Paluu järjestykseen

Urpo ja Kärsä palasivat kotiin pohjoisesta viime yönä. Urpo meni heti ensimmäiseksi keittiöön kerjäämään ruokaa ja onnistui tavoitteessaan. Sitten alkoi kauhea ravaaminen edestakaisin olohuoneen ja vierashuoneen välillä. Kumpikaan koira ei osannut päättää, missä olisi paras nukkua. He tottuivat reissussa nukkumaan sängyssä Kuuran isännän kainalossa, joten kotiinpaluu oli ymmärrettävästi ankea.

Ruskaretkellä

Urpo ja Kärsä päätyivät eilen ajelemaan Inariin asti Kuuran kanssa. Siellä he eivät voi metsästää lupien puuttuessa, mutta he pääsevät kuitenkin juoksentelemaan ja järvelle kalastamaan. Kuvista päätellen heillä on oikein ihanaa, vaikka he eivät pääsekään toteuttamaan itseään aivan täysin. Kärsä ainakin nukkuu mielellään Kuuran kainalossa.

Teerikoirat

Nyt Urpo ja Kärsä ovat metsästäneet Ilomantsissa pari päivää ja kummallakin saaliina teeri. Kärsä metsästi isännän kanssa ja Urpo kulki kaverin mukana.



Kärsä bongasi ja seisoi muutamaa lintua, jotka lähtivät karkuun jo kaukaa, mutta yksi teeri jäi paikoilleen. Sen isäntä sai ammuttua alas, ja Kärsä pääsi noutohommiin.



Reissu on siis ollut onnistunut tähän asti. Seuraavaksi on vuorossa Pohjois-Suomen valloitus, mutta missäpäin siellä ja millä kokoonpanolla, se on vielä arvoitus.

Saaristomaisemissa

Ennen pohjoisen reissua Urpo ja Kärsä kerkesivät käydä isännän kanssa veneilemässä. Heillä oli oikein mukavaa, kun he pääsivät juoksentelemaan saareen. Toivottavasti he eivät saaneet punkkeja kaislikosta!

Kohti itää ja pohjoista

Tänään oli se koirien kauan odottama päivä, jolloin koitti lähtö metsästämään. He menevät ensin Ilomantsiin viikonlopuksi ja sieltä matka jatkuu kohti pohjoista. Lintuja ei ilmeisesti juurikaan ole, mutta onhan silti kiva päästä hommiin. Jospa sieltä löytyisi edes jokunen lintu.

Madot hus

Kärsä on kova poika syömään, mutta tahnamainen matolääke ei oikein maistu hänelle. Hän söi ensin kaikki nappulat tahnan ympäriltä ja sitten vasta lääkkeen peittämät. Urpo on harrastanut tätä jo pitkään, mutta nyt Kärsäkin on ilmeisesti hidastanut syömätahtia sen verran, että hän on huomannut ruuan joukossa olevan jotain normaalista poikkeavaa.

Suomen ällöimmät

Eilen Urpo ja Kärsä pääsivät isännän kanssa metsästysseuran maille juoksentelemaan työliivit päällä. Se oli ikään kuin kenraaliharjoitus ennen tämän syksyn todellisia koitoksia, joiden aika on pian. Kaikki meni muuten hyvin, mutta metsä olikin täynnä hirvikärpäsiä, niitä oli vielä kotonakin isännän paidassa ja Urpon turkissa. Kärsä oli jostain kumman syystä välttynyt niiltä.

Jos pitäisi valita Suomen luonnon ällöttävimmistä ötököistä eli punkeista tai hirvikärpäsistä se ällömpi, niin ensinmainitut jäisivät hopealle. Punkki on suht helppo saada irti koiran ihosta, mutta hirvikärpäspaskiaiset ryömivät pakoon ja piiloutuvat karvojen suojaan ennen kuin niistä saa kunnon otteen. Urpo-raukka ei saanut niitä kiinni hampaillaan, joten häntä piti auttaa. Hirvikärpäsiä löytyi Urposta ainakin viisi tai kuusi.

Yllätysten yö

Viime yönä koirat pääsivät auton kyydissä bussipysäkille ottamaan vastaan ulkomailta palaavaa isäntää. Riemu oli rajatonta! Kun tulimme kotiin öiseltä automatkalta, Urpo oli sitä mieltä, että on jo aamu ja että hänen pitäisi saada ruokaa. Silloin ei kyllä vielä ollut Urpoeläinten ruoka-aika, joten he saivat odottaa kunnes pikkuveli oli syönyt.

Juoksulenkillä!

Eilen koirat pääsivät pitkän tauon jälkeen juoksulenkille emännän kanssa. (Isännän kanssa he käyvät juoksemassa aina silloin tällöin, kun isäntä sattuu olemaan kotona.) Mitään canicrossia ei voi vielä kuvitellakaan, mutta kevyt hölkkäilykin on mukavaa vaihtelua. Emäntä jaksoi eilen hidasta vauhtia noin kymmenen kilometriä ja voi että se teki hyvää kaikille kolmelle! Nyt täytyy tosin malttaa ottaa ihan iisisti ja rajoittaa juoksulenkkien kestoa ja määrää toistaiseksi.

