Seisojia siellä täällä

Saksanseisojia ei näe kovin usein katukuvassa, koska moni taitaa asua maaseudulla. Nyt kun mekin asumme taajaman ulkopuolella, on seisojia alkanut näkyä useammin. Muutaman kilometrin säteellä meistä asuu ainakin kaksi muuta lyhytkarvaista saksanseisojaa, joista toisen Urpo on kohdannut useamman kerran. Kyseessä on suurehko uros, jolle Urpo on murissut joka kerta.



Yhtenä iltana Urpo oli päässyt livahtamaan aidan toiselle puolelle, kun tämä toinen seisoja kulki emäntänsä kanssa kotimme ohi. Urpo äkkäsi "tunkeilijan" ennen kuin ehdimme ottaa hänet kiinni. Siitä syntyi tietysti rähäkkä, joka tosin loppui lyhyeen Urpon huomattua, että kaveri onkin paljon isompi ja vanhempi. Urpo löytyi pusikosta piileskelemästä ja tuli sitten nolona esiin kutsuttaessa. Saa nähdä uskaltaako Urpo enää rähjätä, kun joskus taas kohtaamme tämän toisen seisojan.

Yö kahdestaan

Urpo ja Kärsä ovat joutuneet viimeisen viikon aikana olemaan todella paljon yksin kotona isäntäväen töiden takia. Kärsä on viettänyt aikaa yksityissviitissään ja Urpo on ollut salongin puolella. Kunnes viime yönä Kärsä oli murtautunut ulos sviitistään ja löytyi aamulla Urpon kanssa eteisestä... Kärsä on pari kertaa aikaisemminkin päässyt ulos kodinhoitohuoneesta, mutta nyt hän taisi ensimmäistä kertaa olla pidemmän aikaa Urpon seurana.

Suureksi yllätykseksi hän oli ollut aivan siivosti, ainoastaan sohva oli myllätty uuteen uskoon. Ulottuvilla olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista nakerrettavaa huonekaluista alkaen, mutta Kärsä oli ollut kiltisti. Suurin yllätys oli se, että lattialta ei löytynyt yhtään vahinkoa, ei sitten mistään! Kärsä on siis joko käynyt kurarallissa pissalla tai sitten hän on pidättänyt reilut kymmenen tuntia.

Ehkä nyt on jo aika antaa Kärsän olla salongin puolella Urpon kanssa, kun koirat jäävät kahdestaan kotiin. Tarkoitus oli pitää Kärsää eristyksissä ainakin vuoden ikäiseksi asti, mutta ehkäpä Urpon seura saa hänet unohtamaan kaiken pahanteon. Muillekin on kuulemma käynyt niin, että pentukoira on yksin ollessaan tuhonnut ympäristöä tai vinkunut koko päivän ja lopettanut päästyään aikuisen koiran kanssa samaan tilaan. Voisikohan meilläkin olla niin hyvä tuuri?

Lavastus

Kuva on tärähtänyt, mutta siitä käy ilmi, miten Kärsä lavasti Urpon syylliseksi - emännän ollessa suihkussa Kärsä pihisti tossun ja kiikutti sen koirien patjalle, meni sitten itse muualle loikoilemaan ja jätti Urpo-raukan ottamaan haukut vastaan. (Ei Urpoa oikeasti haukuttu, koska syyllinen oli ilmiselvästi Kärsä. Urpo kun ei ole harrastanut moisia kolttosia enää aikapäiviin.)

Aktiivinen päivä

Urpo ja Kärsä viettivät juhannusta jo etukäteen aiemmin tällä viikolla, koska varsinaisena juhannuksena isäntäväki on töissä. Kävimme luontopolulla kiertämässä mukavan lenkin.



Etukäteen oli tiedossa, että reitti on kaunis ja suosittu, mutta pituudesta meillä oli virheellistä tietoa. Joku lähde väittää, että reitin kiertäminen kestää noin kaksi tuntia, mutta näin ei todellakaan ollut.



