Sohva pelastettu

Uusi sohva koki kovia, kun koirat jäivät yksin kotiin ja ilmeisesti raapivat sitä oikein olan takaa. Niinpä siihen oli pakko teettää hoviompelijalla suojus, ettei nahka menisi puhki kaikesta raapimisesta. Divaanipatjan toinen puoli meni jo puhki, mutta se on nyt paikattu.

Suojus on napakkaa kangasta ja toimii ihan hyvin, tosin sitä ei voi (eikä ole tarkoituskaan) pitää koko aikaa, koska koirat tykkäävät makoilla siinä. Nahka sen sijaan on sellainen materiaali, joka ei miellytä heitä, joten he rötväävät mieluummin omilla patjoillaan silloin kun suojus ei ole paikoillaan.

Kuvassa Urpo on saanut leluja seuraksi sohvalle. Pikkuveli taisi olla huolissaan siitä, että Urpolla on tylsää.

Hyvin nöyränä

Kärsä on tänään ollut hyvin nöyrä poika. Hän on enimmäkseen pysytellyt kaukana Urposta. Kun tulimme lenkiltä kotipihaan, Kärsä jättäytyi kauas kuistilta kunnes Urpo oli mennyt sisälle. Ihan hyvä näin, tosin tällainen nöyristely ei ole ennenkään kestänyt kovin pitkään.

Ystävyys katkolla taas

Tänään oli taas sellainen päivä, että koirille tuli kauhea tappelu. Viime kerta taisi olla kesäkuussa, joten onhan siitä jo aikaa. Tällä kertaa riita syttyi kuistilla, kun olimme menossa sisälle. Yhtäkkiä koirat olivat ilmiriidassa eikä heitä pystynyt ensin edes samaan irti toisistaan. Luojan kiitos pikkuveli istui vielä rattaissa eikä joutunut tappelun keskelle!



Ehkä tällä kertaa oli kyse liian ahtaasta tilasta, koska kuistilla oli koirien lisäksi sekä emäntä että lastenrattaat, jotka vievät yksistään puolet tilasta. Oli koirien ruoka-aika, mikä saattoi myös aiheuttaa jännitystä. Tai sitten narttujen hajut. Mikä lie, mutta tilanne oli yhtä inhottava kuin aina ennenkin. Emäntä sai osuman reiteen, joka on nyt hieman turvoksissa ja mustelmilla.

Viime kerrasta piti oppia se, ettei väliin saa mennä, vaan pitää heittää vettä koirien päälle, mutta sitä ei ollut saatavilla. Tähän aikaan vuodesta on hankalaa säilyttää vettä ulkona, koska se jäätyy. Sisältä taas ei voi lähteä hakemaan mitään suihkupulloa, koska koiria ei voi jättää taistelemaan keskenään.

Onneksi koiriin ei sentään tullut mitään reikiä. Ei olisi yhtään huvittanut lähteä mihinkään eläinlääkäripäivystykseen hakemaan antibiootteja. Kärsällä oli hieman verta huulessa ja Urpolla varpaiden välissä, mutta ei muualla.

Tappelun jälkeen koirat ovat saaneet olla omilla paikoillaan, ja he ovat pysyneet niillä todella hyvin. Mitään huomiota tai hellittelyä ei ole tänään enää saatavilla.

Päivä valkoisten kanssa

Tänään Villa ja Sipi ovat olleet meillä hoidossa. He tulivat aamupäivällä ja leiriytyivät välittömästi tuulikaappiin odottamaan isäntäväkeään takaisin.



Urpon ja Kärsän isäntä on työreissussa, mutta onneksi mummu tuli emännän avuksi hoitamaan pikkuveljeä ja neljän koiran laumaa. Koirat pääsivät pareittain lenkille, tosin Villa ja Sipi eivät halunneet kävellä kovin pitkälle. Ehkä heitä pelotti, että heidän isäntäväkensä tulisi sillä aikaa hakemaan.



Villan alati paheneva juoppous aiheutti hieman päänvaivaa, koska meillähän ei ole koirien vesikuppia lattialla pikkuveljen takia. Koirat ovat oppineet pyytämään vettä silloin kun heillä on jano, mutta Villa ja Sipi eivät tietenkään osaa tehdä niin, vaan etsivät vettä ympäri taloa vaeltaen. Lopulta juomakuppi laitettiin kodinhoitohuoneeseen, missä sen kaatuminen ei haittaa.



Oli myös katsottava, ettei pikkuveli lähesty valkoisia liian innokkaasti, koska he eivät ole tottuneet päälle hyökkääviin taaperoihin ja ovat muutenkin herkempiä kuin seisojat. Onneksi taapero ymmärtää jo joitakin käskyjä ja kävi enimmäkseen vain "juttelemassa" vieraille pitäen näppinsä irti.



