Koirien kanssa Norjaan

Meillä alkoi perjantaina neljän viikon loma ja meillä on aikomuksena lähteä lähipäivien aikana kohti pohjoista, ensin Posiolle ja sitten ihan pohjoisimpaan Suomeen asti. Viime kesänä isäntäväki piipahti Norjassa yhtenä päivänä, mutta tänä vuonna on tarkoitus ottaa koirat mukaan ja olla yötäkin. Urpo pääsee siis ensimmäistä kertaa ulkomaille!



Ennen ulkomaanmatkoja täytyy tietysti aina ottaa selvää, mitä dokumentteja koirilta vaaditaan rajalla. Eviran sivuilla oli aika selkeät ohjeet ja lisäksi sieltä löytyi linkki Norjan vastaavan viranomaisen sivuille, jotka olivat hyvin informatiiviset. Siellä voi mm. tehdä testin, joka kertoo mitä kaikkea täytyy ottaa huomioon, kun ylittää Norjan ja Suomen välisen rajan lemmikin kanssa.

Urpon osalta kaikki onkin ihan selvää, mutta Kärsää ei ole vielä rekisteröity Suomen Kennelliittoon. Hänellä on siis hollantilainen EU-passi, joten katsoimme parhaaksi varmistaa Norjan viranomaisilta, että Kärsäkin pääsee ylittämään rajan. Ruotsinkieliseen sähköpostiin tuli norjankielinen vastaus noin vuorokauden sisällä. Kärsän kohdalla ei pitäisi olla mitään ongelmaa, koska paperit ovat olleet kunnossa siinä vaiheessa, kun Kärsä on tuotu Hollannista Suomeen. Häntä koskevat siis samat vaatimukset kuin Urpoa: tunnistusmerkintä (mikrosiru), rabiesrokotukset kunnossa sekä eläinlääkärin myöntämä EU-lemmikkipassi. Voimme siis lähteä matkaan luottavaisin mielin!

Koiranomistajan kurja päivä

Kärsä alkaa piakkoin olla puolitoistavuotias, mutta tuhoaminen sen kun jatkuu, kun koirat ovat keskenään kotona. Viime viikolla eräänä päivänä emäntä koki melkoisen yllätyksen: Kärsä oli työpäivän aikana repinyt lämpöpatterin irti seinästä! Patteri on sähköllä toimiva ja se oli kiinni seinätelineessä, jonka ruuvit olivat antaneet periksi jättäen seinään reiät. Onneksi Kärsä ei ollut keksinyt pureskella sähköjohtoja, jotka tulevat patteriin suoraan seinästä. Muuten Kärsä olisi entinen Kärsä.

Samalla kun emäntä ihmetteli patteria, Urpo alkoi kakoa koirien patjalla. Ei muuta kuin äkkiä peitto alle, ettei patja menisi likaiseksi, sitten peitto pyykkiin! Oksentamisen jälkeen koirilla meni jokin pieleen, sillä Urpo hyökkäsi yhtäkkiä Kärsän kimppuun ja läksytti oikein kunnolla. Urpo ei kuitenkaan koskaan ole purrut Kärsää, eikä tehnyt sitä nytkään. Kärsältä pääsi tietysti hätäpissa lattialle, joten seuraavaksi oli haettava lattiarätti. Kaiken lisäksi päivä oli hyvin sateinen, mutta pakkohan meidän oli käydä lenkillä kastumassa läpimäräksi. Ilmassa oli ukkostakin, mutta onneksi koirat eivät pelkää jyrinää.

Kyytiä räksille

Viime viikolla Urpo ja Kärsä kävivät kahtena aamuna mansikkamaalla jahtaamassa räkättirastaita Dumlen kanssa. Tai siis Kärsä kävi kahdesti, Urpo pääsi mukaan vain yhtenä aamuna. Kummallakaan ei mennyt kaksisesti, sillä Kärsä mälväsi lintuja ja Urpo teki paukkunoudon. Mutta pääsivätpähän taas lintujen makuun!

Eläinlääkärissä Tampereella

Eilen oli tarkoitus tehdä mukava päiväreissu Tampereelle Villan ja Sipin luo. Mukava reissu muuttui ikäväksi, kun jouduimme viemään Kärsän eläinlääkäripäivystykseen. Viimeksikin, kun Kärsä oli Tampereella, jouduimme koukkaamaan eläinlääkärin kautta. Onneksi Villa ja Sipi muuttavat ensi viikolla pois Tampereelta, niin Kärsän ei tarvitse enää mennä sinne ainakaan vähään aikaan.

