Tuhannennet uudet remmit

Kärsä onnistui kalareissulla puremaan remminsä poikki tuhannennen kerran, joten nyt koirilla on jälleen kerran uudet remmit. Nyt jos he jäävät pihalle makoilemaan keskenään ja heidät pitää sitoa kiinni, niin Kärsälle pitää laittaa kuonokoppa varmuuden vuoksi, ettei hän taas yritä purra tietään vapauteen.

Löysävatsainen Kärsä

Kärsällä on pidemmän aikaa ollut vatsa löysällä. Hänellä ei ole varsinaista ripulia, mutta hän ruikkii ihan löysiä kakkoja tuon tuostakin.



Pieni huoli kyllä on, että onko hänellä sittenkin sisäelimissä vielä jotain häikkää toissakesäisen kyynpureman jäljiltä, mutta täytyy nyt ensin koittaa syöttää hänelle jotain toista ruokaa ennen kuin alkaa panikoida. Tällä hetkellä Urpo ja Kärsä syövät Pure Natural Sensitive Trout & Salmon -nappuloita, jotka sopivat ainakin Urpolle.

Ennennäkemätön kohtaaminen

Tänä aamuna Urpo herätti emännän kolmen jälkeen, koska hän halusi pihalle. Aamulenkillä häneltä tuli vielä muutama ripulikakka, joten hän sai aamupalaksi vain ihan pienen nokareen lihaa. Kärsä sen sijaan sai ihan normaalin annoksen ja hänellä kesti sen syöminen kauemmin kuin Urpolla.

Kun emäntä käänsi selkänsä heille hetkeksi, Urpo oli hyökännyt omalta kupiltaan Kärsän kupin ääreen ja ajanut tämän pois. Kärsällä oli kaiken lisäksi ruokailu vielä vähän kesken, sillä kupissa oli vielä riisiä. Kärsä kuitenkin poistui alfauroksen tieltä kiltisti ilman mitään mutinoita.

Päiväruuan koirat syövät aina eri huoneissa, koska Kärsällä kestää nykyään syöminen pidempään kuin Urpolla ahmimisenestokupin ansiosta. Eri huoneissa kumpikin saa syödä rauhassa.

Erikoinen istuin

Tänään oli kevään lämpimin päivä, jonka saimme onneksi viettää pihalla melkein kokonaan. Urpo ja Kärsä olivat ulkona kuusi tuntia putkeen, ensin lenkkeillen ja sitten rötväten. Urpolle tuli välillä jopa kuuma ja hän meni nuolemaan jäljellä olevia lumikasoja viilentääkseen itsensä. Vettäkin oli toki tarjolla.



Sitten Urpo meni istumaan Kärsän päälle ihan tuosta noin vain!

Urpon hoitopäivä

Urpo pääsi pikkuveljen kanssa Sipin ja Nukan luo hoitoon tänään sillä välin, kun emäntä oli töissä ja isäntä Kärsän kanssa pilkillä. Sipi ei oikein tykännyt ja murahti Urpolle hyvin vihaisesti ovella, mutta Nukka oli haltioissaan. Hän seurasi Urpoa pitkin taloa ja antoi pusuja niin ettei Urpo päässyt liikkumaan lainkaan.


Kuva A.S.

Urpo sai ihan luksushoitoa, sillä hän pääsi Sipin ja Nukan isännän kanssa pitkälle lenkille ja sitten hän sai makoilla pehmeällä pedillä. Ruokaakin oli mukana siltä varalta, että Urpolle tulee nälkä, ja tulihan se tietysti. Hyvästä hoidosta huolimatta Urpo sekosi onnesta, kun isäntä tuli hakemaan häntä.

Poikain leikit

Urpo ei juurikaan leiki Kärsän kanssa, mutta onneksi kaksijalkainen pikkuveli jaksaa. Tänään heillä oli keppileikit pihalla, vähän vetoa ja heittelyä. Harmi vain, ettei pikkuveli osaa vielä heittää kovin pitkälle.

10-vuotiaan juoksulenkki

Urpo oli tänään ensimmäistä kertaa juoksulenkillä 10-vuotiaana. Se meni ihan hyvin, hän juoksi enimmäkseen emännän vierellä eikä ainakaan jättäytynyt jälkeen. Pakkasta oli kuutisen astetta ja asfaltti kuivaa, joten mikäs siinä oli juostessa.

Kärsä fiksuna

Kärsä osaa kyllä tehdä itsestään niin fiksun näköisen! Hän nukkui emännän sylissä suu auki ja kuorsasi. Sitten hän havahtui kameran ääneen, mutta ei kuitenkaan laittanut suutaan kiinni.

Urpon suuri päivä

Tänään koitti vihdoin se päivä, jolloin Urpo sai kymmenen nakkia kymmenen vuoden kunniaksi! Ihana Urpo, elämämme koira, on siis jo kymmenen vuotta!

Heti aamusta Urpo meinasi joutua juoksulenkille, mutta emäntä armhti hänet ja otti vain Kärsän, sillä Urpo vetäytyi sohvalle nähtyään juoksuvaljaat. Hän sai siis jäädä rötväämään sillä aikaa, kun Kärsä kävi hilpaisemassa lenkin.



Sitten oli vuorossa pilkkireissu, jolle Urpo oli tunkemassa mukaan, mutta isäntä otti vain Kärsän. Urpo jäi vähän harmissaan katselemaan ikkunasta auton perävaloja, mutta hän piristyi päästessään metsälenkille emännän ja pikkuveljen kanssa. Emäntä unohti kuonokopan, joten Urpo ehti hotkaista monta kakkapökälettä suuhunsa matkan varrelta.



