Paha tiskikone

Urpo meni lymyilemään makkariin, koska keittiössä pauhasi paha tiskikone. Siitä on otettu loppupiippaus pois Urpon takia, mutta silti se on hänen mielestään pelottava.

Liukasteleva pappa

Urpo-parka on ehtinyt tällä viikolla kaatumaan jo kahdesti liukkaalla. Vanhat tassut lipsuvat, eikä Urpo pysy pystyssä. Välillä hän onkin saanut jäädä kotiin sillä aikaa, kun Kärsä on käynyt liukastelemassa.

Sähkökatkon antia

Meillä oli maanantaina melkein kuuden tunnin sähkökatko iltapäivällä ja illalla. Todennäköisesti joku puu oli taipunut liiallisen loskakuorman alla ja kaatunut sähkölinjan päälle.



Sinä päivänä emme lähteneet töiden jälkeen ollenkaan lenkille, koska räntää tuli vaakasuoraan taivaalta. Kärsäkään ei siis varmasti olisi halunnut ulos pissalenkkiä pidemmälle. Koirat saivat tyytyä käymään pihalla vain.

Liekö Kärsä sitten turhautunut vai mistä lie johtui, mutta hän jäi kiinni siitä, että hän litki vettä vessanpöntöstä! Tämä on taas ihan uusi temppu tai ainakaan Kärsä ei ole ennen jäänyt kiinni moisesta.

Viikonloppumuisto

Tämän hirveän vesisateen keskellä voi muistella viime viikonloppua, jolloin oli vielä näin kaunista. Toivottavasti ei nyt sada vettä ihan koko lopputalvea.

Eka juoksulenkki

Tämä vuosi on alkanut huonosti juoksulenkkien suhteen, sillä vasta eilen Kärsä pääsi ensimmäistä kertaa juoksemaan tämän vuoden puolella. Lähtö oli tuttuun tapaan heti aamusta, vaikka lämpömittarin mukaan oli vielä -15 astetta.



Kärsällä oli lenkin aikana valjaiden päällä pomppa, joten hän pärjäsi hyvin. Eikä ilma lopulta ollutkaan niin kylmä ainakaan niin kauan kuin pysyi liikkeessä.

Auringonlaskussa

Nyt oli sen verran upea auringonlasku, että piti ottaa koirat ihan poseeraamaan. Urpo ei tosin meinannut ensin ehtiä, koska hänellä oli kiire sisälle syömään. Sitten hän ennätti kuitenkin hetkeksi istahtaa.

Kunnon hikilenkki

Lunta on joka paikka tulvillaa, joten metsäpoluilla on todella raskasta kävellä.



Kärsälläkin hidastuu vauhti, kun lunta on niin paljon. Urpo ei edes lähtenyt mukaan, hän totesi jo kotipihalla, että liikaa lunta.

Poikain kanssa retkellä

Tänään Urpo ja Kärsä pääsivät viemään kaksi pikkupoikaa retkelle luontopolulle. Siinä olikin ihmettelemistä, kun pojat pomppivat lumikasoissa ja kiipeilivät korkeille kiville!





Välillä polulla oli niin paljon lunta, että sitä oli aikaihmisillä puoleen sääreen asti. Koirat saivat tehdä töitä tosissaan päästäkseen eteenpäin. Onneksi koko polku ei ollut samanlaista, välillä oli valmiiksi tampattu polku.



Evästauko oli pikainen, koska oli sen verran kylmä, etteivät ihmislapset olisi pärjänneet kovin pitkään. Koirista tauko oli ihan tylsä, sillä heidät köytettiin kiinni toiselle puolelle laavua, ettei vain kävisi mitään "vahinkoa".

Olevinaan enkeli

Kärsä on kuin mikäkin enkelinaama, mutta sisimmiltään hän on aivan hirveä koira.



Tänään hän turhautui, kun emäntä jäi lenkin jälkeen pihalle kolaamaan eikä heti tullut antamaan ruokaa, joten Kärsä päätti syödä pikkuveljen pehmopossun sekä mummun kutoman peiton! Peittoa on varjeltu koirilta viimeiseen asti ja laitettu aina pois, kun se ei ole käytössä, mutta sen kerran kun peitto unohtui esille, niin Kärsä kosti heti.