Päivystävä siivoustyönjohtaja

Kärsällä on uusi toimenkuva siivoustyönjohtajana. Hän päivystää yötä päivää ja on erikoistunut luuttuamaan maitopukluja lattialta. Pikkuveli tykkää nimittäin lennättää laattaa kaaressa, ja sekös on Kärsän mielestä kerrassaan hienoa. Hän ilmestyy oitis paikalle kuullessaan pikkuveljen röyhtäyksen ja aloittaa tarpeen vaatiessa välittömästi siivoustoimenpiteet. Aika kätevää, niin emännän ei tarvitse esim. keskellä yötä lähteä hakemaan rättejä ja puhdistusaineita!

Rantareitti

Tänään kävimme kyläilemässä ukin luona merenrannassa ja koirat pääsivät haistelemaan uusia hajuja. Se oli heille ihan kivaa vaihtelua, kun nyt ei tule muuten käytyä juuri muualla kuin samoilla tutuilla poluilla päivästä toiseen. Tosin pian saattaa olla tiedossa pientä reissuntynkää kanalintujahdin merkeissä.

Paras paikka

Sohvan paras paikka on nykyään juuri se, missä pikkuveli ruokailee. Mikään muu paikka ei meinaa tällä hetkellä kelvata. Silloin kun isäntä on kotona, niin paras paikka on sohvan toinen pää, missä isäntä yleensä rötvää. Urpo on niin sika, ettei häntä meinaa millään saada väistämään. Kärsä on alistuvaisempi ja lähtee yleensä vapaaehtoisesti pois, kun emäntä lähestyy pikkuveljen kanssa.

Helposti höplään

Toisinaan Urpoa ja Kärsää on varsin helppo huijata. Esimerkiksi tänään kun meillä kävi vieraita, niin koirat oli helppo vaientaa tarjoamalla ruokaa juuri, kun ovi kävi. Kumpikaan ei haukkunut vieraille yhtään, sillä heillä oli niin kauhea kiire syödä.

Kaksi hönöä

Urpo on ruvennut pilaamaan Kärsän leikit iltaisin. Nyt Urpokin pitää laittaa liiteriin siksi aikaa kun emäntä heittää frisbeen, sillä muuten hän menee heti hakemaan sen huomatessaan, että Kärsä etsii sitä. Nyt kun Urpokaan ei näe mihin frisbee lentää, niin hän juoksee Kärsän perässä tämän etsiessä. On siinä kaksi hönöä - toinen on ihan sekaisin frisbeestä ja toinen on sekaisin siitä, että toinen on sekaisin!

Fanimummo

Eilen kun olimme lenkillä, vastaan tuli taas Urpoa ja Kärsää fanittava mummo. Mummo halusi tervehtiä koiria ja oli oikein otettu, kun Kärsä painautui häntä vasten ja oikein kerjäsi rapsutuksia. Mummo toisteli moneen kertaan, että Kärsä on NIIN ihana. No niinhän Kärsä onkin, kaikkien paras ystävä.

Uusi päiväjärjestys

Nyt kun emäntä ei vähään aikaan käy töissä lainkaan, niin Urpon ja Kärsän päiväjärjestys on toisenlainen kuin ennen. Onneksi heillä ei tosin ennenkään ollut mitään kellontarkkaa rutiinia isäntäväen epäsäännöllisistä töistä johtuen. Yksi suuremmista muutoksista on se, että nykyään emme juurikaan lenkkeile aamuisin. Kukaan meistä ei oikein jaksa nousta aikaisin, ellei ole ihan pakko. Koirat pääsevät aamulla vain pihalle vähäksi aikaa ja sitten he saavat aamupalan.



Lenkille ehdimme usein vasta, kun päivä on jo taittunut pitkälle iltapäivään. Ennen lenkkiä on nimittäin pikkuveljen ruoka-aika, joka saattaa venähtää yli tunnin mittaiseksi. Emännän on myös syötävä jossain vaiheessa aamupäivää tai muuten lenkkeilystä ei tule mitään. Aamulenkin sijaan käymme usein iltalenkillä, jos sää sallii. Jos ei, niin koirat saavat tyytyä käymään pihalla, tosin eivätpä he sateella haluakaan lenkille.

Pikkuveljen saapuminen on valitettavasti johtanut siihen, että koirat saavat vähemmän huomiota kuin ennen. Toisaalta heidän ei tarvitse enää olla yksin kotona kuin harvoin eikä silloinkaan pitkiä aikoja. Välillä he tuntuvat kaipaavan enemmän huomiota, mutta tilanteelle ei nyt kerta kaikkiaan voi mitään. He ovat edelleen hirmuisen tärkeitä perheenjäseniä, nyt huomiota on vain jakamassa kolmaskin täysin avuton hahmo.

Kun mikään ei riitä

Mummu tuli tänään hoitamaan pikkuveljeä siksi aikaa kun Urpo ja Kärsä kävivät metsälenkillä emännän kanssa. Siitä huolimatta he ovat olleet tavattoman vaativia koko päivän, etenkin Kärsä. Heidän pitäisi koko ajan saada huomiota ja pöydästä pitäisi muka saada maistiaisia, vaikkei heille koskaan anneta pöydästä mitään. Kärsä ei jättänyt mummua rauhaan ollenkaan niin kauan kuin tällä oli ruokaa kädessään. Aivan kauheaa sikailua!