Kärsä-raukka oli aivan voipuneena pilkillä ja nukkui pulkassa taljan päällä niin että kuorsaus vain kuului. Samalla Urpo makoili sohvalla lämpimässä ja kuivassa emännän kainalossa ja nautti salaa Kärsältä herkullisen nakkiaterian.

Etkot

Urpo pääsi tänään viettämään huomisten synttäreidensä etkoja ukin luona. Kävelimme läheiselle laavulle ja paistoimme siellä makkaraa ukin, Sipin ja Nukan kanssa.



Ilma oli plussan puolella, mutta Urpolla oli varmuuden vuoksi takki mukana. Se oli ihan hyvä, sillä merenrannalla kävi aika navakka tuuli. Nukka-paralla ei ollut takkia, mutta hän pärjäsi hyvin, koska hän touhusi koko ajan jotain.



Urpo ei tykännyt, kun Sipi löysi hyvän kepin eikä suostunut luopumaan siitä. Vaikka Urpo olikin lauman vanhin, hän oli kuitenkin herrasmies eikä ruvennut viemään keppiä Sipiltä väkisin. Hän tyytyi vain haukahtelemaan muutaman kerran.



Urpo olisi kovasti halunnut maistaa makkaraa, mutta koirille ei ollut tarjoilua. Hän sai vain makkaratikun pään, joka irtosi paistamisen yhteydessä. Sitten Urpo vetäytyi aurinkoon makoilemaan ja tärisemään jännityksestä, josko hänelle heruisi vielä jotain.



Lopulta Sipi ja Nukka lähtivät kotiin ja Urpo pääsi vielä pienelle lenkille laiturille.

Mutta missä Kärsä sitten oli? Hän oli pilkillä isännän kanssa, koska hän viihtyy pulkassa.

Urpon dilemma

Urpolla oli aikamoinen dilemma: jäädäkö emännän syliin makoilemaan vai mennäkö keittiöön katsomaan mitä ruokaa isäntä laittaa. Urpo päätti jäädä syliin. Keittiöstä ei tainnut tulla tarpeeksi hyvä tuoksu.

Lepsut työnjohtajat

Emäntä oli tänään etätöissä kotona koirien iloksi. He makoilivat enimmäkseen sohvalla, mutta Kärsä kiipesi aina välillä emännän syliin hakemaan huomiota. Harmi, ettei emännällä ollut videopuheluita - Kärsä olisi sulostuttanut muidenkin työpäivää!

Vetreä pappa

Taas olivat yhtenä päivänä isäntäväen sängyssä lakanat menneet ryttyyn sillä aikaa, kun Urpo ja Kärsä olivat yksin kotona. Isäntä laittoi ihan varmasti makuuhuoneen portin kiinni lähtiessään, mutta eihän se Urpoa estä, hidastaa vain hieman. Kyllä lähes kymmenenvuotias vetreä papparainen loikkaa heittämällä tuollaisen pienen esteen yli!

Ei tarvetta huulipistoksille

Kärsä ei ainakaan tarvitse hyaluronihappoa huuliensa täytteeksi, koska hänellä täytettä on ihan omasta takaa!

Kymmenen kilometriä kakka suussa

Urpo teki juoksulenkillä aikamoisen tempun - kantoi kakkapökälettä suussaan ainakin kymmenen kilometriä! Hän bongasi sen juostuamme muutaman kilometrin ja kantoi sitä kotiin asti kuin suurempaakin aarretta. Ei ihmekään, ettei juoksemisesta meinannut tulla mitään.

Joka kerta kun Kärsä pysähtyi pissaamaan, Urpo pudotti pökäleen suustaan syödäkseen sitä pala palalta. Kotipihalla sitä oli vielä aika paljon jäljellä. Ehkä täytyy ensi kerralla ottaa kuonokopat käyttöön myös juoksulenkillä...

Metsä häviää

Noin kilometrin päässä kotoa jyllää metsäkone, joka on kaatanut jo aika paljon puita. Onneksi näyttää siltä, ettei se kaada kaikkia puita, mutta tunnelmallinen metsä on nyt joka tapauksessa yhdestä kohdasta mennyttä kalua, eikä yhtä hyvää polkua enää ole olemassa.



Metsätöistä varoittava kyltti oli koirille kova paikka, he nimittäin murisivat ja haukkuivat sille pari päivää ennen kuin totesivat sen vaarattomaksi.

Lasten satuhetki

Eräänä päivänä Urpo tunki itsensä väkisin sohvalle emännän syliin kuuntelemaan pikkuveljelle luettavaa Mikko Mallikasta. Urpo taitaa siis olla aika lapsellinen ikäisekseen, sillä yleensä kymmenenvuotiaat lukevat jo vähän vaativampia kirjoja.

Sunnuntaibrunssi

Olimme eilen moikkaamassa Sipiä ja Nukkaa brunssin merkeissä. Koirille ei tosin tarjoiltu mitään (paitsi Nukalle, joka syö edelleen monta kertaa päivässä). Ohjelmaan kuului tietysti myös pieni lenkki, sellainen lyhyt että Nukkakin jaksoi kävellä.





Vihdoin toteutimme uusinnan Villan ja Urpon vanhasta kuvasta, jossa Urpo on pentuna Villan vieressä. Tällä kertaa tietysti eri roolituksella.



Seisojapojat pääsivät vielä rötväämään aurinkoon sillä aikaa, kun pikkuveli oli leikkipuistossa. He katselivat pusikosta leikkiviä lapsia ihan kiltisti ja pitivät emäntää silmällä.