Kärsä alkoi torstai-iltana kuolata aika paljon. Niin on käynyt ennenkin ja kuolaaminen on aina loppunut itsekseen muutaman tunnin sisällä. Nyt Kärsä oli kuitenkin kaiken lisäksi vähän vaisu, sillä hän makoili vain paikoillaan eikä edes ottanut frisbeetä mukaan, kun oli aika mennä iltapissalle. Suussa ei näkynyt mitään iltahämärässä, joten oli pakko luottaa siihen, että kuolaaminen lakkaa itsestään, kun malttaa odottaa.

Kun olimme päässeet Tampereelle seuraavana päivänä, kuolaaminen jatkui ja silloin tuli katsottua suuhun päivänvalossa. Huulen sisäpuolelta paljastui märkivä haava, joka haisikin aika pahalta. Ei auttanut muu kuin soittaa eläinlääkärille ja varata aika. Päivystysaika oli juuri ehtinyt alkaa, mutta onneksi Kärsä oli toisena jonossa emmekä joutuneet odottamaan kovin pitkään, ehkä noin puoli tuntia. Odotushuoneessa oli muitakin koiria ja Kärsällä oli hieman vaikeuksia olla nätisti. Hänen piti haukkua ja murista "vihollisille" emännän selän takaa. Onneksi odotustila oli iso, ja Kärsäkin tajusi aina välillä olla hiljaa ja paikoillaan.

Itse tutkimus meni ihan hyvin. Eläinlääkäri tarjosi nukuttamista tutkimuksen ajaksi, mutta siihen emme suostuneet, koska olimme tosiaan reissun päällä. Kärsä antoi lääkärin kuunnella sydänäänet ja mitata kuumeen ja kyllä hän antoi kurkata suuhunkin aika nätisti. Eläinhoitaja tuli putsaamaan haavan, mikä oli välillä haasteellista, koska se oli Kärsän mielestä ikävä toimenpide. Lopulta sekin meni ihan hyvin ja hoitaja sai ronkittua märkää pois.

Kärsälle määrättiin antibioottikuuri ja kipulääkitys. Lisäksi huuli pitää putsata aina ruokailun jälkeen. Se käy yllättävän helposti, koska haava on niin reunalla. Huulta pitää vain vähän raottaa ja sitten truutata Hexarinseä sisään. Eläinlääkäri sanoi, ettei haava parane vielä viikonlopun aikana, mutta ensi viikolla pitäisi jo helpottaa. Jos ei, niin sitten menemme omalle tutulle eläinlääkäriasemalle.

Se aika vuodesta

Nyt on se aika vuodesta, että mansikat alkavat olla kypsiä. Se tarkoittaa sitä, että Kärsää täytyy pitää silmällä takapihalla, sillä muuten mansikat katoavat parempiin suihin. Oikeastaan olisi paras aidata koko mansikkamaa, mutta aidan pitäisi olla todella korkea, koska Kärsä kyllä pääsee melkein aidan kuin aidan yli hyppäämällä.

Kärsä on todella perso ihan kaikelle mahdolliselle: hedelmät, vihannekset ja juurekset kelpaavat milloin vaan, samoin esim. leipä. Kärsä taitaa olla sitä mieltä, että kaikki ihmisten syömä ruoka on hyvää!

Lapsivieraita

Meillä kävi hiljattain kylässä perhe, johon kuuluu kaksi pientä tyttöä. Meillä kun ei ole omia lapsia, eikä ihan lähipiirissäkään kenelläkään ole pieniä lapsia, niin jokainen kokemus lasten kanssa on tärkeä Urpolle ja Kärsälle. Onneksi seisojat ovat yleensä kilttejä ja sosiaalisia, toisaalta joskus vähän villejä koiria. Kärsä kävi nuuskimassa ja lipaisemassa lasten naamoja, tosin pieni vahinkokin sattui, kun Kärsä piiskasi hännällään toisen tytön naamaa.


Kuva ei liity juttuun juuri millään tavalla.

Kun perheen äiti meni toinen tyttö sylissään lattialle istumaan, Kärsä tunki naisen syliin työntäen tytön pois. Urpo sen sijaan kömpi perheen isän syliin sohvalle välittömästi ja katseli sieltä ympärilleen kuin maailmanomistaja. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa Urpon ilmeestä, se oli niin verraton!