Ypöyksin

Isäntäväen kesälomat on lusittu, joten koirat joutuvat nyt pitkästä aikaa olemaan välillä keskenään kotona. Toistaiseksi yksinolo on sujunut hyvin, ja äkkiähän koirat sopeutuvat taas, kun ovat ennenkin joutuneet olemaan yksin. Enemmän se taitaa riipaista emännän sielua, kun ihanat nappisilmät jäävät eteiseen toljottamaan perään.

Melkein jahdissa

Metsästyskausi alkoi tänään kyyhkyllä. Urpo ja Kärsä eivät päässeet vielä jahtiin, mutta tunnelmaan he pääsivät, sillä aamulenkillä kuului laukauksia jostain aika läheltä. Toivottavasti Urpo pääsee vielä jahtiinkin edes kerran jäljellä olevan elämänsä aikana.

Laiheliinit retkellä

Tänä aamuna lähdimme jälleen kerran metsäretkelle. Yleensä koirat saavat evästauolla pienet maistiaiset, mutta vatsavaivojen takia kaikki ylimääräiset herkut ovat nyt pannassa.



Urpon oli vaikea hyväksyä tällaista järjestelyä ja hän yritti aivan epätoivoisesti havitella eväitä. Oli pakko sitoa koirat kiinni sen verran kauas, ettei Urpo ylettyisi nappaamaan herkkuja luvatta. Lopuksi koirat pääsivät laavulle imuroimaan muruset.



Koirat ovat nyt aika hoikassa kunnossa vatsavaivojen jäljiltä. Polulla vastaan tuli pariskunta, joka ihaili koiria ja kysyi minkä rotuisia he ovat. Metsästysharrastuksen tultua puheeksi ihailijat ihastelivat vielä koirien hyvää kuntoa. Eipä tullut mainituksi, että he ovat hoikkia ripulin eivätkä suinkaan tiukan treenin takia!

Vatsavaivoja

Koirilla on ollut toistuvaa ripulia vuorotellen siitä lähtien, kun he palasivat mökkireissusta. Ensin Kärsä ripuloi, sitten Urpo. Canikuria on mennyt jo laittoman paljon ja silti ripuli alkaa aina vain uudestaan.



Onneksi koirat ovat voineet ihan hyvin yleisesti ottaen, joten mitään suurta huolta ei ole. Se kyllä mietityttää, että mistä tällainen vaiva voisi johtua. He ovat syöneet eri nappuloita kuin yleensä, mutta vaihto ei tapahtunut ihan lennosta eivätkä vaivat alkaneet heti vaihdon jälkeen. Nyt he ovat syöneet vain riisiä ja raejuustoa, jotta tauti paranisi vihdoin.

Retkeilykesä jatkuu

Kesä ei ole vielä ohi eikä myöskään retkeily. Tänään olimme jälleen kerran luontopolulla kävelemässä ja uimassa.





Urpo epäröi veteen menemistä eikä ensin suostunut muuta kuin ottamaan hörpyt vedestä. Käskystä hän kuitenkin lopulta kävi uimassa. Kärsä meni tietysti vauhdilla veteen ja ui pitkät pätkät aivan innoissaan.



Laavulla oli tänään kaksikin eri seuruetta, kun pääsimme sinne asti. Onneksi taukopaikalla on kuitenkin hyvin tilaa istua muuallakin, eikä tauko jäänyt pitämättä. Kärsä otti tauolla nokoset Urpon kerjätessä täysin avoimesti.

Loppumatka menikin koirilla nuuhkiessa, koska meitä ennen taukopaikalta lähti jatkamaan matkaa seurue, johon kuului joku pikkukoira.

Turvapaikka

Kärsä on kesän aikana tykästynyt autohäkkiin, joka on toistaiseksi terassilla, koska se ei sovi kumpaankaan nykyiseen autoon. Kärsä menee sinne aina makoilemaan vapaaehtoisesti, jos luukku vain on auki. Siellä on sopivan pehmeä patja ja mukavan varjoisat oltavat.

Heinäkuun viimeinen retki

Kesä on mennyt aikalailla retkeillessä ja tänään ehdimme vielä Marttilaan lempireitille.





Sääennuste ei lupaillut mitään erityistä hellettä, mutta kylläpä oli kuuma! Urpo alkoi läähättää jo alkumatkasta ja Kärsä etsi epätoivoisesti viilennystä suossa rämpien.





Onneksi laavulla oli viileää. Urpo masentui hiukan, kun hän ei yltänyt kerjäämään tarpeeksi lähelle, mutta hän sai kuitenkin pienen maistiaisen pikkuveljen piirakan jämistä.

Kotona lempipuuhassa

Mökkireissu oli lyhyt ja ytimekäs, ja nyt koirat ovat palanneet kotiin lempipuuhaansa eli terassille ottamaan aurinkoa.

Reissukuvia

Itikoita päässä


Lintujen hajuja haistelemassa


Uidako vai eikö uida?


Urpo rentoutuu


Kaikki pienet samassa sängyssä

Mökillä rötväämässä

Matka oli pitkä, mutta vihdoin koirat ovat päässeet mökille rötväämään. Tiedossa on metsässä samoilua ja kalastusta. Ihanaa, että Urpokin pääsi vielä pohjoiseen mökille!