Illalla kun mummu oli lähtenyt kotiin koko lauma pääsi lenkille yhdessä. Pikkuveli matkusti rintarepussa ja koirat remmin päässä. Mainittakoon, että iltalenkki oli hyvin lyhyt, postilaatikolle ja takaisin.

Tauko juoksulenkeistä

Tällä hetkellä juoksulenkit ovat jäissä, koska emännällä on polvi kipeä. Viime viikolla emäntä kompastui kävelylenkillä ja löi polven kiveen ja nyt se on vieläkin kipeä eikä taivu kunnolla. Sillä ei siis juosta toistaiseksi.



Kaiken lisäksi isännällä oli viime viikolla selkä niin kipeä, ettei hän pystynyt lenkkeilemään koirien kanssa lainkaan. He joutuivat siis ulkoilemaan ramman emännän kanssa hidasta vauhtia. Toivottavasti tilanne helpottuu pian.

Viriili pappa

Naapurin narttukoiralla on juoksut, mutta tuntuu että jollain toisellakin nartulla tällä seudulla on se aika vuodesta, koska meidän urokset ovat aivan villeinä lenkillä. Urpo ei ehdi edes poseerata kameran edessä, kun pää pyörii kuin mikäkin periskooppi. Luulisi Kärsän olevan villimpi, mutta nyt pappa on se viriilimpi tapaus.

Pieni käskyttäjä

Minkähän käskyn pikkuveli on antanut saadakseen Urpon tanssimaan noin! (Todellisuudessa Urpo oli juuri piehtaroinut lumessa, mitä pikkuveli ihmetteli kovasti.)

Hassut pikkupojat

Isäntäväki sai yhtenä iltana hyvät naurut, kun Kärsä meni lelukoriin nukkumaan ja pikkuveli kiipesi tv-tasolle ihmettelemään. Kärsä olisi varmaan mennyt omalle pedille, mutta kun emäntä oli ottanut sen itselleen patjaksi keskelle lattiaa ja Urpo siihen viereen, niin Kärsälle ei jäänyt muuta paikkaa kuin lelukori. Tai olisihan hänellä ollut mahdollisuus mennä toiselle pedille, mutta se oli liian kaukana, jopa toisella puolella olohuonetta!

Synttäriateria

Kärsän eilinen syntymäpäivä sujui hyvin. Aamulla hän pääsi ulos pariksi tunniksi, ensin lenkille ja sitten vielä pihalle ulkoiluttamaan pikkuveljeä. Sitten olikin pikkuveljen lounasaika, jonka jälkeen Kärsä pääsi siivoushommiin, koska lattialla oli niin paljon ruokaa. Hän joutui keskeyttämään kauneusunosensa sen takia, mutta onneksi tehtävä oli mieleinen.



Päivän kurja osuus oli, kun isäntäväki poistui kotoa muutamaksi tunniksi ja jätti Urpon ja Kärsän keskenään. Sen jälkeen oli onneksi vuorossa lenkki ja nakeilla kuorrutettu päivällinen. Se taisi olla Kärsän syntymäpäivän kohokohta!

Viisi

Rakas Kärsä täyttää tänään viisi vuotta! Hänelle on laulettu onnittelulaulu heti aamusta ja myöhemmin hän saa lahjan eli nakkipaketin. Kärsä on maailman hassuin ja rakkain viisivuotias seisojapoika.

Syy selvisi

Tänään kuulimme, että naapurin narttukoiralla on juoksut, joten sen takia Urpo ja Kärsä ovat olleet aivan vauhkoina pihalla. Kärsä jopa karkasi kerran vähäksi aikaa eikä tullut heti takaisin, kun häntä kutsuttiin. Onneksi ongelma on ohimenevä joskin toistuva.

Ystäville

Terveisiä kaikenkarvaisille ystävillemme!

Hankalat oltavat

Liekö lähistöllä juoksunarttu tai jotain muuta mielenkiintoista, sillä Kärsä on ollut pari päivää aivan levoton. Lenkillä hän kulkee kuono maata viistäen ja joihinkin kohtiin pitää jäädä nuuhkimaan moneksi minuutiksi. Sisällä hän on vähän väliä ovella vinkumassa, vaikka hän olisi juuri tullut pihalta.

Kyläilyreissu

Eilen illalla kävimme kyläilemässä Villan ja Sipin luona. Siellä oli myös kaksi kouluikäistä tyttöä, jotka jaksoivat silittää koiria, joten Urpo ja Kärsä viihtyivät oikein hyvin. Jos kukaan ei silittänyt, he menivät Villan ja Sipin pedeille makoilemaan.



