

Urpon nimpparijuhlat

Hurraa, Urpolla on tänään nimipäivä! Juhlimme oikein isosti valkkareiden luona merenrannalla, ja Urpo sai maistaa lammastakin juhlapäivä kunniaksi.



Villa on innokas uimari, ja Sipi menee sinne minne Villakin, mutta Urpoa ja Kärsää sai houkutella veteen, vaikka oli todella kuuma ja painostava päivä. Eilen illalla Kärsä meni oma-aloitteisesti yhteen lammikkoon pulikoimaan ja jopa ui pienen kierroksen, mutta tänään meri ei houkutellut.



Kärsä meinasi saada uuden kodin, kun törmäsimme kahteen saksanseisojaan rannalla. Niiden omistaja olisi mielellään kaapannut nappisilmän itselleen ja totesi, että mokoman suloisuuden ulkoiluttamisen julkisilla paikoilla pitäisi olla kiellettyä.



Illalla Kärsä järjesti vielä pienen show'n tunkeutumalla portaiden alle. Hän ei päässyt sieltä omin avuin pois, ja Urpokin riensi jo paikalle ihmettelemään. Tilanne selvisi portaita nostamalla. Alta paljastui erittäin likainen pentukoira.

Treffit siskojen kanssa

Kärsä tapasi tänään isosiskonsa Dumlen ensimmäistä kertaa. Dumlella on ollut juoksuaika, joten emme olleet nähneet pitkään aikaan. Nyt oli oiva tilaisuus järjestää treffit, koska Kärsällä ja Pätkis-siskolla oli kummallakin rokotusaika saman eläinlääkärin vastaanotolla. Samalla oli tarkoitus järjestää pentutreffit, mutta ne menivät pipariksi Pätkiksen turvonneen varpaan takia. Lääkäri kehotti Pätkistä lepäämään pari viikkoa, joten pennut saivat painia vain remmissä hetken aikaa.



Urpo joutui odottamaan autossa sen aikaa, että Kärsä kävi ottamassa rokotuksen. Oli kurja jättää koira autoon kesähelteellä, mutta onneksi Kärsän lääkärikäynti kesti vain kymmenisen minuuttia. Urpolla oli autossa kaikki ikkunat ja kattoluukku auki ja lisäksi takakontissa oli vesikuppi sekä märkä pyyhe, jonka päällä Urpo makoili. Muistakaamme kaikki, että näillä keleillä autossa lämpötila nousee pikavauhtia, vaikka auto olisikin pysäköity varjoon!



Rokotusten jälkeen menimme käymään koirapuistossa, jotta Urpo ja Dumlekin saisivat treffata toisensa. Siellä oli kuitenkin niin kuuma, etteivät koirat oikein jaksaneet leikkiä. Dumle ei innostunut pikkuveljestä, joka roikkui välillä takapuolessa kiinni. Ehkä siellä oli vielä jotain juoksujen jälkeisiä hajuja.

Hoitotädit

Sipi ja Kärsä rypivät ojassa.

Urpo ja Kärsä saivat viikonloppuna kaksi valkoista hoitotätiä siksi aikaa, kun isäntäväki oli reissussa. Kärsä oli ollut erittäin vieraskorea ja tehnyt kaikki tarpeensa pihalle yhtä hätäpissaa lukuunottamatta. Hän oli myös nukkunut hiljaa koko yön. Yleensä Kärsä vinkuu joka yö jossain vaiheessa, mutta jos hänet päästää ulos, niin hän jää vain rappusille istumaan ja tekee lopulta tarpeensa lattialle. Siksi hän ei olekaan enää viime aikoina päässyt yöllä ulos.


Urpo leikki Villan kanssa, Kärsä Sipin.

Urpolla ja Kärsällä oli oikein mukava viikonloppu hoitotätien kanssa, koska molemmilla oli oma seuralainen. Sipi on itsekin vielä pentu ja jaksoi painia Kärsän kanssa, kun taas Urpo sai nauttia viikonlopusta sivistyneesti aikuisen Villan seurassa. Helle haittasi menoa sen verran, että Kärsä ja Sipi menivät rypemään ojaan, jossa on enää ihan vähän vettä jäljellä. Sitten he olivatkin aivan kuraisia ja joutuivat jäämään ulos loppupäiväksi.

Tällainen järjestely oli kyllä aivan loistava meille. Urpo ja Kärsä saivat olla kotona ja kaupan päälle vielä kummallekin oma hoitotäti!

Kuvat A.S.

Lupaava alku

Kuva ei liity juttuun.

Urpo ja Kärsä kävivät eilen tutustumassa paikallisen metsästysseuran maihin isännän kanssa. Seuran puheenjohtaja näytti paikkoja ja vinkkasi aivan kotimme läheltä löytyvästä luontopolustakin. Harmi ettei sitä ole merkitty mihinkään karttaan, muuten olisimme varmasti löytäneet sen itsekin.

Seuran esittelykierrokseen kuului myös käynti ampumaradalla. Urpo oli aivan innoissaan ja olisi laukauksen kuultuaan halunnut päästä noutamaan. Kärsä puolestaan ei ollut moksiskaan, eli hän ei ainakaan ole paukkuarka. Sen kyllä melkein pystyi arvaamaan jo perimän puolesta sekä siitä, että kansainvälinen lentokenttäkään kaikkine äänineen, ihmisineen, kärryineen ja matkalaukkuineen ei saanut Kärsää hermostumaan. Ainoa, mistä hän hermostui, oli kantokoppaan sullominen.

