Äkkiväärä muutos suunnitelmiin

Tänä aamuna olimme lähdössä Raisioon retkelle, mutta matkalla näytti siltä, että sielläpäin on aika synkät pilvet. Sadetutka näytti, että sinne olisi tulossa sadealue tunnin sisällä, joten suunnitelmaa oli pakko muuttaa lennosta. Menimme siis lähimmälle luontopolulle, missä olimme viimeksi maanantaina.



Lähtiessä oli aika viileä tuuli, mutta polulla tuulensuojassa olikin oikein kuuma. Koirat läähättivät ja Kärsä olisi halunnut mennä uimaan, mutta punkkiliuoksen takia se ei ollut tänään vielä sallittu. Kärsä pääsi siis vain hörppäämään vettä lammesta.



Tauolla Kärsä otti rennosti Urpon kerjätessä aivan jatkuvasti.





Polulla oli taas oikein kaunista, joten sikäli ei haitannut mennä taas samaa reittiä kuin pari päivää sitten.

Punkeille häätö

Urpolla ja Kärsällä on nyt jonkinlainen suoja punkkeja vastaan, niskaan laitettava liuos. Punkkipannat olivat myös harkinnassa, mutta ne maksoivat 40 euroa per kappale ja toisena haittapuolena on lapsi, joka halailee ja suukottelee koiria vähän väliä eikä välttämättä muista varoa pantaa. Liuoksen kanssa täytyy pitää halitaukoa vain yön yli.

Nyt on sitten uimakielto pari päivää, mikä ei varmasti haittaa Urpoa, joka ei muutenkaan tykkää uida. Kärsä sen sijaan joutuu nyt välttämään pulahtelua. Onneksi helteet ovat tulossa vasta viikonloppuna, jolloin uinti on taas sallittua.

Maanantaitärskyt

Saimme tänään naisseuraa Moonasta päivän retkelle. Moona oli jälleen kerran hyvin vauhdikkaalla tuulella, ja Kärsäkin meinasi revetä liitoksistaan nähdessään Moonan. Tällä kertaa leikit jäivät kuitenkin vähiin, koska kiersimme luontopolun ja koirat olivat tietysti remmissä.



Lenkin jälkeen Kärsä hyppäsi Moonan autoon ja meni sinne makoilemaan. Hän ei tainnut huomata ollenkaan, että Urpo oli jo meidän autossa odottamassa. Kärsä olisi ihan tyytyväisenä lähtenyt Moonan kyytiin eikä varmaan olisi huomannut ennen kuin perillä, ettei hän päässytkään oman porukan kanssa kotiin.

Punkkisirkus

Urpolla ja Kärsällä ei ole ollut mitään punkkisuojaa käytännössä ikinä. Urpolla oli joskus nuorempana punkkipanta, mutta se oli hieman hankala, koska hän oli silloin niin leikkisä, että panta oli aina vaarassa joutua jonkun toisen koiran hampaisiin.

Punkkeja ei ole löytynyt koirista kuin ehkä yhteensä viisi per kesäkuukausi, joten punkkisuojalle ei ole ollut kovin suurta tarvetta. Tämä kesä on kuitenkin jostain syystä aivan toista maata - punkkeja saa kiskoa koirista viisi päivässä! Kaiken lisäksi lattialta löytyi täysin syönyt ja irronnut punkki, yök!!

Se oli viimeinen niitti, nyt on pakko hankkia joku punkkisuoja, oli se sitten panta tai liuos tai joku muu, mutta punkkisirkus saa riittää tällä erää.

Kärsä vankilassa

Kun pikkuveli pelaa pallopelejä pihalla, Kärsä joutuu häkkiin vankilaan, koska hän ei muuten pysty pitämään kärsäänsä erossa palloista.



Sieltä hän katselee oikein fiksun näköisenä, kun pikkuveli potkii palloa pitkin pihaa.

Vaihteeksi ukin luona

Kesälomaan piti toki mahduttaa myös retki ukin luo tammimetsään. Koirilla oli niin kova vauhti päällä, että kuvia ei tullut juurikaan otettua, mutta evästauon ajaksi he sentään rauhoittuivat, kun eivät puuhun kiinni sidottuina muuta voineet.

Epäonnen retki

Kävimme pitkästä aikaa Urpon pentumaisemissa Turussa. Muutimme pois sieltä yhdeksän vuotta sitten emmekä ole käyneet siellä sen koommin kuin ehkä kerran tai kaksi. Polut olivat ennallaan, mutta ihmeen huonosti ne muistuivat mieleen kuitenkin.