Kun rapsutuksia ei ollut herunut hetkeen, Kärsä teki saman tempun kuin Urpo viimeksi, eli vinkui niin kuuluvasti, että hän pääsi ulos. Pihalla hänellä ei yhtäkkiä ollutkaan mikään hätä, vaan hän haisteli vain narttujen hajuja. Sikamaista! Pitää muistaa ensi kerralla, ettei heitä tarvitse viedä ulos, vaikka kuinka vinkuisivat.

Maailman kauhein juoksulenkki

Säätä uhmaten koirat lähtivät emännän kanssa juoksemaan tänään. Vettä tuli kuin esteristä ja keli oli paikoin erittäin liukas ja muilla osuuksilla erittäin haastava pehmeän sohjon takia. Sen takia lenkki ei mennytkään ihan putkeen - koirat eivät suostuneet vetämään kuin ihan alussa, joten emäntä joutui vetämään heitä perässään, jolloin remmit olivat koko ajan solmussa ja kaikki huonosti. Ehkä ensi kerralla menee paremmin.

Tyrkyllä kuivausjonossa

Tänään on satanut vettä ja räntää, joten kaikki vaatteet ja turkit ovat ihan märkiä lenkin jälkeen. Urpo auttoi Kärsää nuolemaan turkkia kuivaksi ja Kärsä meni oikein tyrkylle, että lisää kuivauspalvelua! Onneksi lunta on vielä niin paljon, etteivät kurakelit ala ihan heti.

Periskooppi

Pihalla on niin paljon lunta, että koirista näkyy vain pää, kun he juoksevat pitkin kolattuja polkuja. Heille onkin nyt hieman ongelmallista käydä tarpeillaan.

Pissaaminen onnistuu, sen näkee lukuisista keltaisista kohdista lumessa, mutta kakkaaminen on hankalaa hienohelmoille. He vääntävät torttunsa keskelle kolattuja polkuja, kun eivät muualle pääse, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Ei kukaan varmaan haluaisi tehdä tarpeitaan peppu hankea hipoen.

Kauheat kottikärryt

Kärsä taantui yhtenä päivänä mörköikään ja rupesi väistelemään kottikärryjä. Ne ovat yleensä seisseet seinää vasten, mutta nyt ne olivat hangessa vatsallaan ja sekös Kärsää pelotti.



Kärsä uskalsi mennä nuuhkaisemaan kärryjä vasta kun Urpo oli pyyhältänyt paikalle ja todennut ne vaarattomiksi.

Uuden sohvan kova kohtalo

Meille tuli uusi sohva kuukausi sitten ja koirat ovat hyljeksineet sitä ja makoilleet mieluummin omilla patjoillaan. Jäädessään yksin kotiin he ovat kuitenkin pomppineet sillä, sen näkee divaanilla olevista naarmuista, joten tänään divaanipatja oli väärinpäin sen aikaa, kun koirat olivat keskenään kotona.



No, se ei paljon auttanut, sillä nyt patjan taustapuolessa on reikä! Se on luultavasti tullut siitä, kun koirat ovat "pedanneet" patjaa kynsillään. Hoviompelijalla on jo työn alla peitto, jolla patjan saa suojattua, mutta kyllä hirvittää sohvan puolesta. Koirat tykkäävät makoilla sohvalla yksin ollessaan, koska siitä näkee hyvin tielle.

He eivät joudu olemaan kovin paljon yksin kotona, koska emäntä on edelleen pois töistä pikkuveljeä hoitaen, mutta ilmeisesti heille tekisi hyvää olla vähän useammin yksin, ettei heidän tarvitsisi seota niin perusteellisesti, että sohva menee rikki. Nyt on vain sellainen pieni dilemma, että heitä ei uskalla jättää yksin, ettei sohva mene enempää rikki...

Suuri onni

Tänään koitti se päivä, jota on odotettu kaksi vuotta: isäntä palasi kotiin ulkomailta! Urpo laulaa luikautti ja tanssi villisti nähdessään, kuka ovesta astui sisään. Kärsäkin oli onnensa kukkuloilla. Nyt isäntä on kotona enemmän kuin ennen ja poissa lyhyempiä pätkiä.

Susihavaintoja

Noin kymmenen kilometrin päässä meiltä on viime päivinä tehty pari susihavaintoa ja edellisyönä susi oli vienyt koiran pihasta. Ei tunnu kivalta, vaikka todennäköisyys kohdata susi on edelleen hyvin pieni. Onneksi meidän mussukat viihtyvät enimmäkseen peiton alla tuhisemassa eivätkä missään ulkotarhassa.

Mitä tahansa kakan vuoksi

Seisojat eivät tykkää kylmästä, mutta nämä meidän koirat tekevät mitä tahansa päästäkseen käsiksi ihanaan hevosenkakkaan. Sitä on ojassa jäätyneenä naapurin heppojen jäljiltä, ja Urpo ja Kärsä sukeltelevat syvään lumeen saadakseen kakkakikkareita suuhunsa.