Mutakuono

Hyvää äitienpäivää

Kärsän emä Silny van de Waltakke


Urpon emä Syystuiskun Untuva, Alma

Kolme vuotta sitten

Kolme vuotta sitten toukokuun kahdeksantena päivänä haimme Urpon kotiin kasvattajalta. Silloin emme aavistaneet lainkaan, millaisen kultakimpaleen saimme. Urpo on loistava sekä lintu- että kotikoirana. Hän on rauhallinen kotona, tulinen metsällä. Suurin ongelma tällä hetkellä on remmikäyttäytyminen, joka ei ole miellyttävää taluttajalle eikä varmasti Urpolle itselleenkään. Siitäkin ongelmasta varmasti päästäisiin, jos siihen jaksaisi paneutua. Muuten Urpo on kyllä aivan ihana ystävä, emme voisi olla tyytyväisempiä!

Kärsivällisyyden huippu

Ensimmäisen illan ja päivän jälkeen Urposta on tullut huippukärsivällinen Kärsän kanssa. Pikkuveli on koko ajan kimpussa eikä meinaa antaa Urpon edes nukkua rauhassa, mutta Urpo ei välitä lainkaan. Hän korkeintaan poistuu paikalta ja pyytää päästä toiseen huoneeseen, jos Kärsä käy liian tunkeilevaksi.



Pihallakin Kärsä on jatkuvasti vaanimassa ja näykkimässä Urpoa. Useimmiten Urpo näyttää hampaita, mutta ärähtelee nykyään harvoin. Jos Kärsä tavoittelee Urpolla olevaa keppiä tai lelua, niin Urpo saattaa murahtaa. Toisinaan keppejäkin voi järsiä yhdessä ilman mitään ongelmaa.



Yhtenä päivänä Urpo ärähti vähän kovemmin, sillä Kärsä huusi täyttä kurkkua varmaan parikymmentä sekuntia ja vaappui häntä koipien välissä emännän jalkoihin. Ei kuitenkaan mennyt kauan ennen kuin Kärsä oli taas Urpon kimpussa, ensin suupieliä nuollen ja sitten reilusti kaulaa purren.



Joskus Kärsä on jopa ihan kiltti, esimerkiksi silloin kun hän nukkuu... Muuten saa kyllä koko ajan olla komentamassa ja katsomassa pienen perään. Jos erehtyy jättämään vessan oven auki, niin saa varautua siihen, että wc-paperirulla on pian tuhannen silppuna sohvalla. Tai jos jättää kengät esille, niin ne löytyvät seuraavaksi koirien pediltä naskalihampain muokattuina.



Urpo on viime aikoina viihtynyt pihalla erittäin hyvin, mikä johtunee siitä, että pihalla hänellä on enemmän tilaa ja paremmat mahdollisuudet päästä pakoon pientä herhiläistä. Kärsä kun ei millään vielä pysy Urpon vauhdissa mukana. Sen takia onkin hyvä, että Urpolla on sisällä oma paikka, johon Kärsältä on pääsy estetty. Sääli vaan pistää Urpo esteiden taakse lymyilemään samalla kun Kärsä makoilee sohvalla...

Uskomaton pentukoira!

Vajaa 11-viikkoinen Kärsä vietti eilen vajaat yhdeksän tuntia yksityissviitissään. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän oli koko päivän Urpon kanssa kahdestaan kotona ilman että kukaan kävi ulkoiluttamassa välillä. Emännän palattua kotiin töistä sviitin lattialla ei ollut yhtään yllätystä! Kärsä oli siis pidätellyt niin pitkään, vaikka oli saanut aamulla ruokaakin. On tosin mahdollista, että hän oli päivän aikana sihauttanut pissat kuraralliin, mutta ainakaan isompi hätä ei ollut päässyt yllättämään.


Urpo seisoi pentuna perhosia ja kärpäsiä, Kärsä seisoo Urpoa.

Muutenkin Kärsä on tuntunut alusta asti tajunneen, että tarpeet tehdään ulos aina kun siihen on tilaisuus. Urpon ollessa pentu tuntui välillä, että päivät kuluvat lattioita pestessä, mutta täytyy toki muistaa, että tuolloin asuimme kerrostalossa ja pihalle oli pidempi matka. Nyt Kärsän voi vain tyrkätä ovesta ulos aina kun hän herää tai on syönyt. On Kärsällekin tietysti käynyt vahinkoja eikä hän aina muista ulkona keskittyä olennaiseen, kun täytyy seurata Urpon jokaista liikettä, mutta pidätyskyky on kyllä vallan mainiolla tasolla jo tässä vaiheessa.

Ryytynyt juhlija

Kärsällä oli erittäin opettavainen ensimmäinen vappu. Juhlapaikalla oli Kärsän ja Urpon lisäksi kaksi isoa valkkarityttöä sekä seitsemän aikuisen lisäksi neljä ihmislasta. Lapset huusivat kimeästi, kiipeilivät tuoleilla ja sohvilla, kantoivat omia lelujaan, silittivät koiria pelokkaasti ja kömpivät koirien häkkeihin (!). Kärsällä riitti ihmeteltävää, eikä Urpokaan ole mikään kokenut juhlija tai lastenpiika. Urpo sai kiitosta rauhallisuudestaan, jonka toivomme tarttuvan Kärsäänkin ajan myötä.

Koirat olivat loppuillasta aivan piipussa. Urpo olisi kovasti halunnut kiivetä sohvalle nukkumaan, mutta se ei käynyt päinsä kyläpaikassa. Kärsä nukkui milloin kenenkin sylissä ja lopulta tuolilla, kun kukaan ei joutanut pitelemään häntä. Kärsä ei edes sikaillut koko iltana, vaan teki kaikki tarpeensa ulos. Ensimmäinen vappu meni siis aivan loistavasti!