Kärsälle kahden tunnin lenkki olisi voinut olla liian pitkä, joten suunnitelmissa oli kääntyä takaisin mikäli vaikuttaisi siltä, ettei pieni jaksa enää. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja juuri kun pääsimme vauhtiin, niin polun varrella oli viitta lähtöpaikalle.



Lakia kunnioittaen Urpo oli remmissä koko matkan näkötorniin kiipeämistä lukuunottamatta, vaikkei polulla näkynytkään ristin sielua. Lintuja oli kuitenkin paljon. Kärsä sai olla vapaana, koska hän on alle viisi kuukautta vanha.



Kokonaisuudessaan reitti oli noin neljä kilometriä pitkä eli varsin passelin pituinen Kärsälle. Urpo olisi tietysti jaksanut vaikka kuinka paljon pidemmällekin, mutta Kärsä nukahti autoon melkein heti kotimatkalla.



Illalla menimme vielä Kakskertaan seuraamaan triathlonkisoja. Tarkoitus oli sosiaalistaa Kärsää, ja Urpo lähti mukaan seuraksi. Kyseessä oli sprinttimatkaakin lyhyempi reitti, joten kisat eivät kestäneet kovin pitkään. Silti molemma koirat olivat lopussa ihan hilseellä.

Sunnuntai

Kärsä oli kalareissussa ja otti rennosti veneessä. Kuva J.T.


Urpo kävi sillä välin yksityislenkillä emännän kanssa.


Kärsällä riitti tutkittavaa merenrannalla.


Sitten he paistattelivat ilta-auringossa.

Oranje-fanipoika

Meillä ei seurata jalkapalloa mitenkään fanaattisesti, mutta Kärsä kannattaa tietysti alkuperäistä kotimaataan Hollantia ja pukeutuu oranssiin. Urpon kanta on vielä epäselvä.

Putkimies Kärsä

Jos Kärsän lintuhommat eivät ota onnistuakseen, niin hänellä on edessään ura putkimiehenä. Hän on nimittäin hyvin kiinnostunut viemäreistä ja etenkin likakaivoista. Vessanpöntön kantta ei passaa jättää auki, sillä silloin Kärsä yrittää juoda suoraan pöntöstä. Jos taas jättää pesuhuoneen oven auki suihkun aikana, niin Kärsä tulee mukaan ja metsästää viemäriin valuvaa vaahtoa ja lipittää vettä lattialta.

Eräänä päivänä Kärsän putkimiehen oireista oli jopa hyötyä, sillä muuten emme olisi ehkä vieläkään huomanneet, että likakaivo oli vuotanut yli ja muodostanut etupihalle ihanan kakkakentän. Kärsä pyrki koko ajan sinne nuuskimaan, ja lopulta menimme katsomaan mikä siellä niin kiinnostaa. Saimme onneksi likakaivon tyhjentäjän paikalle melkein saman tien ja nyt vahingosta muistuttaa enää kuivunut kakka pienellä alueella. Etupihan portti saa olla kiinni vähän aikaa, ettei Kärsä enää mene sinne rypemään. Hänellä oli muutaman päivän ajan ripulia, jonka aiheuttajaa ihmettelimme, mutta syy taitaa nyt olla selvä.

Vihdoin pentutreffit

Kärsä ja Pätkis-sisko ovat olleet kotona Suomessa jo puolitoista kuukautta ja nyt vasta saimme aikaiseksi järjestää heille kunnon pentutreffit. On ollut kaikenlaisia kiireitä puolin ja toisin, ja kaiken kukkuraksi Pätkiksellä oli tassu kipeänä pari viikkoa. Eilen pennut saivat viimeinkin leikkiä sydämensä kyllyydestä.



Meno oli alusta alkaen sellaista, että Urpo ja Dumle keskittyivät lähinnä väistelemään pieniä. Kärsä on selvästi rotevampi kuin siskonsa, joka on yhtä korkea mutta sirompi ja kevyempi. Leikeissä lievä kokoero ei näkynyt mitenkään - välillä Kärsä oli alakynnessä, välillä Pätkis. Painierät näyttivät erittäin rajuilta, mutta kumpikaan ei vinkunut eikä lopettanut leikkiä.