Auringonlaskussa

Nyt jo huomaa päivän pidentyneen, sillä työpäivän jälkeen ehtii nähdä auringonlaskun. Sekä syömään kakkaa, jos emäntä unohtaa laittaa kuonokopan...

Hankalahko tilanne

Nyt on kyllä vaikeaa: isäntä ja pikkuveli paistoivat nakkeja takkatulessa, eikä koirille annettu mitään maistiaisia! He saivat vain makoilla vieressä ja haistella ihanaa nakin hajua kuola valuen. Aivan hirvittävä vääryys.

Pipopää

Nyt on niin kylmä, että Kärsän korvat meinaavat paleltua lenkillä. Hänelle täytyy siis virittää kaulurista pipo korvien suojaksi. Kärsä ei oikein arvosta sitä ja ravistelee sen pois välillä, mutta kyllä nyt on oltava "pipo" päässä koirillakin. Tossutkin pitäisi olla, mutta niitä ei ole löytynyt kaupoista. Ne on varmaan myyty loppuun, kun on niin kylmää.

Pakkasta paossa

Ei ole tosiaankaan helppoa olla lyhytkarvainen koira tällaisilla paukkupakkasilla! Onneksi isäntä on tänään ollut kotona koko päivän ja lämmittänyt takkaa, joten koirat ovat päässeet rötväämään lämpimään. Välillä myös tennispallo pääsi seuraksi.

Kärsä väsähti

Kärsä täyttää tänä vuonna jo kymmenen vuotta, ja nyt näyttää siltä, että hänenkin energiatasonsa alkaa vihdoin tasaantua. Yleensähän Kärsä on aina valmis lähtemään mihin vain, vaikka olisi juuri käynyt juoksulenkillä, mutta uudenvuodenjuhla sai hänet uuvahtamaan.



Uudenvuodenpäivänä oli kyllä erittäin kylmäkin, mikä saattoi vaikuttaa hänen halukkuuteensa lähteä ulos. Oli silti todella outoa, että Kärsää sai houkutella lähtemään mukaan. Ensin hän ei meinannut lähteä aamulenkille Sipin ja Nukan kanssa ja sitten hän ei olisi halunnut lähteä edes päivälenkille, vaikka Urpo oli innoissaan lähdössä. Olisi pitänyt uskoa ja jättää Kärsä kotiin, mutta tilanne oli niin erikoinen, että Kärsä-raukka raahattiin puoliväkisin ulos pakkaseen. Emäntä luuli, että jos Kärsän jättää kotiin, niin hän jää vain huutamaan perään.







Aamu- ja päivälenkki olivat molemmat aika lyhyitä kovan pakkasen takia, joten Kärsä ei onneksi joutunut kärsimään pitkään. Päivälenkin jälkeen hän ankkuroi itsensä sohvalle peiton alle ja pysyi siellä ihmeen pitkään, sillä yleensä Kärsä ei tykkää olla peiton alla.

Hyytävä vuodenvaihde

Sipi ja Nukka tulivat meille viettämään vuodenvaihdetta maaseudun rauhaan, missä ei kuulu niin paljon rakettien pauketta.



Kävimme hyvissä ajoin ennen pimeää ja raketteja lenkkeilemässä lähimetsässä. Saimme nauttia upeasta auringonvalosta, mutta ilma oli hyytävän kylmä. Lyhytkarvaiset eivät meinanneet pärjätä edes takit yllään, sillä lämpömittarin mukaan lämpötila oli -20 astetta.

Illalla koirat kävivät vain omalla pihalla pikapissalla. Ulos ei olisi tarennut mennä pidemmäksi aikaa, eikä tietysti rakettienkaan takia olisi kannattanut enää lähteä mihinkään. Vanhojen koirien kanssa kun ei ikinä tiedä, josko pauke alkaisi pelottaa.