Retki oli hieman epäonninen, sillä noin puolen tunnin käppäilyn jälkeen taivaalta kuului ukkosen jyrinää. Sadetutka paljasti, että alueelle oli tulossa rankkasadekuuro piakkoin, joten meidän piti kiiruhtaa suojaan. Onneksi lähistöllä on hiihtomaja, jonka vierestä löytyi katettu ulkojumppapaikka.





Siellä sitten kökötimme ja odottelimme, että sade lakkaisi. Sadetutka oli kuitenkin ihan väärässä - se minkä piti olla pikainen kuuro, olikin yli tunnin kestosade. Noin tunnin odottelun jälkeen luovutimme ja lähdimme kävelemään autolle. Onneksi sade laantui juuri silloin ja autolle päästyämme oli taas täysi auringonpaiste ja kamalan tukala ilma.







Vanhat polut olivat sateesta huolimatta oikein hienoja, tuli todella ikävä niitä. Olisi kiva mennä joskus paremmalla säällä kiertelemään sinne enemmänkin. Esimerkiksi koirauimaranta jäi nyt näkemättä, kun piti lähteä takaisin autolle.



Maisemia ehdimme toki ihailla Luolavuoren huipulta.

Korkealla vuorella

Tämän lomapäivän retki suuntautui Piikkiön linnavuorelle, missä olemme olleet talvella muutaman kerran.



Tällä kertaa kiipesimme ylös vuorelle, mutta valitettavasti reitin merkinnät ovat hieman oudot ja menimme väärää reittiä. Vuori on korkea, mutta sen etupuolelta menee ihan hyvä polku. Me menimme epähuomiossa takakautta ja ihmettelimmekin haastavaa reittiä. Se oli niin jyrkkä, että Urpoa piti tuupata pyllystä pahimmissa kohdissa. Vaarallinen kiipeäminen kuitenkin kannatti, sillä ylhäältä oli aivan upea maisema Turkuun asti.



Alaspäin menimme oikeaa reittiä, joka oli paljon helpompi.



Laavulla Urpolla oli taas kauheat kerjuuhommat. Siellä oli lisäksi vähältä piti -tilanne, kun ohi meni porukka, johon kuului monta koiraa. Urpo ja Kärsä olivat vapaana laavulla, mutta periaatteessa laavun sisällä, mistä ei näe muualle. Urpo kuitenkin karkasi sieltä ja tötöili laavun ympäristössä. Onneksi emäntä oli juuri saanut koirat remmiin, kun toinen koiraporukka ohitti laavun. Taas saatiin muistutus, ettei ikinä pitäisi luottaa siihen, että "ei sieltä ketään tule".



Linnavuoren lisäksi kävimme katsomassa muinaisrantaa, joka oli aika vaikuttava. Koirat eivät kuitenkaan arvostaneet sitä.

Taas mummun pihalla

Tänään kävimme hakemassa pikkuveljen takaisin kotiin mummun luota. Oli taas kerran hieno kesäpäivä, ja koirat pääsivät rötväämään pihalle.





He taisivat saada vähän herkkujakin, mutta mummujen tehtävähän on hemmotella.

Pidempi retki

Nyt kun pikkuveli on mummulassa, niin koirat pääsivät vähän pidemmälle retkelle Marttilan korven eräreitistölle. Kyseessä oli sama lenkki, jonka kiersimme tapaninpäivänä hyvin erilaisissa maisemissa. Ihmeen hyvin reitti muistui mieleen, vaikka tosiaan viime käynnistä oli vierähtänyt puoli vuotta.





Nyt ei tosiaankaan tarvittu mitään toppatakkeja eikä tullut kylmä, vaan päinvastoin tuulensuojassa oli oikein kuuma. Kärsä löysi onneksi jonkun ojan missä rypeä, niin ei tarvinnut läähättää ihan koko matkaa.



Reilun seitsemän kilometrin reitin loppupuolella on taukopaikka, mistä Urpo löysi itselleen luun. Hän kantoi sitä suussaan autolle asti eikä voinut edes pysähtyä juomaan, ettei Kärsä saisi sitä. Autolla emäntä otti luun, ettei koirille tulisi takakontissa tappelua kesken ajon. Kotona Urpo sai luun takaisin ja järsi sitä ihan onnessaan kotipihalla.