Pätkikselläkin on kotonaan yksityissviitti, mutta paljon tilavampi kuin Kärsällä. Pennut menivät "lepäämään" Pätkiksen sviittiin, kun leikki oli jatkunut jo varmaan toista tuntia. Lepääminen tarkoitti heidän kohdallaan sitä, että he taistelivat Pätkiksen luista, tosin vähän rauhallisemmin kuin pihalla.





Yhteensä pennut peuhasivat yli kolme tuntia yhteen putkeen. Jamuamisesta ei olisi tullut loppua ollenkaan, ellei meidän olisi pitänyt lähteä kotiin yöksi. Kotimatkalla peräkontista ei kuulunut pihaustakaan eikä Kärsä ole tänäänkään ollut lainkaan yhtä aktiivinen kuin yleensä. Kärsä nukkuu muutenkin pennuksi melko vähän. Ehkä meidän pitäisi ottaa Pätkis viikoksi lainaan, niin Kärsä saisi purkaa energiaansa.



Tänään varasimme metsästysluvat syksyksi. Riistakeskukseen läpipääseminen vaati satoja soittoja, mutta lopulta sieltä vapautui linja, ja luvat ovat nyt plakkarissa. Ylläolevan kuvan vaarallinen jengi lähtee siis hätistelemään kanalintuja pohjoiseen syyskuussa.

Treeniaamu

Tänä aamuna olimme oikein tehokkaina liikkeellä jo ennen puoltapäivää. Yleensä koko lauma on aamu-uninen aina kun siihen vain on mahdollisuus. Urpo pääsi emännän kanssa juoksemaan vajaan kympin lenkin. Oli vähän liian lämmin ilma, mutta onneksi matkan varrella oli ojia, joissa Urpo sai rypeä.



Kärsä puolestaan sai treenata isännän kanssa noutoa. Hän nouti hienosti sorsan siipeä sekä maalta että vedestä. Siipeä ei kylläkään voinut heittää kovin kauas rannasta, koska silloin Kärsä ei uskaltanut lähteä noutamaan, mutta hyvä näinkin tässä vaiheessa.

Uimamaisteri

Nyt kun on ollut tukalan kuumia päiviä, niin olemme käyttäneet Urpoa ja Kärsää läheisellä lammella pulikoimassa. Urpo ei ole edelleenkään innostunut uimisesta, mutta Kärsä on muutaman kerran mennyt uimaan ihan oma-aloitteisesti. Hän on tehnyt pieniä kierroksia ja osoittanut osaavansa uida nätisti.



Tänään käväisimme merenrannassa, missä koirien oli tarkoitus päästä uimaan. Toisin kuitenkin kävi, kun vedessä olikin joutsenpari. Urpo bongasi linnut ja olisi kovasti halunnut mennä hätyyttelemään, Kärsä taas ei tajunnut mistään mitään. Ei Kärsä kuitenkaan mikään ihan hönö ole, sillä hän seisoi tänään västäräkkiä pienen hetken. Kärsän emä Silny on aikoinaan ollut hidas syttymään lintuhommiin, joten ehkä Kärsältä ei ole syytä odottaa samanlaista varhaiskypsyyttä kuin Urpolta.

Väsynyttä sakkia

Seisojapojat olivat lauantaina koko päivän saaristossa kikkailemassa. Urpolta löytyi yksi punkki, joka onneksi saatiin pois. Meidän koirilla ei ole mitään punkkisuojaa niin kuin ei viime kesänäkään. Lyhyestä turkista punkit löytyvät helposti, jos vaan muistaa tarkistaa sen iltaisin. Kärsälle ei varmaan saisikaan vielä laittaa mitään myrkkyjä.

Eilinen meni sohvalla maatessa. Koirat kävivät vain muutaman kerran pihalla tarpeillaan ja jatkoivat sitten unosia sylikkäin. Kärsä on niin liikkis, että hän haluaa aina olla ihan kiinni Urpossa. Urpo taas ei ehkä niin välittäisi pikkuveljen läheisyydestä, mutta väsyneenä hän ei jaksa siirtyä pois alta.