Kaksi tuntia koirametsässä

Sipi ja Nukka tulivat eilen seuraksemme koirametsään. Olimme varanneet kahden tunnin vuoron ja nuotiopaikan käyttöömme, jotta ehtisimme nauttia koirametsäilystä kunnolla. Varatessa ei ollut tiedossa, että pakkanen olisi niin kireä - mittari näytti kotoa lähtiessä ja automatkan aikana -10 astetta.



Alkuun kaikki menikin hyvin, kun koirat katosivat omille teilleen nuuhkimaan hajuja ja temmeltämään. Sitten Kärsä jämähti puun juurelle istumaan eikä liikkunut siitä mihinkään. Emäntä huomasi, että Kärsällä oli kylmä, joten Kärsä sai erikoisluvan tulla nuotiopaikan penkille.



Siinäkin Kärsä vain tärisi, joten emäntä haki hänelle autosta peittoja lämmikkeeksi.



Seuraavaksi Urpo oli hävinnyt jonnekin. Kovin suurta huolta ei tietysti tarvitse tulla koirametsässä, koska alue on vankasti aidattu kauttaaltaan. Urpo löytyi nuotiopaikan läheisyydestä puun alta makoilemasta. Hänelläkin on selvästi kylmä takista huolimatta, joten emäntä yritti houkutella Urpoa Kärsän viekkuun nuotiopaikalle, mutta Urpo ei pysty hengittämään savun hajussa, joten hän ei viihtynyt siellä.





Lopulta emäntä joutui viemään Kärsältä toisen peiton ja tekemään Urpolle pesän siitä nuotiopaikan viereen. Siinä Urpo kyyhötti loppuajan välillä täristen.



Sipilläkin oli rankkaa, sillä hän pääsi ukin viereen nuotiopaikalle, mutta sai lähtöpassit, kun ukin makkara alkoi kiinnostaa liikaa.

Oli kyllä mukava koirametsäreissu, mutta jospa seuraavalla kerralla olisi vähän lämpimämpi ilma, niin lyhytkarvaiset pärjäisivät paremmin. Ainoa, jolla ei ollut huolen häivää, oli Nukka, sillä hänelle ei tullut kylmä eikä väsy.

Kuuraparran rankka päivä

Kärsälle on tulossa rankka päivä tänään, sillä hän kävi jo emännän kanssa juoksulenkillä aamulla ja iltapäivällä on vuorossa parin tunnin koirametsäily Nukan ja Sipin kanssa. Saa nähdä miten melkein 10-vuotias jaksaa.

Halinalle-Kärsä

Kärsä on erityisesti pikkuveljen suosiossa. Kärsä saa aina paljon huomiota pojalta, ja usein Kärsäkin hakeutuu tämän syliin sohvalle. Poika sanoo, että hänellä on päivähoidossa aina ikävä Kärsää. Perheen pienimmät pitävät yhtä.

Lasten kanssa retkellä

Kävimme kiertämässä luontopolun kahden pikkupojan kanssa. Polulla oli muutakin porukkaa, mutta pääsimme hyvin luovimaan muiden lomassa niin, että vältyimme kohtaamasta ketään kovin läheltä.



Kallioilla oli älyttömän liukasta. Kaiken lisäksi jään päälle oli satanut juuri sen verran lunta, ettei jäätä erottanut sen alta, joten kulkeminen oli todella petollista. Onneksi selvisimme ilman liukastumisia.

Evästauon aikana koirat joutuivat olemaan köytettynä kiinni vähän matkan päässä, koska muuten lasten pullat ja suklaat olisivat taatusti päätyneet Urpon suuhun. Hän on niin kamalan ahne sika nykyään.

Tomaattivaras

Kärsä oli eräänä päivänä keksinyt, että keittiön tasolla on herkullisia kirsikkatomaatteja. Niinpä hän jäi kiinni siitä, kun hän oli kiivenyt etutassujen varaan tasolle ja söi tomaatteja. Emäntä kielsi häntä tietysti heti, ja Kärsä lähtikin äkkiä pois siitä.

Hiukan myöhemmin loputkin tomaatit olivat hävinneet, joten nyt niitä säilytetään kannellisessa astiassa, huoh.

Ruuhkaa sylissä

Kärsä olisi ehdottomasti halunnut emännän syliin, mutta Urpo oli jo siinä. Niinpä Kärsä tunki niin lähelle kuin vain mitenkään pääsi ja oli siinä, vaikka kärsäkin oli ihan mutkalla ja hengittäminen taatusti hankalaa.

Korea Kärsä

On ollut ihan kamala sateinen viikonloppu, eikä Urpo ole käynyt lenkillä ollenkaan kahteen päivään. Kärsä sen sijaan on ollut reippaana mukana. Onneksi on sadetakki, niin ei mene koko koira ihan läpimäräksi.

Suloinen vieras

Sylvi-seisoja kävi tänään meillä. Urpokin suostui tulemaan pihalle moikkaamaan Sylviä, vaikka oli kurjista kurjin sää, märkää ja kylmää.

Urpon kauhea temppu

Tänä aamuna emäntä oli tulossa aamulenkiltä koirien kanssa ja oli jo ottanut remmit ja kaulapannat pois, kun Urpo päätti mennä käymään takapihalla vielä. Emäntä ajatteli, että varmasti Urpo tulee pian takaisin, mutta hän olikin ottanut hatkat. Huudot ja vihellykset kaikuivat kuuroille korville, eikä Urpoa näkynyt.

Emännän oli pakko lähteä otsalampun kanssa pilkkopimeään metsään etsimään Urpoa. Onneksi mokoma karkulainen löytyi melkein heti, muuten aamun aikataulu olisi mennyt ihan uusiksi. Tumman koiran löytäminen pimeästä metsästä ei ole ihan helppo homma etenkään, kun tummalla möykyllä ei ole minkäänlaista heijastinta tai valopantaa.

Kotisohvalla

Koirat pääsivät kotiin hoitolasta ehjin nahoin. Siellä oli kaikki mennyt hyvin paitsi että henkilökunta oli ihmetellyt Kärsän laihuutta. Hän on toki hoikassa kunnossa, mutta oli vähän yllättävää, että siihen on kiinnitetty huomiota.

Ei Kärsä ole tällä hetkellä mitenkään silmiinpistävän laihassa kunnossa, mutta ehkä hän voisi syödä vähän enemmän. Kärsällä ei ainakaan ole mitään sitä vastaan.